Vierailija

Eskarilaiset, siis 6-vuotiaat, pojat olivat samaan aikaan leikkipuistossa minun ja lasten kanssa. Suurin piirtein yrittivät hajottaa kaikki leikkivälineet, puhuivat törkeitä jne. Isoin tökki pienempää kaveriaan isolla kepillä persuksiin ja löi lopulta samalla karahkalla, niin että se katkesi.



Olin aivan järkyttynyt, sillä samaiset pojat olivat viime vuonna samassa päiväkotiryhmässä oman aran ja kiltin poikani kanssa. Jos olisin tiennyt, että siellä käyttäydytään tuolla tavalla, olisin kyllä heti laittanut poikani muualle hoitoon.



Miten te oikein kasvatatte poikianne, kysyn vaan! Hakkaatteko niitä kotonakin remmillä vai mistä tuollainen käytös kumpuaa? Kuka tunnustaa olevansa kusipääeskarin vanhempi?

Sivut

Kommentit (38)

eivät itse tekisi mitään pahaa, mutta kun ottavat mallia ' muilta' !



Oikeasti oman poikani kaverit ovat fiksuja ja mukavia hyväkäytösisiä lapsia, tosin ulkona monesti vilkkaita ja kovaäänisiä. Kepitkin heiluvat ja painiotteluita on käynnissä, mutta nekin tuntuvat hoituvan sulassa sovussa.

Meidän 9-vuotias poika tuli viime viikolla itkien kotiin tallilta. Viisi tyttöä oli haukkunut häntä läskipepuksi, matikanopettaja mulkosilmäksi ja hörökorvaksi.



Poika on about 150 cm pitkä ja painaa nippanappa 31 kg eli läskiä ei sällissä ole grammaakaan, alipainoinen on ollut ikänsä. Hänellä on suuret, kauniit, ruskeat silmät ja pitkät mustat ripset, mutta ei missään tapauksessa mulkosilmiä.

Korvat kyllä on vähän höröt ja sen poika tietää itsekin, mutta jos oikein tarkkaan sattuis peiliin katsomaan, niin olisiko mahtanut näillä häntä haukkuneilla tytöilläkin olla jotain pientä " fiilaamista" ulkonäössä?



Meillä opetetaan lapsille, (poikia kummatkin), että toisia ei haukuta, eikä lähdetä mukaan loanheittoon, vaan mieluummin poistutaan paikalta vähin äänin...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

ettei kiusaa tai kiroile tai hajota paikkoja silloinkaan kun on yksin ulkona. Koska ensinnäkin tunnen hänet aika hyvin (ehkä kaikki äidit ei tunne lapsiaan?) ja toisekseen en ole keneltäkään kuullut että hän tällaista tekisi. ja poikaa sentään ovat nähneet ulkosalla niin naapurit, opettajat, kavereiden vanhemmat kuin puisto-ohjaajatkin, jotka eivät varmasti epäröisi kertoa minulle asiasta. Ja myönnän että joskus hiivin pusikossa kytikselläkin: kierrän koiran kanssa puiston kautta ja kurkin samalla mitä pojat siellä puuhaa :-)



5-vuotias ei koskaan ole ulkona ilman että joku valvoisi vähintään ikkunasta, joten hänestä olen ihan ihan varma että käyttäytyy hyvin.



Minä en pidä itseäni superäitinä enkä lapsiani superkiltteinä. On munkin pojat olleet tappeluissa ja juosseet kukkapenkissä ja leikkineet että kepit on miekkoja. Mutta silkkaa pahantekoa en usko heidän koskaan harrastaneen.



Vierailija:

Lainaus:


Siis te jotka TIEDÄTTE ettei teidän hyvin kasvatetut kullan nuput tee ilkeyksiä tai puhu rumia kun ette ole paikalla? Ne on aina ne muut...



Onko teillä webbikamera kiinnitettynä lapsen takinkaulukseen vai ekö teidän lapset saa koskaan, ikinä, minkään ikäisinä opetella itsenäistymistä ja pikku hiljaa laajentaa reviriään ja kulkuaan ilman äitiä???? VAi hiivittekö pusikoissa kytiksellä???



Vai miten? Kirjoituksissanne ette arvaile vaan tunnutte todellakin TIETÄVÄN. Palan halusta tietää miten te sen teette...

Kerran päiväkodilla kun olin omaa eskarilaistani hakemassa toinen tuli ja tuuppasi poikani nurin naamalleen jäälle. Ja tuon lapsen äiti näki tilanteen eikä tehnyt mitään hoputti vaan poikaa kotiin... No minä vittumaisena akkana karjasin että tehän ette mene yhtikäs mihinkään ennkuin tuo mukula on pyytänyt anteeksi.......... nosiinä sitten seistiin varmaan ½ tuntia ennekuin se kakara suostui.. mutta oppipahan ettei mulle tai munlapsille kanata vittuille... äiti muuten oli akateeminen.... mutta käytös oli kuin.. no joo eikä siinä mitään äiti on ihan yhtä moukka kun pentunsakkin.

ihan sama olisiko kello ollun 20 illalal kun se olisi tullut se anteeksi pyyntö.. Ja Omanikin osaa olla rasittavan vilkas vilpertti, mutta tajuaa sentään pyytää anteeksi omaa käytöstään. Eli vaikka riehuessaan tekee tyhmyyksiä niin tajuaa kyllä tekojensa seurauksen..



- se vittumainen akka joka vaatii-

Ja olen sitä mieltä, että pojat ovat poikia. Riehuminen, äänenpito, uhoaminen, aseiden ja sankarihahmojen ihailu, paukkeesta ja räjähdyksistä innostuminen, kilpailu ja jopa riitatilanteessa lyöminen ovat tavallista poikien elämässä. Näitä voi yrittää hillitä, mutta ei niitä kokonaan saa kasvatuksella pois eikä ole tarviskaan.



Sen sijaan kiroilu, muiden loukkaaminen, viattoman kiusaaminen ja paikkojen rikkominen eivät ole koskaan hyväksyttäviä eikä niitä pidä ymmärtää tai anteeksi antaa ollenkaan. Omani ja lasteni kaverit on kasvatettu näin eivätkä he taatusti ole käyttäytyneet ap:n kuvaamalla tavalla puistossa (tosin nämä lapset eivät myöskään ole olleet yksin puistossa 6-vuotiaina vaan aina on ollut paikalla joku tuttu aikuinen jota on toteltava). Olen kyllä nähnyt ap:n kuvaamanlaisia poikia, mutta heillä on kasvatuksessa selvästi pielessä enemmänkin: pleikkarit on saatu 5-vuotianaa, tv:stä katsotaan mitä vaan, kasvatuksen tavoite on että lapset eivät häiritse vanhempia, mihinkään kehittävään tekemiseen lapsia ei ohjata...

hehän ovat äitinsä seurassa niin kilttejä, että vain sädekehä puuttuu. Mutta ootas, jos sattuvat pihaan leikkeihin yhtäaikaa ilman äitejä. Sen meno on juuri tuota ap:n kuvailemaa! Ongelma minulla tässä on, että oma poikani, vilkas mutta vielä kuitenkin ihan kiltti (Ei kiusaa, lyö tms.), ottaa herkästi mallia näistä.



Satumme siis päivittäin yhtäaikaa ulos ja meno on aina samaa. Poikani on vielä porukan pienin eikä siis vielä taistoissa mukana mutta sehän on vain ajan kysymys milloin alkaa kiinnostamaan?



Vaihtoehtoina on käydä ulkona kauempana, mikä on lasten " kiduttamista" (tykkäävät pihastaan) kun huutojen kera aina käydään muualla.. tai lopettaa ulkoilu.

Vierailija:

Lainaus:


Poikien kuuluu olla tuollaisia, niistä kasvaa tosimiehiä, jotka pärjäävät sodassa. Sun kakarasi menee piiloon itkemään ja tulee tapetuksi jos ei vihollisten niin sitten omien toimesta.

Ei niitä poikia vanhemoien yleensä pahemmin tarvi hakata, kyllä ne hoitavat sen puolen itsekin. Virikkeeksi voi antaa sopivia k18 taistelupelejä jo parivuotiaasta.



kolmen tosimiehen äiti




tirskuu:

kahden pojan äitee



aika vaikea on lasta pakottaa pyytämään anteeksi. Minä olin itse lapsena sellainen. Vanhempani pakottivat minut siihen ja sitten minä liimasin huuleni kiinni. Tuossa tilanteessa minä olisin seissyt kaksi tuntia. Eikä vanhempani olisi millään konstilla saaneet minusta anteeksipyyntöä aikaiseksi.



Siksi minä en pakota lapsiani pyytämään anteeksi. Olen yrittänyt itse olla esimerkkinä ja aina pyytää heiltä pienintäkin asiaa anteeksi. 6 v on jo oppinut, mutta 4 v:llä tekee vielä tiukkaa toisinaan.

Toki riehua saa ja leikkiäkin rajusti, mutta ei tuhota paikkoja ja tavaroita, eikä varsinkaan kiusata pienempiään.



Meidän pihalla taas asuu maailman ihanimpia lapsia, kaikki tytöt ja pojat on todella mukavia ja kohteliaita.

Siis te jotka TIEDÄTTE ettei teidän hyvin kasvatetut kullan nuput tee ilkeyksiä tai puhu rumia kun ette ole paikalla? Ne on aina ne muut...



Onko teillä webbikamera kiinnitettynä lapsen takinkaulukseen vai ekö teidän lapset saa koskaan, ikinä, minkään ikäisinä opetella itsenäistymistä ja pikku hiljaa laajentaa reviriään ja kulkuaan ilman äitiä???? VAi hiivittekö pusikoissa kytiksellä???



Vai miten? Kirjoituksissanne ette arvaile vaan tunnutte todellakin TIETÄVÄN. Palan halusta tietää miten te sen teette...

Onhan se epäreilua, että yksi on seinää vasten ja viisi heittää kivillä... En mä ainakaan enää puutu kuin omien poikien törttöilyihin. Muut saavat vaikka tappaa toisensa.

eikä kukaan niiden kaverikaan. Kaikki ovat aivan ihania ja kilttejä poikia, vaikka osa tietenkin villimpiä kuin toiset. paikkojen hajottamista, kiroilua tai toisten satuttamista ei kuitenkaan suvaita edes niiltä riehakkaimmilta.



Mun pojan luokalla (2. luokka) on muuten myös ne tytöt jotka on pahempia kuin yksikään poika. Ei totella ketään, viisastellaan opettajalle, linstataan liikuntatunneilta, jätetään kirjat kotiin, huudellaan törkeyksiä ja syrjitään milloin ketäkin. Ihmettelen mikä nykyään on mennyt pieleen tyttöjen kasvatuksessa. Pelätäänkäö sitä kiltin tytön syndroomaa niin plajon, että sallitaan tyttölapsille ilkeys ja tottelemattomuus muka itsenäisyytenä?

Kyllä ne tytötkin osaa, ja varsinkin pikkasen vanhempien tyttöjen suusta kuulee ihan uskomatonta kiroilua.



Meillä kasvatetaan lapset samalla tavalla ja samoin säännöin. Kumpikaan lapsista ei ole etuoikeuttettu mihinkään pelkän sukupuolen takia. Molemmilla on samat säännöt, niin tytöllä kuin pojalla.



Luonne-eroja kyllä on ollut ihan alusta saakka, ja poikani on tyypillinen rämäpää ja tyttö vähän arasteleva. Poika ei kuitenkaan ole ilkeä, tai liikavilli, vaan ainoastaan rohkeampi. Sen olen nyt taas huomannut kun apupyörät otettiin pojalta pois. Rohkeasti rupesi harjoittelemaan ja sisukkaasti, ei säikähtänyt kaatumista. Tyttöä taas ei saanut edes pyörän selkään samanikäisenä, kun apupyörät pois otettiin, arasteli ja pelkäsi niin kovin. Ja oishan noita muitakin esimerkkejä.



Mun mielestä on kuitenkin ihan turha ruveta huutelemaan pelkkien poikien kasvatuksen perään, ihan samalla tavalla niitä tyttöjä voi ohjeistaa miten käyttäydytään julkisilla paikoilla ja mikä on hyvää kielenkäyttöä ja mikä ei. Ja eritoten sitä, miten kohdellaan muita ihmisiä.

Mieheni kanssa kunnioitamme toisiamme,riidat sovittu myös lasten nähden (kuulleet anteeksi pyynnön),halailemme paljon. Tasapuolisesti olemme tehneet " naisten" ja " miesten" hommia. Poikamme saaneet tämän mallin ja mielestäni osaavat käyttää näitä " taitoja" .

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat