Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija


Kaveripariskunta jätti 2 kuukauden ikäisen lapsensa isovanhempien hoitoon ja lähti viettämään viikonloppua kylpylään. Lapsi on aiemminkin ollut paljon mummolassa hoidossa useita tunteja, kun vanhemmat ovat olleet " tärkeissä" menoissa. Minusta tuo on kummallista. Vai onko nykyisin ok ja hyväksyttävää jättää kuukauden-kahden ikäinen vauva hoitoon, jotta saadaan sitä kuuluisaa " omaa aikaa" ? Tämä kyseinen vauva ei ole mikään koliikkitapaus eli vanhemmat eivät ole umpiväsyneitä ja kyse olisi siitä.

Kommentteja?

Kommentit (29)

Itse olen hoitanut kaveripariskunnan 2 kk:n ikäistä vauvaa yön yli, kun vanhemmat lähtivät toiselle paikkakunnalle hautajaisiin. Ja eipä ole lapsi saanut mitään traumoja, vaikka on ollut pienenä hoidossa viikon ajan mummullaan vanhempien lomaillessa! Mummu vaan oli tyytyväinen kun sai hoitaa pienokaista! Ja se että äiti ei soittele lapsen hoitopaikkaan joka 5 minuutin välein, ei tarkoita sitä etteikö äiti välittäisi! Itseäni ainakin ärsyttää yksi kaveri, joka joutui jättämään lapsensa mummulle hoitoon hammaslääkärireissun ajaksi! lääkärireissu kesti yhteensä 40 minuuttia, ja lapsen äiti soitti tänä aikana lapsen mummulle KOLME kertaa että kuinka sujuu!ja lapsikin oli tällöin jo 6kk:n ikäinen! ja ollut aiemminkin jo mummulla hoidossa! joten siinäpähän ap ihmettelet!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

näiden juttujen täytyy olla keksittyjä. Muutenkin ihmettelen näitä oma aika-juttuja, eiköhän yhden pienen terveen vauvan vanhemmilla ole melkein kaikki aika omaa aikaa tai kahdenkeskistä.

Lapsia ei voida jättää hoitoon/yöhoitoon ennenkuin ne ovat täyttäneet 3v tai jos vielä silloinkaan?! Syntyy toinen lapsi perään ja taas ollaan 3 vuotta kotona, ei yökyläilyä kun voi tulla vaikka traumoja??!! ja niitä lapsia saattaa jopa tulla enemmänkin ja silloinhan parisuhdetta onkin sitten keretty hoitaa tosi huolella. Eihän se nyt herranjumala sitä tarkoita että ei lastaan rakastaisi tai " tunne siteessä" (hah hah haa) olisi jotai vikaa jos haluaa olla miehensä kanssa kahden!! Herätkää nyt nyky äidit, minusta se osoittaa enemmänkin että siinä on vanhemmat jotka myös rakastavat toisiaan ja haluavat rakastaa vielä jatkossakin.

Kuinka paljon täälläkin on aloituksia: mihinkä se meidän rakkaus oikein katosi?? katsokaa peiliin siellä se on rakastava äiti joka unohti että siinä perheessä asuu myös se mies jota jonkun pitäisi rakastaa ja toisin päin.

Oma esikoiseni on 2-vuotias, eikä ole koskaan ollut yötä erossa minusta, siis äidistään. Imetin pitkään, joten siksikään yöreissut poissa äidin luota ei tulleet kyseeseen (ennenkuin joku alkaa viisastella, olisi asian varmaan saanut järjestettyä, jos olisi todella halunnut).

Minusta parikuinen on liian pieni jätettäväksi hoitoon. Eri asia on tietty, jos on jokin pakottava tarve, esim. toinen vanhemmista sairaalassa ja toinen samaan aikaan työmatkalla, tmv. Mutta ihan vaan huvin vuoksi... Taitaa olla kyseessä nuoret vanhemmat? Ja lapsi on saanut alkunsa helposti?

Vierailija:

Lainaus:


Lapsia ei voida jättää hoitoon/yöhoitoon ennenkuin ne ovat täyttäneet 3v tai jos vielä silloinkaan?! Syntyy toinen lapsi perään ja taas ollaan 3 vuotta kotona, ei yökyläilyä kun voi tulla vaikka traumoja??!! ja niitä lapsia saattaa jopa tulla enemmänkin ja silloinhan parisuhdetta onkin sitten keretty hoitaa tosi huolella. Eihän se nyt herranjumala sitä tarkoita että ei lastaan rakastaisi tai " tunne siteessä" (hah hah haa) olisi jotai vikaa jos haluaa olla miehensä kanssa kahden!! Herätkää nyt nyky äidit, minusta se osoittaa enemmänkin että siinä on vanhemmat jotka myös rakastavat toisiaan ja haluavat rakastaa vielä jatkossakin.

Kuinka paljon täälläkin on aloituksia: mihinkä se meidän rakkaus oikein katosi?? katsokaa peiliin siellä se on rakastava äiti joka unohti että siinä perheessä asuu myös se mies jota jonkun pitäisi rakastaa ja toisin päin.




Aina on pieniä vauvoja jätetty mummoille ja tädeille hoitoon. Nykyään siitä vaan tehdään numero, ja joka pirun tapaus raportoidaan yksityiskohtia myöten vauva-lehden keskustelufoorumille.



On se outoa, että joku raaskii jättää pikkuisen vauvansa jonkun hoitoon, mutta ei siinä säry vauva tai kukaan muukaan kun se on kertaluontoista tai harvoin tapahtuvaa. Usein toistuvana se toki kertoo jotain vanhemmista, mutta sellaisia vanhempia on ollut aina, eikä niistä mihinkään päästäkään. Mitä sitä sen enempää vatvomaan.

Asiat tärkeysjärjestykseen! Kyllä se 2-kuinen tarvitsee enemmän äitiään kuin se puoliso pimppaa! Jollei vanhemmat osaa tuon vertaa priorisoida, ei varmaan kannattaisi edes ruveta vanhemmiksi! Sehän on aivan selvä juttu, että parisuhde joutuu vähän sivuun/kakkosrooliin kun vauva syntyy. Ja se on luonnollista. Suhteeseen ehtii paneutua taas myöhemmin, esim. kun vauva on puolivuotias, eikä enää niin totaalisen riippuvainen äidistään. Mutta silloinkaan ei ole välttämätöntä erottaa vauvaa yöksi äidistään, se on tosiasia! Parisuhdetta voi hoitaa ihan päivittäin arjen lomassa: pusu poskelle, halaus ohimennessä, helläilyä vauvan nukkuessa.

ja meillä sentään on myös luotettavat ja halukkaat isovanhemmat, mutten silti jättäisi!

puolivuotiaan jo jätin yhdeksi yöksi,

vasta 3 vuotias oli meillä kokonaisen viikonlopun isovanhemmilla.

4 ja 5v olleet 3 yötä...



mutta jokainen tyylillään!!!

Jos äiti jättää 2kk:n vauvan kylpyläreissun takia viikonloppuhoitoon ei äidillä ole normaalia tervettä tunnesidettä ja hoivaviettiä lapseen. Jotain on pielessä ja olisin huolissani, mitä?

täällähän nimenomaa vaahdotaan siitä että lasta ei tulisi jättää kuin n. 3vuotiaana yökylään?? Kehuskelevat oikein että ei meidän vieno ole ollut koskaan missään eikä milloinkaan yötä!!



Ja kyllä sitä pimppaa voi antaa kun ne lapset on kotonakin, mutta kyllä ne vanhemmat tarvitsevat yhteistä aikaa muutenkin!!

Ja eikö se vauva ole ikäänkuin kruunu sille parisuhteelle? Meillä me yhdessä ihailimme ja hoivailimme vauvaa, se sitoi meidät entistä tiukemmin yhteen kun olimme saaneet yhteisen lapsen. Ja edelleen, päivittäin ihailemme noita 3,5- ja lähes 2-vuotiasta prinsessaa, jotka me olemme tänne tuoneet. Kahdenkeskistä aikaa tarvitsemme toki, mutta sitä saa päivittäin kun lapset nukkuvat, ja silloin tällöin koko illan kun käymme elokuvissa ja syömässä. Me rakastamme lapsia niin paljon että kärsisimme jos jättäisimme heidät vaikka pitkäksi viikonlopuksi hoitoon ja lähtisimme jonnekin. Tämän voin sanoa rehellisesti myös mieheni puolesta.



Kuten joku sanoikin, ap:n kuvailemilla vanhemmilla ei ole kiintymyssuhde vauvaan kunnossa. Säälittää vauva, kun ei saa kaikkea sitä rakkautta mitä vanhemmiltaan kaipaa ja on ansainnut. Ja nimenomaan vanhemmiltaan, ei sitä pysty mikään mummu tai setä tai kummitäti korvaamaan. Vasta myöhemmin lapsi oppii arvostamaan niitä muitakin hoitajia, kun pystyy jakamaan heidän kanssaan omia juttujaan ja puuhailemaan ihan muuta kuin kotona. Oma esikoiseni on kyllä ollut yökylässä, mutta vasta sitten kun on itse sitä halunnut. Voin olla varma ettei ole perusturvallisuus järkkynyt liian varhaisen hylkäämiskokemuksen takia. En ymmärrä miksi jotkut ottavat riskin ja hylkäävät pienen vauvansa moneksi päiväksi, kun pieni vauva ei pysty edes pitämään vanhempiaan mielessä niin pitkää aikaa. Hänelle olisi melkein sama tulisivatko vanhemmat ollenkaan takaisin, kun kerran on kerran " hylätty" .

enkä missään nimessä riskeeraisi imetystä kylpylän takia (se on lopulta vain alle vuosi kuitenkin elämästä!!!).



Jos vauva pulloruokinnassa (korviketta tai rintamaitoa, mitä tahansa..) niin sittenhän tuossa ei ole mitään ihmettelemistä. Isovanhemmat osaavat varmasti hoitaa ja vauva ei saa mitään traumoja, korkeintaan av-väki

alkaa hankkia jälkikasvua! Suututtaa tollaset " minä itte" -tyypit! Kyllä se vauva kärsii, jos se joutuu olemaan erossa omistaan (=äidistään)!

2-kuista kahdeksi yöksi. No minulla on tutun tuttu, joka jätti vauvan pienestä pitäen mummolaan hoitoon muutamaksikin yöksi, nyt on mummo lapsen huoltaja....välissä lapsi oli huostaanotettunakin. Mutta juu äidillä on nyt kivasti aikaa itselleen.



Onhan näitä lapsensa jättäjiä ollut aina, minunkin tuttavapiirissäni 3 eri naista on mummonsa kasvattamia, yksi tosin teki itsemurhan 35-vuotiaana, eli ei ole enää.

Kyseessä on 25-vuotias äiti. Ei ole mikään kovin " äidillinen" vauvalleen. Siis toki hoitaa, muttei lapsi vaikuta olevan elämän tärkein sisältö. Ja sen huomaa juuri mm. siitä, että jättää surutta vauvaa hoitoon pariksi-kolmeksi tunniksi mennessään käymään vaikkapa kaverillaan. Eikä näiden reissujen aikana soittele ja kysele, miten mummolassa sujuu.

Ja kyllä, lapsi on tullut tilauksesta, tyyliin: oma vauva olis kiva, tehdään sellainen! Vaikuttaako se sitten tunnesiteeseen, en tiedä, mutta luulisin näin. Ainakin kaveripiirissä ne vanhemmat, joilla on ollut vaikeuksia saada lapsi, ovat monasti sitoutuneempia vanhemmuuteen ja lapsiinsa kuin ne, jotka ovat vaan naps! tehneet lapsia.

Minäkin pohdin tuota psykologista puolta, mutta en ole asiaan sen enempää perehtynyt.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat