Seuraa 

Poikamme on herkkä kolmasluokkalainen, joka jännittää kaikkia uusia tilanteita ja ihmisiä. Hän on sosiaalinen ja iloinen mutta nyt kolmannella luokalla on ilmennyt jostain syystä vaikeuksia kouluun menossa. Hänellä on usein vatsa kipeänä ja tuntuu että odottaa kuin kuuta nousevaa koulun loppumista ja kesäloman alkua. Hänellä on kavereita kyllä ja olemme tentanneet varmaankin miljoona kertaa kiusataanko häntä koulussa. Joka kerta on vastauksena ettei kiusata. Hän ei oikein osaa sanoa miksi kouluun meno jännittää. Erityisen vaikeaa tuntuu olevan kouluun meno, jos on ollut sairaana ja poissa koulusta useamman päivän. Lapsi kertoo omista asioistaan kotona ja tuntuu että hän on etenkin minulle äidille kovin avoin ja luottaa meihin vahempiin tosi paljon.



Erästä opettajaa hän " pelkää" kun kyseinen opettaja on kovaääninen ja

hermostuu välillä lapsille ja poikamme kertoman mukaan huutaa lapsille. Muutaman kerran on räyhännyt pojallemme kun tämä on käynyt pyytämässä apua opettajalta (naisopettaja). Luokan omat opettajat ovat poikamme mielestä mukavia ja heiltä olemme saaneet palautetta, että lapsi on luokan hymypoika.



Välillä tuntuu, että omat voimat ovat loppu emmekä keksi mitään keinoa millä rohkaista lastamme. Hän kysyy usein aamulla, että eihän hänelle kerkiä tulemaan ikävä meitä vanhempia koulupäivän aikana. Hänen mielestään koti on ihana paikka ja ehkä se turvallisin paikka maalimassa. Poikamme käy kavereillaan ja on ihan reipas mutta jostain syystä koulu ja isommat ryhmät jännittävät. Olemme rohkaisseet häntä ja auttaneet parhaamme mukaan. Emme vain tiedä millä saisimme helpotettua tuota " turhaa jännittämistä ja siitä johtuvaa vatsakipua" ?



Olen itse käynyt maalla kouluni, eikä minulla ole koskaan ollut vaikeuksia koulussa. Ei ole kiusattu enkä ole jännittänyt kouluun menoa. Asumme aika pienessä kaupungissa mutta tietysti koulut täällä ovat suurempia kuin maalla. Olemme miettineet helpottaisiko muutto maalle ja pääsy pienempään kouluun hänen jännitystään?



Olisin tosi kiitollinen jos joku " herkkiksen" äiti tai isä kertoisi omista kokemuksistaan. Tai jos jollakulla olisi neuvoja miten helpottaa lapsen jännittämistä. Onneksi koulua ei ole enää jäljellä kuin 1,5 kk mutta syksyllä joudumme taas saman tilanteen eteen....

Kommentit (1)

Alusta lähtien koulu on ollut ikävä paikka. Oppiminen sujuu helposti ja kouluainesta sinällään tyttö tykkää, mutta koulu ja oppitunnit ovat kuulemma tylsiä ja kurjia.



Meillä tyttö myös on reagoinut yleensä " vatsallaan" , jopa välillä ollut vatsa ihan sekaisin ja ripulilla koulun takia. Kavereita on, eikä häntä yleensä kiusata. 1.-3. luokan opettajan vähätteli tätä tytön herkkyyttä eikä uskonut, että tyttö iltaisin itkee itsensä uneen kun ei halua mennä kouluun. Tyttö on niin auktoriteettiin luottava, että ei uskalla esimerkiksi opettajalle sanoa, että kouluun ei ole aina kiva tulla. Eli kun keskustelussa opettaja kysyi, että etkö halua tulla kouluun, tyttö vaan mutisi, että kyllä hän haluaa ja tilanne oli siinä.



Tilanne on kyllä meidän tytön osalta vuosien saatossa helpottanut ja nyt nelosella ei iltaitkuja enää ole ollut oikeastaan ollenkaan.



Mutta tuosta KIUSAAMISESTA. Eli meillä tyttö alkoi tuossa loppuvuodesta jälleen valittaa, että ei halua kouluun. Monta kertaa tentattiin, että miksi et ja näin, mutta selvää asiasta ei saatu. Uuden vuoden alussa tilanne paheni ja kouluun meno oli taas hetkellisesti tuskallista. Kysyimme monta kertaa kiusaamisesta ja hän kielsi. Vihdoin sitten minä vähän " uhkailin" , että ei saa valittaa, jos ei kerro syytä / totuutta. Sinä iltana vyyhti alkoi purkautua. Eräs oman luokan tyttö oli haukkunut muka leikillään meidän tyttöä marraskuusta saakka. Nimitellyt tyhmäksi ja matkinut ja sanonut, että tytöllä on ruma ääni. Lisäksi kuulemma meidän tytön olemus on niin ärsyttävä, että tämä tyttö ei kestä ja siksi sitten nimittelee. Niin ja sitten meidän tytön olisi pitänyt pyytää häneltä anteeksi, kun sanoo kuulemma ilkeällä äänella aamulla moi. Meidän tyttö yritti kovin miellyttää tätä " kiusaajaa" ja sai siitä yhä enemmän kökköä niskaansa. Esimerkiksi kun ruotsin opettaja oli käskenyt tätä kiusaajatyttöä välittämään meidän tytölle ruotsin läksyt, saimme lapun postilaatikosta, jossa luki jotensakin näin: tässä ärsyttävälle X:lle läksyt kun olet noin naurettavan tyhmä. Sitten oli läksyt ja sen jälkeen luki: muahhahhaa, vitsi. Olkoonkin vitsi, mutta mauton sellainen ja ymmärrän meidän tyttöä, että tuollainen on inhottavaa.



Juttelimme sitten tilanteesta kotona ja myös tytön parhaan kaverin kanssa keskusteltiin yhdessä ja tilanne on nyt muuttunut. Mä sanoin, että anteeksi ei tarvitse omaa olemustaan pyytää, sille ei kukaan voi mitään. Ja nyt meidän tyttö ei enää etsi tämän kiusaajan seuraa vaan puhuu hänelle vain jos on jotain asiaa eikä mene hänen luokseen kiusattavaksi. Onneksi tilanne on nyt ratkennut ainakin tältä erää ja nyt viimeiset kuukaudet kouluun on menty ihan suht mielellään. Tietenkin vähän pitää aina " viran" puolesta marmattaa, mutta yleisesti ottaen koulu on ihan ok paikka.



Myöhemmin meidän tyttö sanoi, että ei halunnut kertoa kiusaamisesta, kun se tuntuu niin tyhmältä. Muuten tyttömme on myös todella avoin ja puhuu kaikki asiansa. Siksipä se oli vähän yllätys. Kannattaa siis kuitenkin selvitellä, jos kyse olisikin kiusaamisesta.



Monessa asiassa tyttömme on samanlainen kuin miten kuvailit teidän poikaa. Jotkut opettajat voivat olla pelottavia kun huutavat tai puhuvat kovaan ääneen (?). Meillä ainakin tämä on helpottanut, kun tyttö on kasvanut ja uskaltaa jo hieman sanoa omaakin mielipidettään.



Toivottavasti tilanne teillä selviää, voihan kyseessä olla vaan jokin vaihe. Mutta kannattaa toki selvitellä asiaa vielä ja jutella.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat