Vierailija

e, että teille ei sitä vauvaa tule, ei ole KENENKÄÄN vika! Ei teidän, eikä meidän joille lapsia on suotu. Siitä ei tarvitse v***la joka käänteessä. Ihan kuin meidän lapset olisi teiltä pois! Me saamme tehdä vaikka 10 kultamussukkaa vaikka teille ei tulisi sitä ensimmäistäkään!



Meidän ei tarvitse piiloutua, jotta teille ei tulisi paha mieli raskausvatsoista, vastasyntyneistä tai ihanista taaperoista. Meillä on oikeus valittaa jos univelat painaa niskaan tai lasten kanssa joskus pinna palaa, ilman jatkuvaa " olkaa onnellisia, että teillä edes on lapsia" -kommentteja.



Olemme erittäin pahoillamme, että teille ei lasta kuulu vaikka kuinka sitä toivotte ja yritätte. Mutta meillä on oikeus näyttää onnellisuutemme omasta hyvästä tuuristamme.



Kiitos.

Sivut

Kommentit (38)

Olen kuunnellut, tukenut ja rohkaissut. Tehnyt kaikkeni, että olisin hänen tukenaan. Silti jatkuvasti saan katkeria kommentteja siiä kuinka meillä on niin ja niin monta lasta vaikke heillä ei edes ensimmäistä. En jaksa! Yksi lapsi meille vielä saa tulla jos luoja suo, mutta tuo lapseton ei sitä meille enää soisi.

ap

Hyvin kirjoitit. Minulle ongelmana on ollut lähinnä peräti kolme lapsettomuudesta kärsivää esimiestä. Ensimmäisen kanssa sai aina olla varuillaan, koska hänellä oli taas huono päivä. Onneksi meille ei vielä silloin ollut tulossa lasta.



Kahden muun kanssa olen kyllä tullut toimeen, kun olen varonut sanojani. Silti omiin lapsiin liittyvät jutut (raskaudesta kertominen, äitiysvapaalle jääminen ja hoitovapaasta sopiminen) ovat olleet aika kiusallisia hoitaa. Nämä esimiehet ovat kyllä olleet erittäin asiallisia ja asiat on hoidettu niin kuin kaikki muutkin työjutut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vierailija:

Lainaus:


Ei pitäisi sanoa ääneen loukkaavia sanoja, mutta olen varma, että ap on myös loukannut ystäväänsä lukemattomia kertoja, koska ei vaikuta kovin ajattelevaiselta ihmiseltä.




Tuttavani puhuu heidän ongelmastaan (surustaan) hyvin avoimesti. Jokaisen pettymyksen jälkeen olen elänyt vahvasti mukana, koska niin kovasti heille(kin) lasta toivoisin. " Voi paska" on yleensä ensimmäinen kommentti, kun kuulen taas hoidon epäonnistuneen. Sehän on tietysti av-mammojen mielestä hyi hyi, rumasti sanottu mutta olen oikeasti pettynyt itsekin.



Minulla ei ole mitään syytä vähätellä heidän suruaan (eihän mulla ole aavistustakaan mitä joutuvat kokemaan) mutta toivoisin vain hieman ajattelevaisuutta toisinkin päin.



Totta, päästelin höyryjä täällä koska vaikeuksista huolimatta en halua tuota ihmistä menettää laukomalla asioita hänelle. Uskokaa pois, jo helpotti ;)



ap, joka toivoo kaikille lapsen haluaville vahvoja plussia ja paljon tarrasukkia =)

liian kaunis ulkonäkö ja kauniit hampaat, pitkät hiukset, muotivaatteet jne.



Miksi ainoastaan lapsettomien ei saa olla yhtään kateellisia????

kun raskaana oleva kaveri varoo viimeiseen asti kertomasta mitään kuulumisiaan vauvaan liittyen. Ainoastaan sanoo jotain, jos suoaan kysyn. Ihan kun häne ei haluaisi puhua asiasta. Ja sanoo,että tiedän, että haluaisit itse olla tässä tilanteessa.

tämä lapsettomuudesta kärsivien sääliminen ja suojeleminen. Asioista voi ja pitääkin puhua niiden oikeilla nimillä. Jos mulla on kolme lasta ja kaverilla ei yhtään, niin ei hänellä ole oikeutta olla katkera, sillä minä en sille asialle mitään voi. Toivon tietysti, että jokainen, joka on lapsen arvoinen, sellaisen saisi.

neuvojaan " olla valittamatta ja onnellisia kun on lapsia saanut" kun heille lapsi suodaan ja lapsiperheen elämä lävähtää päin kaikessa kauneudessaan ja karmeudessaan...

On mennyt jo pahasti katkeruuden puolelle.

Ja tiedän, että kaikki lapsettomuudesta kärsivät eivät ole kuvaillun kaltaisia, mutta oli vaan pakko päästää höyryt pihalle.

ap





Vierailija:

Lainaus:


Miksi ainoastaan lapsettomien ei saa olla yhtään kateellisia????

Vierailija:

Lainaus:


e, että teille ei sitä vauvaa tule, ei ole KENENKÄÄN vika! Ei teidän, eikä meidän joille lapsia on suotu. Siitä ei tarvitse v***la joka käänteessä. Ihan kuin meidän lapset olisi teiltä pois! Me saamme tehdä vaikka 10 kultamussukkaa vaikka teille ei tulisi sitä ensimmäistäkään!



Meidän ei tarvitse piiloutua, jotta teille ei tulisi paha mieli raskausvatsoista, vastasyntyneistä tai ihanista taaperoista. Meillä on oikeus valittaa jos univelat painaa niskaan tai lasten kanssa joskus pinna palaa, ilman jatkuvaa " olkaa onnellisia, että teillä edes on lapsia" -kommentteja.



Olemme erittäin pahoillamme, että teille ei lasta kuulu vaikka kuinka sitä toivotte ja yritätte. Mutta meillä on oikeus näyttää onnellisuutemme omasta hyvästä tuuristamme.



Kiitos.




Vierailija:

Lainaus:


tämä lapsettomuudesta kärsivien sääliminen ja suojeleminen. Asioista voi ja pitääkin puhua niiden oikeilla nimillä. Jos mulla on kolme lasta ja kaverilla ei yhtään, niin ei hänellä ole oikeutta olla katkera, sillä minä en sille asialle mitään voi. Toivon tietysti, että jokainen, joka on lapsen arvoinen, sellaisen saisi.




Voisitko perustella?



Ikävää sinänsä, että tämä yhteiskunta on mennyt sellaiseksi nami-nami-yhteiskunnaksi, jossa pahaa oloaan ei saa näyttää. Jokaisella on oikeus tuntea negatiivisia tunteita, myös lapsettomalla. Jos lapseton on katkera ja vihainen omasta kohtalostaan, niin sehän ei ole -perheellisiä lainatakseni- teiltä pois.

takana lapsettomuutta ja keskenmenoja. Olen puhunut niistä avoimesti ja olenkin aika hyvin hyväksynyt tapahtuneet. Kuitenkin välttelen raskaanaolevia / lapsen saaneita kavereitani. Syy on pikemminkin se, että en halua nähdä niitä ihania vauvoja ja ottaa niitä syliin. Sitä äidin osoittamaa rakkautta lapseaan kohtaan on myös vaikeaa seurata. Se on sitä jotain, mitä itsekkin kaipaa ja pelkää, ettei koskaan saa. Sen takia en jotenkin halua " kiduttaa" itseäni. Pelkään huomaavani vaan konkreettisemmin mistä olen jäänyt paitsi.



En todellakaan ajattele, että heidän lapsensa olisivat minulta pois. Pikemminkin olen onnellinen heidän puolestaan, että he eivät joudu kokemaan samaa kuin minä. Ei sitä toivo kenellekään.



En myöskään puhu tilanteestani enää näille raskaanaoleville / lapsen saaneille kavereilleni. Pelkään juuri tätä ketjussakin mainittua reaktiota. Eli että syyllistäisin heitä, vaikka se ei olekaan tarkoitus. Pelkään vaan, että heistä tuntuisi siltä. Näin jälkeenpäin olen tajunnut, että olisi pitänyt alunperinkin pitää suunsa kiinni kaikesta tapahtuneesta. Olen ollut turhankin avoin.



Tuo viesti oli nimenomaan höyryjen päästelyä, ja ihan oikeaan osoitteeseen, ettei mene ystävyys pilalle. Ap kokosi aika hyvin ne tuntemukset, joita helposti lisääntyvät joutuvat kokemaan vähemmän helposti lisääntyvien taholta. Kyllä sen täälläkin näkee, kaikkiin lapsiperheen arkea valittaviin ketjuihin mahtuu vähintään yksi " olkaa onnellisia, kun teillä on lapsia" /" lapsia ei tehdä, ne saadaan" -jeesustelija. Mutta kun lapsiperheen arki voi olla joskus tosi kakkamaista ja inhottavaa, vaikka kuinka rakastaisi lapsiaan.



Kukaan lapsellinen ei ole tahallaan lapsettomuudesta kärsiviä loukkaamassa sillä, että hänen lapsensa on olemassa. Näin absurdi ajatus on kuitenkin niiden ihmisten päässä, jotka vaativat täydellistä hienotunteisuutta kaikissa sosiaalisissa tilanteissa, joissa mahdollisesti joku voisi kärsiä lapsettomuudesta.



Ja sitten vielä väitetään, että lapsellinen ei voi käsittää lapsettomuuden aiheuttamaa tuskaa. No miettikääpä sitä näin päin: me, joilla on lapsi, tunnemme ja tiedämme kyllä erittäin vahvasti sydämessämme, miltä tuntuisi se lapsi menettää. Itseasiassa vanhemmaksi tuloon liittyy valtavan vahva menettämisen pelko, joka on läsnä koko ajan. Aina kun lapsi laajentaa elinpiiriään, vaikka lähtemällä ensimmäistä kertaa yksin koulumatkalle, tai aina kun lapsi loukkaa itsensä pahasti, äiti näkee sielunsa silmin, mitä olisi elää ilman sitä lasta. Nyt joku sanoo, että sehän on ihan eri asia, kun se lapsi kuitenkin on siinä. Siihen voin vain sanoa, että toivon teille kaikille lapsettomille vahvaa plussaa, jotta pääsette asiaa itse vertaamaan. ;)

Tarkoitan siis että nämä " en halua nähdä ainuttakaan vauvaa/lapseen liittyvää juttua" -ihmiset pelottavat minua. Miksikö? Koska sellaisesta asiasta kuin oma lapsi on tullut heille pelottava pakkomielle, joka on aika monella varmaan lipsahtanut jo epäterveen puolelle. Elämässä voi olla monia ihania asioita, lapsi yksi niistä. Lapsettomalla voi olla kukoistava parisuhde, loistava ura ja hyvä elämä kaikinpuolin-muttei lasta. Siksi tuntuukin oudolta että lapseton saa sanoa väsyneelle äidille " olisit iloinen että sinulla edes ON lapsi" , mutta väsynyt äiti ei saa sanoa " olisit onnellinen että sinulla on KAIKKI lasta lukuunottamatta" ! Tuntuu absurdilta että lapsen saaminen hallitsee jokapäiväistä elämää niin pahasti, että se oikeuttaa jonkun ihmisen ilkeilemään, tuppautumaan ketjuihin viisastelemaan ja pitämään kaikki varpaillaan valituksen suhteen. Lapsettomat kyllä haluavat lasta, kunhan se on heidän omansa- adoptio tai sijaisperheenä toimiminen ei riitä edes ensihätään. Jos lapsi on niin rakas, toivottu ja tärkeä heille, miksi vain omista geeneistä " rakennettu" versio kelpaa..?

Eikä tosiaan ole kiva, jos ei voi ikinä OMASTA elämästään sanoa ystävälleen mitään, sillä ystäävyydenhän pitäisi olla jakamista puolin ja toisin, eikö!?

Toinen kuoli tapaturmaisesti. Ystäväni toivoi,että kuollut lapsi olisi ollut minun koska minulla on kolme lasta... HALOOO,kyllä eräät ovat sairaita!

Ihme, että ystäväsi pystyy puhumaan lapsettomuudesta noin avoimeiti-

itse en pystynyt aikanaan

, mutta en kadehtinut muitakaan-



7 v odotus palkittiin-

katkeruus ei auta vaan

energia kannattaa suunnata toimintaan



- ps. ap- ole vähemmän tekemisissä lapsettoman " ystäväsi" kanssa...

kyllä hän huomaa pian syyn...

Ei pitäisi sanoa ääneen loukkaavia sanoja, mutta olen varma, että ap on myös loukannut ystäväänsä lukemattomia kertoja, koska ei vaikuta kovin ajattelevaiselta ihmiseltä.



Itse entisenä lapsettomana jaksan yhä hämmästellä miten vaikea sitä lapsettomuden tuskaa on ymmärtää. Selitetään pokkana että lapset on parasta elämässä ja että jos lapset kuolisivat, elämässä ei olisi mitään. Silti ei voida ymmärtää mitä se lasten puuttuminen voi jollekin tarkoittaa.



Minä en ääneen mennyt laukomaan mitään muille ihmisille niinä vaikeina aikoina, mutta kyllä ymmärtämättömät ihmiset on karsiutuneet elämästä. En vain jaksa puusilmäisiä paskiaisia, joiden ymmärrys riittää vain sellaisen elämän elämiseen jota elää itse.

elämäntilanne, kuin sinulla?! Jos olet, niin onnitteluni, olet todella harvinaislaatuinen ihminen!

Epäilyksen häivähdys kuitenkin käy mielessäni, sillä omina lapsettomuusaikoinani muistan, ettei ollut yhtäkään ihmistä, joka olisi osannu toimia täydellisesti. Jopa samassa elämäntilanteessa elävien kommentit joskus satutti. Ja tämähän johtuu siitä, että lapsettomuus on niin järjettömän kova paikka ja sattuu syvälle, että ihminen on jatkuvassa loukkaantumisen tilassa... Minua ärsytti jopa oman mieheni kommentit, joka sentään oli meistä se toinen!



Silti pyrin aina muistamaan, että jokaisella ihmisellä on elämässään omat ongelmat, meillä se oli lapsettomuus. Silloin, nyt sitten sairaat lapset ja hirveät univelat... ;) Ja minusta myös tämä kasvava suoraan-puhumisen-kulttuuri on ihan perseestä, se on vain kiertoilmaus tahalliselle loukkaamiselle! Rakentava kritiikki ei voi olla koskaan " suoraan puhumista" , jos ihmiset ovat eri mieltä, sillä suoraan sanotaan vain rumasti.



Ja arvatkaa... En vieläkään kaipaa sädekehää! ;)

totesi, että " jaahas, voi harmi. Mitenkä haluat, että asiasta puhutaan, vai puhutaanko ollenkaan?" Oli tosi helpottavaa, kun ei tullut vaivautunutta hiljaisuutta ja sen jälkeen joko oltiin niin, ettei mitään. Tai vielä pahempaa oli se, kun oltiin varovaisen sääliviä, lapsista ei puhuttu sanaakaan ja välillä kuulin jopa, kun työkaverit KUISKIVAT lastensa kuulumisia!!! :O :D Siis aikuiset ihmiset! Vaikka siis tilanne on satuttava, niin ei lapseton sentään mikään älyvapaa ole! :) Tai siis ainakaan kaikki... ;)

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat