Vierailija

Olen pian 2v lapsen äiti ja ollaan ruvettu miettimään töihinpaluutani. Haluan jatkaa kotona vielä tämän reilun vuoden ja kenties yrittää toista lasta perään. Taloudellisesti tuo on mahdollsita vaikka edellyttääkin vähän penninvenytystä ja mieheltä ekstratöitä.



Monet ihmiset, oma mies mukaanlukien, ovat ihailleet kantaani ja sitä että olen valmis uhrautumaan lapseni eteen. Kuitenkaan lapsen kotihoito ei ole se oikea syy valinnalleni, vaan ihan kylmästi se etten viihdy työssäni :/ En ole vielä keksinyt muutakaan alaa ja siksi vietän mielummin aikani kotona kuin työssä mistä en pidä. Lapsen olisin valmis laittamaan päivähoitoon ilman mitään tunnontuskia, tiedän että hän viihtisi siellä. Mutta siis omista lähtökohdistani olen halukas pitämään hänet vielä kotona ja jopa hankkimaan sisaruksen pikemmin mitä aiemmin oltiin suunniteltu. Toinen lapsi on siis ollut haaveissa mutta ei vielä, mistään vauvakuumeesta ei ole tietoa mutta töihinpaluun hidasteena sekin houkuttelee.



Toiminko siis mielestänne väärin ja miten minun tulisi korjata tilannetta? Kertomalla kuulijoille oikea syyt kotonaolooni?

Kommentit (6)

ei ole mitään vikaa siinä että on kotona lapsen kanssa noin kyseenalaisistakin syistä. Lapselle on hyvä olla kotona ja parempi äiti joka viihtyy kotona (vaikkain omista syistään) kun työssä käyvä, työtänsä inhoava ja siitä ahdistunut äiti.



Oikeasti ihmiset voisivat enemmän kertoa näitä kotonaolonsa syitä rehellisesti, tulisi realistisempi kuva asiasta. Tiedän monta ihmistä joiden uskon olevan kiotona samoista syistä, yksi sen on heikkona hetkenä tunnustanutkin. En siis näe siinä mitään pahaa, mutta ilkeältä tuntuu kun he samalla mainostavat omaa uhrautumistaan ja arvostelevat muita töihin lähteviä. Vaikka varmasti itse olisivat kiireen vilkkaa menossa jos sattuisi sopiva työ löytymään.

Nautinkin kotonaolosta ja lapsi on itseasiassa varsin helppo ja aurinkoinen tapaus.



Käy vaan mietityttämään omat motivaationi kun kuulen ihailuja hienosta ratkaisustani jne. Kun oikeasti syyt ovat ihan muualla. Parhaillani yritän miettiä muita työ- ja opiskelumahdollisuuksia, mutta mitään selkeää ei ole vielä mieleen tullut. Sen tiedän että jos työ olisi todella kiinnostava, olisin jo palannut sinne. Siksi tuntuu niin hassulta kuulla kuinka olen " uhrautunut" lapseni eteen. Mieskin pitää kotihoitoa hyvänä ja ihailee uhrauksiani, on jopa valmis raatamaan ylitöissä sen takia. En ole kehdannut hänellekään todellisia syitäni tunnustaa...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mä olin kotona kolme vuotta juuri ap:n mainitsemista syistä. Inhosin omaa työtäni niin paljon, että lusmusin mieluummin kotona kuin palasin töihin. Lapsen etua en ajatellut mutta sain kuitenkin sädekehänikin kiiltäväksi, koska uhrauduin olemaan ne kriittiset kolme vuotta kotona.



Jos olisin pitänyt työstäni kuten nyt pidän, mikään mahti maailmassa ei olisi saanut mua pysymään poissa töistä kolmea vuotta.

ja siellä niin vakuuteltiin, että lasten takia ollaan kotona.



Ei sen myöntämisessä ole mitään pahaa, ettei halua töihin. Minullakin yksi kotiäitiyden motiiveista oli huono töissäviihtyminen (mutta toiseen ketjuun viitaten en sen vuoksi kehtaisi kinuta tukea yli 3-vuotiaan hoitamiseen).



Nauti kotona olosta hyvällä omallatunnolla, lapsi on vielä pieni. Se tekee varmasti hyvää teille kummallekin.

Kannatan rehellisyyttä, mutta joidenkin on vaikea hyväksyä tuollaista ratkaisua. Mua ei haittaa minkä vuoksi joku äiti/isä on kotona, se on jokaisen oma ratkaisu.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat