Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Ollaan oltu yhdessä yli 13 v. Ikää meillä molemmilla yli 30 v. Kaksi alle kouluikäistä lasta. Jo ennen kuin menimme naimisiin, minulle tuli sellainen olo, etten halua seksiä mieheni kanssa, ei vaan kiinnostanut ja niinpä seksielämämme kuihtuikin lähes olemattomiin. Tuolloin oli kuitenkin vielä muuta hellyyttä, nykyään ei edes sitä. Halusin kuitenkin lapsia ja sen vuoksi oli pakko tietysti harrastaa seksiäkin.

Jotenkin se parisuhde tuntui parantuneen ensimmäisen lapsen jälkeen. Olemme aina viettäneet paljon aikaa yhdessä, käytiin lähes aina kaupassakin yhdessä. Mieheni tekee paljon matkatöitä, joten olen tottunut myös olemaan yksin.

Toisen lapsen syntymän jälkeen tilanne on riistäytynyt täysin käsistä. Riitelemme paljon (lapset kärsivät siitä tietenkin) emme harrasta seksiä ja nukummekin useimmiten eri huoneissa. En muista koska olisin koskettanut miestäni tai sanonut rakastavani. En voi sanoa rakastavani häntä, koska se ei ole totta. Hän sanoo kyllä edelleen rakastavansa minua ja haluaa edelleen jatkaa elämää kanssani.

No, ei ehkä haluaisi, jos tietäisi minun tapailleen muutaman kuukauden ajan toista miestä (tiedän, ettei ole oikein, mutten nyt kaipaa mitään moraalisaarnoja....) Hänkin on varattu ja tiedän, ettei meistä ikinä tulisi paria. Luulen, ettei hän ikinä jättäisi vaimoaan, vaikkei heidänkään parisuhde ole kunnossa, yhdessä ovat lasten vuoksi.

Helvetti, että voi elämä mennä sekaisin. Kärsin tilanteesta todella paljon ja tämä salaisuus on erittäin raskas taakka kantaa.



Auttakaa nyt minua, mitä oikein teen?!??

Sivut

Kommentit (34)

paitsi että mies on se joka on luovuttanut. Ei kuulemma enää edes kuvittele että voisi olla kanssani onnellinen ja jos ei olisi lapsia, lähtisi heti pois. Minä olen yrittänyt ehdottaa terapiaa tai että edes panostettaisiin suhteeseen lomilla tms. mutta hän ei halua olla kanssani yhtään ylimääräistä hetkeä. Outoa on, että arki sujuu meillä oikein mukavasti, lasten kanssa touhuillaan, jutellaan myös keskenämme ja iltaisinkin kun lpaset jo nukkuu, katsotaan yhdessä tv:tä. Mutta koskettelua ei ole, ei yhteisiä suunnitelmia tai haaveita ja koko ajan on tunne, että pienestäkin ristiriidasta voi tulla katkera riita.



Minä vielä yrittäisin mutta mies ei halua edes jutella asiasta. Miten hänet saisi siihen houkuteltua? Hän väittää että kulissi/kaveriliitto on hänelle ok, mutta näenhän minä että hän katkeroituu koko ajan. AP, sinä joka olit itse väsynyt liittoosi, miten sinut saisi vielä yrittämään? Jospa sama tepsisi mieheenkin...

Mies sanoo, ettei rakasta. Minä rakastan ja tekisin kaikkeni,

että suhteemme paranisi. Mies vain ei ole valmis siihen. Suurin

kauhuni on, että joku päivä ottaa ja lähtee, vaikka nyt sanookin,

ettei niin tekisi.

En vain jaksa uskoa, että mies tyytyy tähän kaveri/kulissiliittoon,

vaikka niin sanookin ja on luonteeltaan maailman tunnollisin.

Arki meillä on riidatonta, jutellaan ja nauretaankin yhdessä, tehdään

kesälomasuunnitelmia... koko ajan kuitenkin minulla on tunne,

että elän valheessa ja kupla puhkeaa väkisinkin.

Seksiä on ollut yli puoli vuotta sitten, muutakaan läheisyyttä ei ole.

Minä kyllä haluisin, mutta en uskalla torjunnan pelossa. Mies on sanonut, ettei taida fyysisesti pystyä mihinkään. Suomennan sen niin,

ettei tunne mitään muuta kuin kaveruutta (ja sääliä?) minua kohtaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Näin tuskin on, mutta kirjoituksestasi tuli mieleen juuri se kaikki, mitä tuo mies, jota tapailen, on kertonut omasta parisuhteestaan.



Anteeksi, ei ole tarkoitus pahoittaa mieltäsi, mutta sellainen jännä olo kuitenkin tuli.







Ap

mistä tiedät ettei ansaitse? Yleensä kriisitkin on kahden kauppoja ja jos mies ei itse huomaa ettei parisuhdetta ole, niin ei hän mikään kelpo mies ole itsekään. Moni mieskin valitsee kulissit ja aviomiehen statuksen ja hylkää tunnetasolla vaimonsa.

Mä ymmärrän ap sua, tilanne liippaa läheltä ja on umpikuja. Johon en tiedä ratkaisua- muuta kuin aavistelen että pidemmän päälle molemmat katkeroituu, koska tärkeintä on rakkaus ja aito ihmissuhde. Mut lähteminen ei oo yksinkertaista.

Jaa, alku oli erittäin lupaava ja homma toimi. Pikku hiljaa mua alkoi kypsyttään ja lujaa exän uskomaton käytös ja poukkoilu suuntaan jos toiseen. Häiriköinnistä ja uhkauksista tein viimein rikosilmoituksen. Vaan mitäpä sitä exä haukkumaan, kaippa tiesi mitä teki. Ja mitä käytöksellään saa aikaiseksi.



En muuten rikkonut ed. liittoa, vaan tapasimme 2v eron jälkeen joten luulisi, että exäkin olisi jo päässyt jaloilleen...



Toivottavsti lapset isompna ymmärtävät mihin aivopesuun joutuneet ja osaavat tunnistaa valheen/totuuden

Menimme nuorena naimisiin, eikä juuri mietitty onko se järkevää, jotenkin vain kuului tehdä niin.

Tunnen suurta syyllisyyttä siitä, että lapsetkin kärsivät tästä tilanteesta. Ei todellakaan ole lapsille hyväksi nähdä tällaista kylmyyttä omien vanhempiensa välillä.

Tämä on täysin kulissi-liitto, kulissit tosiaan on kohdallaan; on komeaa omakotitaloa jne.





Ap

Harvinaisen moni luulee, että kysymys kuuluu: rakastatko tällä hetkellä?



En tiedä oletteko naimisissa, mutta sama tahto rakastaa koskee kyllä muitakin kuin vihittyjä pareja. Olette olleet kauan yhdessä, ja alkaneet nuorina. On ihan tavallista, että kun ihminen oikeasti aikuistuu, tulee siksi ihmiseksi joka hän aikuisena on, se nuoresta asti tuntemasi puoliso ei ehkä kehity samaan tahtiin ja varsinkaan samaan suuntaan.



Suosittelisin, että istuisitte alas ja sanoisitte ääneen miten asia on. Että teillä on nyt parisuhdekriisi, ja siihen täytyy hakea apua. Helppoa se ei ole, mutta jokainen niistä, jotka tunnen ja jotka ovat apua hakeneet ja sitä saaneet, eivät vaihtaisi sitä uutta onnea mihinkään. Koska jostain syystä te toisinne silloin valitsitte, kaikki ne vuodet sitten.



Sitähän ei voi tietää, olisko miehelläsikin suhde toisen kanssa nyt. Se on todella yleistä, mutta ei ole mikään ratkaisu, pikemminkin seuraus. En sinuna kertoisi miehelle mitään, mutta jättäisin toisen miehen tapaamisen (niin paljon kuin sen sattuisikin) ja keskittyisin omaan perheeseen, omaan mieheen, omaan parisuhteeseen. Aikuisena täytyy kantaa vastuu ja hoitaa ikäviäkin asioita, ja pieleen mennyt parisuhde on juuri sitä.



Jos et mistään muusta saa inspiraatiota alkaa hoitaa parisuhdettanne (ja huom miehesi myös! Tämä on PARIsuhde, josta puhutaan!) niin ajattele niitä, jotka ovat sinulle ja miehellesi ne kaikista tärkeimmät, lapsenne. Lapsenne ansaitsevat isän ja äidin olevan onnellisia, koska näin lapsetkin ovat.



Tsemppiä!

Vierailija:

Lainaus:


Vaikka asiat näyttäisi kuinka pahalta, yritä vielä ja tee kaikkesi parisuhteen eteen lasten vuoksi.



Olen pilannut mieheni välit lapsiinsa. No, toki exä edes auttoi erittäin paljon omalla käytöksellään -> teki asiat mahdottomksi. Nyt isä tapaa lapsiaan muutaman kuukauden välein pikaisesti jossain kaupungilla. Meille nämä mukulat ei enää tule. Haluatko lastesi olevan ei toivottuja hylkiöitä mahd. uuden naisen silmissä? Entäs kun miehesi perustaa uuden perheen? Eipä sinne välltämättä vanhan liiton lapset mahdu. Toki onnistuneita uusperhekuvioita on, mutta jos olisin itse tämän kaiken tiennyt ennelta, en olisi ikinä uskaltanut lähteä tälläiseen leikkiin.




Eikö kannattaisi antaa suhteelle nyt vaan aikaa ja yrittää kaikin tavoin (keskustelu, pari- ja seksiterapia, yhteinen aika vaikka lomaillen) parantaa suhdetta.



Lopeta nyt se irtosuhde ainakin. Keskustelkaa.



Jos lopetat avioliiton, niin tee se vasta sitten, kun olet varma, että kaikki konstit on käytetty. Sitten ainakin voit olla rehellinen selittäessäsi lapsillesi eron syytä: äiti ja isä eivät pystyneet elämään yhdessä. Nythän et ole varma. Hanki se varmuus.

Yksi ainut ystävä, joka tietää sivusuhteesta, eikä hänkään ole mitään kuuntelija / auttaja-tyyppiä, muille en edes voisi kuvitella kertovani. Tämä puhumattomuus tietysti vaikeuttaa tilannetta kun pitää vvaan omassa päässään tätä asiaa hautoa ja välillä se kuorma tuntuu aivan liian raskaalta.





Ap

Varaatte pari päivää, joksi ajaksi laitatte lapset mummolle tai muualle hoitoon. Näiden päivien aikana puhdistatte pöydän l. kumpikin kirjoittaa toiselle kirjeen jossa kertoo ihan kaiken siitä, miksi tämä parisuhde ei toimi - turha luulla ettei miehelläsikin olisi yhtä sun toista mielessä.

Sitten luette toistenne kirjeet kaikessa rauhassa ja alatte kohta kohdalta purkaa, että löytyykö asioita, jotka voisi tehdä toisin, miten on pettämisten kanssa, voiko antaa anteeksi toiselle jne.

Lopuksi pitäisi alkaa pohtia onko kummallakin vielä tahtoa rakastaa toista ja jatkaa parisuhdetta. Jos on, niin sitten varaatte aikoja parisuhdeterapeutille, seksiterapeutille jne. ja samoin buukataan kalenteriin niitä kahdenkeskisiä aikoja, ettei elämä ole vain lastenhoitoa.

Jos ei ole tahtoa, niin sitten aletaan tehdä käytännön järjestelyjä eroamisen suuntaan l. voiko kumpikaan jäädä nykyiseen asuntoon, missä lapset tulevat asumaan, paljonko elatusapu on jne.



Parisuhde on enimmäkseen tahdon asia, itsellä kokemusta 31 vuotisesta parisuhteesta nousuineen ja laskuineen.

Mutta varaudu siihen että jos eroatte voi olla että mies haluaakin lasten asuvan hänen luonaan. Oletko siihen valmis?



Tai sitten lopeta se suhde ja yritä jatkaa miehesi kanssa.

itse en kituisi rakkaudettomassa liitossa! Se ei ole hyväksi lapsillekaan, saati sinulle tai miehellesi joka ei saa vastarakkautta. Uskalla elää myös itseäsi varten! Ei tässä ole kuin yksi elämä.

20 vuoden yhdessäolon jälkeen uskallan olla melko varma, että miehelläni ei ole suhdetta. Tuskin hän edes pystyisi sellaista järkkäilemään, se vaatisi aika monimutkaista valheiden koneistoa, kun yleensä tiedämme toistemme menot hyvin tarkkaan, ja sellaiseen hänen energiansa ei varmaan riitä :-)



Sehän tässä on kaikkein raskainta, kun ei oikeasti tiedä, mitä tapahtuu tulevaisuudessa. Mies on aiemminkin puhunut erosta, silloin asia vain jäi vähitellen kun minä en siihen tarttunut, ja sen jälkeen meillä meni taas muutama vuosi ihan hyvin. Toivon taas että tämä menee ohi, mutta minua ahdistaa suunnattomasti se että mies sanoo asiat niin ehdottomasti. Olenhan minäkin haaveillut vapaudesta ja sinkuudesta jne, mutta tiedän kuitenkin etten oikeasti olisi yksin onnellinen. Haluaisin saada tämän suhteen toimimaan, mutta kun mistään ei voi keskustella , en voi koskaa luottaa siihen että kaikki on hyvin vaikka siltä välillä näyttääkin. Mun mies ei lähde terapiaan eikä ala kirjoitella kirjeitä. Kunpa jotenkin saisi hänet puhumaan tunteistaan jollekin ulkopuoliselle, jolle ei voi ladella sitä samaa p:tä kuin minulle. Hän pyörittelee asioita vain omassa päässään ja sillä laillahan ongelmat aina kasvavat vain yhä suuremmiksi...

Vaikka asiat näyttäisi kuinka pahalta, yritä vielä ja tee kaikkesi parisuhteen eteen lasten vuoksi.



Olen pilannut mieheni välit lapsiinsa. No, toki exä edes auttoi erittäin paljon omalla käytöksellään -> teki asiat mahdottomksi. Nyt isä tapaa lapsiaan muutaman kuukauden välein pikaisesti jossain kaupungilla. Meille nämä mukulat ei enää tule. Haluatko lastesi olevan ei toivottuja hylkiöitä mahd. uuden naisen silmissä? Entäs kun miehesi perustaa uuden perheen? Eipä sinne välltämättä vanhan liiton lapset mahdu. Toki onnistuneita uusperhekuvioita on, mutta jos olisin itse tämän kaiken tiennyt ennelta, en olisi ikinä uskaltanut lähteä tälläiseen leikkiin.

Miksi ihmeessä antaisin väkisin? Kai hänkin sen huomaisi, etten olisi yhtään mukana.



Ap





Nro 17:lle vielä, ei edelleenkään mitenkään pahalla, mutta eihän 20 v yhdessäolo takaa sitä, että miehelläsi ei voisi olla toista naista. Itse asiassa tämä tapailemani mies on ollut vaimonsa kanssa lähes 20v eikä koskaan aikaisemmin ole vaimoaan pettänyt. Sitten me kaksi sattumoisin tapasimme ja siinä sitten kävi miten kävi. Hän on hyvin tunnollinen isä lapsilleen, on töissä joka arkipäivä lähes aamusta iltaan ja joskus vielä viikonloppuisinkin, mutta kummasti vaan sitä yhteistä aikaa löytyy meillekin.

Se kumma kyllä yhdistää, vaikka ensin olisikin tunne, että ei millään tee mieli.



Tätä en tietysti suosittele pariskunnille, missä seksinnälkäinen mies ruinaa joka päivä seksiä ja saakin ja vaimo on ihan kyllästynyt.



Mutta juuri sinunlaisellesi, joka olet laittanut miehen seuraamaan sinun tunnetilojasi, niin sinulle suosittelen, että menette yhdessä sänkyyn.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat