Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Tarkoitan, että kuinka läheisen ihmisen lapsella saa mielestänne olla sama nimi, kuin mitä meinaa antaa omalle lapselleen? Mikä on "matkimista"?

Kommentit (21)

vaan ihan tavallista. Minua miellyttää vain yksi pojan nimi, ja se sama nimi sattuu olemaan yhden tutun ja yhden tutun tutun lapsella.

Jos meille syntyy poika, niin en tiedä kehtaanko antaa lapselleni tuota kyseistä nimeä.



ap

oli sitten kyseessä sukulainen tai vaan tuttu jonka kanssa en ole edes tekemisissä. Mun kahden ystävän lapsilla on sama toinen nimi ja sama kummi. Mun mielestä tosi mautonta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lainaus:

oli sitten kyseessä sukulainen tai vaan tuttu jonka kanssa en ole edes tekemisissä. Mun kahden ystävän lapsilla on sama toinen nimi ja sama kummi. Mun mielestä tosi mautonta.




Sama toinen nimi. Kyllä ne pikkueerikit nyt itkee, kun yksilöllisyytensä on täysin tuhottu.



Minusta paljon tekemisissä olevilla lapsilla on käytännön syistä kiva olla eri kutsumanimet. Mutta eipä se lapsuuskaan kauaa kestä. Vähemään tutuilla sekuksilla voi ihan hyvin olla samat nimet.



Mitään itsekeksittyä nimeä en antaisi matkimisen takia, enkä kyllä muutenkaan. Ne "Noppa Eela Ponterit" kun ei oikein iske.

Että erittäin erikoinen nimi kopioidaan. Vaikka ko. nimi olisi omassa mielessä ollutkin jo ennen kaveriperheen lapsen syntymää, niin kyllä olisi mielestäni tökeröä antaa täsmälleen sama nimi.



Kaverilleni kävi niin, että hän avoimesti kertoi kaikille jo ennen raskautta, että sitten jos hän saa tytön joskus, niin siitä tulee Nelli. No, hänen yksi ystävistään sai sitten Nellin melko pian. Nyt, kun kaverillanikin on tyttövauva, hän kertoi, että koko nimestä meni maku, kun ystävä sen häneltä "varasti". Tämä on monille niin arka paikka, että saa jopa kokonaan ystävyyssuhteet katkolle.



Jos kyse on melko yleisestä nimestä kertoisin kyllä ennakkoon kavereille/tutuille, että mekin ollaan vähän mietitty samaa nimeä ja kuulostelisin reaktioita. Kyllähän kaimoja maailmaan mahtuu, mutta itse en tuttavien "kopionimeä" lapselleni laittaisi. Tunnen pikkuserkuksia, joilla on samat etunimet, mutta sen läheisemmillä, esim. serkuksilla sama nimi aiheuttaa jo hankaluuksia. Asiaan vaikuttaa kyllä, onko kyse tutuntutun tutusta vai oikeasti omasta ystävästä.

joku ystavä, tuttu tai sukulainen antaisi lapselleen meidän lapsen nimen. Vaikka tytöllä on nimi, jota ei ole kuin hänellä koko Suomessa. Olishan se hassua, mutta eipä noi nimet yksityisoikeutta ole. Ja olishan se kiva osoitus siitä, että heiudän mielestään lapsillamme on kauniit nimet.

Toi, että kahden kaveruksen lapsella on sama kummi on mun mielestä ihan normaalia. Meitä ainakin on sellanen muutaman ystävyksen porukka, jotka aika ristiin ovat toistensa lasten kummeja. Tottakai niitä rakkaimpia ja parhaimpia ystäviä pyydetään kummeiksi.

exäni 15 vuoden takaa antoi lapselleen saman nimen kuin mitä minä annoin omalleni ja kehtasi antaa tuon nimen 0,5 vuotta minun jälkeen. Todella törkeää matkimista, eikä se oo päässyt musta yli vieläkää......

mikä tulee nimeksi jos tyttö. Ystäväpariskunnan tyttö kastettiin 2 kk sitten, sai saman nimen mitä me olemme ajatelleet. Emme varmaankaan aio muuttaa nimeä, sillä ko. nimi on meille kummallekin tärkeä. Ystävät varmasti loukkaantuvat, mutta se on voi voi. Ei tuntunut luonnolliselta kuuluttaa nimeä ympäriinsä ennen lapsen syntymää, vaikka varmaan olisi pitänyt. Harmittaa kyllä, koska luulen että edessä on ystävyyssuhteen katkeaminen. :(

Jos minun ystävälläni olisi tullut tyttö (tuli poika) niin olisi saanut saman nimen kuin meidän tytöllä. Nää lapset ovat syntyneet ihan lähekkäin ja risitäisetkin olivat samaan aikaan, eikä kummallakaan ole tapana etukäteen nimiä paljastaa. Ystäväni myöhemmin sanoi tuon, että heillä oli tytölle varattu tuo meidän tytön nimi. Että olispa ollut sitten kovin sattumaa. Tällä ajan takaa sitä, että aina sitä voi jollekin tutulle sama nimi tulla, ei sitä voi välttää. Mutta itse en ehkä ihan läheltä samaa nimeä antaisi, tosin pojallani on isoisosisänsä nimi (joka jo poistunut keskuudestamme).

Minä en antaisi samaa nimeä kuin lapsen serkuilla. Tosin ei sekään varmaan haittaisi. Minulla on kaksi serkkua, joilla on sama kutsumanimi. Eikä se ole häirinnyt mitenkään.

Lainaus:

Meillä on myös eno - sisarenlapsi -kaimapareja. Tai täti - sisarenlapsi -kaimoja. Samoin mummo - lapsenlapsi (ihan siis kutsumanimet). Eikä se tunnu minun mielestä mitenkään oudolle.




EN ymmärrä. Maailma on täynnä kauniita nimiä - miksi pitäisi käyttää koko ajan samoja "suvun" nimiä. Meillä ainakin on aiheuttanut sekaannuksia ja hankaluuksia, kun setä ja hänen siskonpoikansa ovat samannimisiä. Toinen on sitten ikuisestai se "Pikku-Jukka".



Minusta parempi antaa yksilöllinen nimi, joita ei juuri tutuilla tai heidän lapsillaan tavata. Mielikuvituksen puutetta, jos ei muka keksisi muita. Toiseksi nimeksi voi sitten mieluummin antaa perinnenimiä ja rakkaiden ihmisten nimiä. Useimmista ihmisistä on kiva, kun on yksillöllinen nimi, eikä mikään suosikkinimi.

tai ystävieni lapsilla. Minulla on ystäviä vähän, joten helppo rajata.



Yhden ystäväni lapsella on toisena nimenä sellainen nimi joka on toisen ystäväni lapsella kutsumanimenä ja se oli kaikille täysin ok. Meidän lapsilla on niin paljon pikkuserkkuja, ettemme edes tiedä kaikkien nimiä. Niissä voi vaikka ollakin samoja.

Minäkin pelkäsin että kun lapsiemme serkku syntyi että hänelle annetaan juuri se nimi jonka minä olin mielessäni jo valinnut meidän tulevalle lapselle.

Jotenkin se olisi ollut tosi tyhmää sanoa sitten jälkeenpäin että "joo, me ollaan mietitty tätä nimeä jo ennen kun teidän lapsi sai nimensä". Eikä me sitä nimeä haluttu myöskään etukäteen paljastaa. Hankalalta tuntui sillä hetkellä. Mutta kälyni ja miehensä valitsivatkin täysin eri nimen, ja hyvä niin.



Kun lapsemme syntyi niin mieheni oli ehdottanut nimeä joka oli myös yhdellä työkaverillani. Minusta oli vaan vähän outoa antaa lapselle saman nimen mutta loppujen lopuksi ei sillä ollut väliä. Sillä vähän sen jälkeen tämä työkaveri lopetti työpaikalla, ja muutenkin lapsi tuntui koko ajan enemmän oman nimensä näköiseltä. Ja työkaveristakin on ihan mukavat muistot, eli oli ihan ok.

Miksi nimi lyödään lukkoon ennen syntymää. Eikö olisi kiva nähdä lapsi ensin ja miettiä nimeä sitten vasta.



Helpointa olisi ollut avata suunne silloin kun ystävien lapsen nimi selvisi. Olisitte silloin sanoneet, että olette valinneet ihan saman nimen.



Ei kai noin dramaattinen sentään tarvi olla, että ystävyyssuhde oikein tuosta katkeaisi :). Ei kaikkia ihmisiä harmita nimen "jakaminen" samalla tavalla.



Mutta mulla oli yksi kaveri yläasteelta asti, joka kaikessa matki minua (siltä minusta aina tuntui). Olin onnellinen, kun hän sai lapset ensin, eikä näin "varastanut" minun lasteni nimiä. Lapsellista kai, mutta se olisi mielestäni mennyt jo liian pitkälle.

Toinen sisaruksista oli teinistä asti kuuluttanut, että hänen pojastaan tulee "Lauri".

Isosisko sai kuitenkin pojan ensimäisenä ja kastoi poikansa "Lauriksi" vaikka tiesi pikkusisarensa mietteet. Tämä johti välirikkoon, joka ei ole 20 vuoden jälkeen vieläkään lauennut.

Lainaus:

Lainaus:

Meillä on myös eno - sisarenlapsi -kaimapareja. Tai täti - sisarenlapsi -kaimoja. Samoin mummo - lapsenlapsi (ihan siis kutsumanimet). Eikä se tunnu minun mielestä mitenkään oudolle.




EN ymmärrä. Maailma on täynnä kauniita nimiä - miksi pitäisi käyttää koko ajan samoja "suvun" nimiä. Meillä ainakin on aiheuttanut sekaannuksia ja hankaluuksia, kun setä ja hänen siskonpoikansa ovat samannimisiä. Toinen on sitten ikuisestai se "Pikku-Jukka".



Minusta parempi antaa yksilöllinen nimi, joita ei juuri tutuilla tai heidän lapsillaan tavata. Mielikuvituksen puutetta, jos ei muka keksisi muita. Toiseksi nimeksi voi sitten mieluummin antaa perinnenimiä ja rakkaiden ihmisten nimiä. Useimmista ihmisistä on kiva, kun on yksillöllinen nimi, eikä mikään suosikkinimi.




Uskoisin, että vielä -60 luvulla oli mummon mielestä kunnianosoitus, että lapsenlapsi sai saman kutsumanimen kuin hänellä oli. Eikä meistä kukaan mummoa etunimellä kutsunut, ihan vain mummoksi huutelimme. Lisäksi meillä on iso suku, joten etunimikaimoja tuli helpohkosti, ellei vauvoista niin ainakin sukuun naiduista ;-) Minusta ei ole mitään syytä vältellä "suvun" nimiä, jos niistä sattuu tykkäämään. Ei se meidän kenenkään elämää ole vaikeammaksi tehnyt.



Sitä olen monesti miettinyt, miksi serkkuni antoi lapselleen saman nimen kuin meidän esikoisella on. Tämä kun tapahtui 2000-luvulla. Tänä yksilöllisyyden ylistyksen kulta-aikana. Ehkä syynä on se iso suku, ei olla niin kauheasti keskenään tekemisissä ja että ko. kirjaimella alkavia kivoja nimiä on vähänlaisesti. Ja serkulla vain sillä kirjaimella alkavia nimiä lapsillaan. Mene ja tiedä. Ei harmita. Niin ja tiedoksi, ei ole mikään "suvun nimi" esikoisella. Kiva nimi sen sijaan on.

Lainaus:

Harmittaa kyllä, koska luulen että edessä on ystävyyssuhteen katkeaminen. :(




Täh. Siis ystävyys katkeaa siksi, että molemmat pidätte samasta nimestä ja haluatte antaa sen lapsillenne... Voi elämä.



Arvaanpa, että ystävyyden katkeaminen ei tapahdu miesten aloitteesta...

Lainaus:

Tunnen pikkuserkuksia, joilla on samat etunimet, mutta sen läheisemmillä, esim. serkuksilla sama nimi aiheuttaa jo hankaluuksia. Asiaan vaikuttaa kyllä, onko kyse tutuntutun tutusta vai oikeasti omasta ystävästä.




Nuoremman serkun isä oli kylläkin soittanut vanhemman serkun äitille ja kysynyt, saako käyttää samaa nimeä. Ekana "jaanaksi" lapsensa nimennyt oli todennut, että enhän minä sitä nimeä keksinyt. Jos pidätte nimestä, tottakai otatte käyttöön. Meillä on myös eno - sisarenlapsi -kaimapareja. Tai täti - sisarenlapsi -kaimoja. Samoin mummo - lapsenlapsi (ihan siis kutsumanimet). Eikä se tunnu minun mielestä mitenkään oudolle.



Parhaan ystävän lapsen nimeä en voisi omalle lapselleni laittaa, mutta tutun lapsen nimi voisi olla ihan joo. Meillä kävi itseasiassa niin, että kun lapsemme sai nimen ja ilmoitin siitä työkavereille, tuli hyvän työkaverin vastaus aika pikaiseen, että heille on tulossa samalla kutsumanimellä lapsi (syntyi vain n. kaksi viikkoa omamme jälkeen). Tämä ei ole ollut minulle eikä heille mikään ongelma. Samoin serkkuni lapsi on saman niminen kuin yksi meidän lapsista, siinä kyllä on kyse jo pikkuserkuksista.



Minä olen myös kertonut avoimesti nimivalinnoistaamme raskausaikana. HOoh, eipä ole kummallekaan tullut sitten se nimi, jonka muka olimme tarkasti valinneet valmiiksi.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat