Vierailija

Kun vertaan elämää 70-luvun loppuun (jolloin olin itse lapsi) ja jolloin tuota oikeutta ei vielä ollut huomaan ainakin seuraavat asiat:

- Äidin saivat synnytyksen jälkeen toipua synnytyksestä lapsivuodeosastolla. Alatiesynnytyksen jälkeen normaali sairaalassaoloaika oli 1 viikko ja sektion jälkeen 2 viikkoa. Vauvat nukkuivat vauvalassa ja tuotiin yöllä syömään. Nykyisin äiti on normaalin synnytyksen jälkeen noin 3 vrk sairaalassa mutta mahdollisesti ei nuku lainkaan koska kaikkien vauvat ovat vierihoidossa ja esim. 3 hengen huoneessa yöt ovat hyvin levottomia.

- Kun äiti tuli vauvan kanssa kotiin apuun tuli monesti ihan kunnallinen kodinhoitaja. Tämä hoisi vanhempia sisaruksia ja auttoi kotitöissä. Nykyisin kodinhoitajia eivät saa kuin päihdeperheet ja vanhukset. Edes sairaille yh:ille ei yk " voi" järjestää kodinhoitopalveluja.

- Neuvolapalvelut olivat kattavat. Laman jälkeen neuvoloissa tehtyjä leikkauksia ei ole peruttu vaikka niiden piti olla väliaikaisia. Monissa lastenneuvoloissa ei esim. neuvolalääkäriä ole niin usein kuin pitäisi.

-Itse kävin seurakunnan leikkikerhossa jo 2,5 -vuotiaana kun äitini hoisi sisartani. Nykyisin ainakaan meidän srk ei tarjoa alle 3-vuotiaille mitään kerhoa. Myös puistotätejä oli useammissa puistoissa kuin nykyisin, nykyisin kun sitäkin toimintaa on supistettu.

Nämä olivat vain omaan mieleeni tulleita esimerkkejä. Minusta kun on niin älytöntä syyllistää äitejä subjektiivisen päivähoito-oikeuden käytöstä, kun kaikki muut lapsiperheitä tukevat toiminnot on karsittu minimiin. Se on yhteiskunnan arvovalinta, ei yksittäisen äidin, joka kenties käyttäisi mielellään vaikka kodinhoitajan palveluja jos niitä vain olisi tarjolla.

Onko siis nykyäiti, jonka esikoinen käy osa-aikahoidossa päiväkodissa mielestänne laiskempi kuin oma äitini 70-luvun lopulla? Minun äitini siis käytti nuo kaikki yllämainitut edut hyväkseen.

Sivut

Kommentit (77)

Tällä hetkellä suurituloiset toimivat maksajina pienituloisten perheiden lasten virikehoidolle ja samalla nuo virikelapset vievät paikkoja työssäkäyvien lapsilta. Sen sijaan heille, jotka arvostavat kotihoitoa ei ole tukea tarjolla esim. lasten sairastaessa. Reilua?

ettei vakavasti sairastuessaan olisi kiva saada kotiin hoitaja. Minä kirjoitin juuri niin. Että kun olin leikkauksessa, olisi ollut kiva saada hoitaja. Mutta ilmankin selvittiin.



Enkä ole sanonut, etteikö joku sairastaisi enemmän. Minähän sanoin, että minä olen varmaan keskivertoa. Keskiverto ei ole maksimi...



Mutta jos puhutaan normaaliperheiden normaaliarjesta, ei syöpäsairas yksinhuoltaja ole hyvä esimerkki.



OPETELKAA LUKEMAAN.









Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Toki varmaan seuraavaksi ihmettelet, miksi olemme valinneet olevamme kuulumatta kirkkoon...



Mutta ymmärtänet ehkä kuitenkin sen, että ihmiset usein asuvat siellä, missä heidän työnsä sijaitsevat?



Sinä saat olla ihan rauhassa tyytyväinen omaan tilanteeseesi, minä en itse kuitenkaan ole ja pidän itseäni oikeutettuna sen myös ilmaisemaan.

Vai olisiko subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta päättäminen sinun mielestäsi samalla tavalla kuntien asia? Eihän silloin tosin voitaisi enää puhua subjektiivisesta oikeudesta, kun todennäköisesti pienissä kunnissa se karsittaisiin ensimmäisenä pois.

keskustelua siitä, miten muuta lapsiperheitä tukevaa toimintaa kuin subjektiivista hoitoa pk:ssa tai pph:lla on ainakin monissa Suomen kunnissa vaikea saada. Ja tästä syyllistetään äitejä, eikä päättäjiä.

ap

on ollut hoidossa vain kun minäkin olen ollut töissä. En silti syyllistäisi äitejä, jotka niin tekevät jollei muuta yhteiskunta heille tarjoa. Ja nuo muut esimerkit olivat nimenomaan esimerkkejä siitä miten Suomessa ei panosteta lapsiperheisiin ja lapsiin vaikka maa on todellakin nyt vauraampi kuin koskaan ennen.

Eli aivan selväähän on, että työssäkäyvien lapset tarvitsevat paljon päivähoitoa, sillä vanhempien työpäivät ovat sen mittaisia kuin ovat. Mutta miksi palvelut romahtavat nollaan, kun lapsi on kotihoidossa? Eivätkö kotihoidetut lapset todellakaan tarvitse juuri mitään? Ja eivätkö kotona lapsiaan hoitavat äidit tarvitse mitään tukea työlleen.



Meillä seurakunnan perhekerho on vain joka toinen viikko.

käsittämättömiä:

-Edes syöpään tai muuhun vakavaan sairauteen sairastunut ei saa kodinhoitajaa auttamaan perhettä. Kodinhoitajaa ei saa myöskään jos lapsi on vakavasti sairas. Miten sitten 70-luvulla oli mahdollisuus saada kodinhoitaja auttamaan ihan normaaliin vauvaperheeseen?

-Koulujen luokkakoot kasvavat vaikka lapsien määrä vähenee. Tämä johtuu kouluverkon supistamisesta.

-Monissa kunnissa lapsi tapaa koululääkärin kaksi kertaa peruskoulun aikana. Kouluterveydenhoitaja ei ole paikalla päivittäin edes isoissa kouluissa.

- Kerhoihin, avoimiin päiväkoteihin yms. toimintaan ei panosteta tasaisesti kaikissa kunnissa. Esim. meillä on juuri tuo skr:n avoin perhekerho kerran viikossa.

ap

mutta kieltämättä joitain yhteiskunnan muutoksia tulee mieleen.



Tänäpäivänä esimerkiksi vauvan ja uhmaikäisen äiti on varmasti enemmän yksin mitä kultaisella 70-luvulla. Sukulaiset on kauempana ja kiinni omissa asioissaan ja äiti usein aivan yksin lasten kanssa. Nykypäivänä äitiys on moneltaosin vaativampaa kuin ennen. Tuolloin lapset sai jättää itkemään ja opetettiin kuriin -sellaisinkin keinoin joita nykyään ei pidetä sallittuina. Lapset saattoi ennen jättää vapaammin kotiin omin päin leikkimään tai päästää ulos ilman aikuisen valvontaa. Nykyään hyvä jos saat vessassa käydä ennen kuin ollaan jo heitteillejätöstä syyttämässä. Aiemmin ne vanhemmat sisarukset paitsi osallistuivat kotitöihin, myös kaitsivat nuorempia. Enkä siis tarkoita murrosikäisiä, vaan ihan alle kouluikäisiä. Nyt nuokin ovat sitä heitteillejättöä.



Ihan näistäkin syistä ennen pärjäsi varmasti helpommin kotona lasten kanssa kuin tänäään.

Jos veisin lapsemme virikehoitoon, maksaisimme siitä 380 e /kk. Sen sijaan pienituloiset saavat virikepaikat lapsilleen ilmaiseksi ja hankaloittavat jälleen meidän työssäkäyvien tilannetta.



En nähtävästi muistanut mainita sitä, mutta kotiapu olisi mukava juttu lasten sairastellessa tai itseni sairastellessa. Kolmen lapsen kanssa sairastelua riittää, yksi on korvakierrelapsi. Kerhotoiminta olisi kiva vanhemmille lapsille.



Ja jos kustannuksista nyt ihan tosissasi puhuit, niin kotihoidontuki on sen reilu pari sataa, sen sijaan lapsen päivähoito maksaa tuhansia euroja kuussa.

olla haluamassa pois lapsiperheden etua käyttää subjektiivista päivähoito-oikeutta. Oikeasti, katsokaa omaa napaa pidemmälle, ajattelette asian vain niin että " minä en tarvitse sitä, enkä halua käyttää, niin ei sitä saa käyttää kukaan mukaan. Minua häiritsee se että jonkun lapsi on hoidossa kun äiti kotona vauvan kanssa" . Alkakaa ajatteleen asioita muutenkin kuin minä muodossa ja vain omasta näkökulmastanne. Lapsiperheiden pitäisi pitää yhdessä kiinni saavutetuista eduista ja yrittää saada uusia parempia etuja, eikä niin että innokkaasti yritetään saada etuja pois.

Outoa porukkaa.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat