Seuraa 

Tiedän että tämä ei ole oikea osasto näille ihmissuhdejutuille, mutta tätä kuitenkin luetaan enemmän kuin eropalstaa...



Siis: kertokaa minulle millaista oli eroa edeltävä aika? Oliko hirveän riitaisaa tai kenties päin vastoin? Ja mikä oli se viimeinen tikki joka sai eropyörät pyörimään? Miten lähditte alkuun? (Ihan käytännön asioissa)



Meilä ei ole hirveää kriisiä mutta ainaista pikkuriitaa ja nälvimistä mihin alan kyllästyä. Oma stressikynnykseni on tällä hetkellä tosi alhainen (työtilanne, raskaus, taapero) ja avioero käy aina vain useammin mielessä. En muista koska viimeksi olemme esim. nauraneet miehen kanssa yhdessä, harrastaneet seksiä tai tehneet mitään muutakaan hauskaa ja muutenkin ihmettelen yhä vain useammin että miksi ihmeessä me olemme yhdessä? (Paitsi lapsen ja rahan takia, kylmästi sanottuna)



Kiinnostaisi kuulla kokemuksianne jos senkin takia että osaisin tulkita onko tämä tilanne " normaali" lapsiperheessä vai oikeasti eron alku.



Kommentit (1)

Kokemusta ei ole asiasta ollenkaan, mutta joidenkin asiantuntijoiden mielestä avioerot pitäisi " kieltää" perheissä, jossa on alle 3v lapsia. Pikkulapsivaihe on väsymyksineen ja muutoksineen niin kuormittavaa aikaa, että parisuhde on väkisinkin silloin todella koetuksella. Kun lapset kasvavat ja helpottuvat niin kummasti se parisuhdekin lähtee uuteen kukoistukseen. Kehoittaisin siis ihan vaan aikalisään. Toki mitään väkivaltaa, henkistäkään ei pidä sallia.

Tsemppiä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat