Vierailija

Miksi oppitunneista käytetään aikaa jo tapahtuneen vatvomiseen?



Miksi Hesari etusivullaa uutisoi vain Kauhajoen "verilöylystä" ?



Miksi koko asiaa puidaan niin paljo?





Pelkkä olankohautus olisi varmasti paljon parempi reagointitapa, kukaan ei enää luulisi pääsevänsä julkkikseksi tekemällä saman.

Sivut

Kommentit (28)

tuttava perheen lapset (päiväkodissa ja ala-asteella) olivat autuaan tietämättömia Jokelan tapauksesta (kun siellä eivät lapset saa katsoa uutisia), olipas vanhemmille kiva yllätys, kun seuraavana päivänä sekä koulussa, että jopa päiväkodissa oli otettu aihe puheeksi. Arvatkaapa, kuinka paljon tuo päiväkoti-ikäinen asiasta ahdisui. Minusta ei missään nimessä ollut aiheellista ottaa puheeksi asiaa, varsinkaan päiväkodissa. Mutta se oli kait täällä pk-seudulla lähes joka koulun ja osittain kai päiväkotien systeemi.

Nyt mies on huolissaan, että eivät vain ottaisi asiaa puheeksi meidän esikoisen kerhossa. Meillä kun ei tuo televisiokaan näy, joten ei ole asiasta kuullutkaan. Muutenkin pohtii kovasti kuolemaan liittyviä asioita, ja on huolissaan ettei äidille käy mitään pahaa

En tajua minäkään miksi tapausta pitää erikseen puida sellaisissa kouluissa, joilla ei ole mitään kosketusta Kauhajoen tapaukseen. Ei tarvitse tietenkään salailla tai hyssytellä, mutta joku raja levottomuuden lietsonnallakin pitäisi olla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

meni tänään kouluun, niin koulussa oli jo lippu puolitangossa tuon Kauhajoella sattuneen tapahtuman vuoksi. Asumme Tampereella. Hyvä kumminkin, että olin jo eilen kertonut lapselleni rauhallisesti tapahtuneesta, joten ei tullut mitenkään shokkina tuo koulun tiedotus sitten. Heti ekaksi kouluun tullessa lapsi kysyi, miksi lippu on puolitangossa koulun pihalla.

koulussa aamulla opettajan toimesta "valistettiin".



Eikö aina opeteta, että täytyy odottaa, että lapset kysyvät? Miksi koululaisille sitten tuputetaan tietoa, ennen kun mitään huolta onkaan?

ahdistunut tällä kertaa ollenkaan. Illalla juttelin koululaisten kanssa (2-7lk), eivätkä olleet mitenkään ahdistuneen oloisia. Korostin kyllä, että kysymyksessä oli aikuisten koulu, eikä peruskoulu. Jokelan jälkeen oli painajaisia näillä samoilla lapsilla.

Jos asiaa ei ole otettu kotona esille, miksi se pitäisi ottaa esille koulussakaan?



Meidän koululta tuli tänään viesti että kuulemma joka luokassa mm.



"kertaavat faktat: kuolonuhrien määrä jne."



IHAN NAURETTAVAA mässäilyä!

Lapset puhuvat siitä joka tapauksessa, näin asiat pysyy faktoina. Arimmatkin oppilaat voivat turvata opettajaan, eivätkä ole luokan "suurisuiden" kauhutarinoiden varassa.

Tuskin asiaa vatvotaan sen suuremmin kouluissa joita se ei läheisesti kosketa, mutta pienten oppilaiden on hyvä tietää että asioista voi puhua, vaikka ne olisivatkin kauhistuttavia.

...ja juuri siksi, että lapset puhuvat tapauksesta kuitenkin keskenään, aina on joku joka ne uutisetkin on katsonut.

Joka lisää turvattomuutta. Asian käsittely voi myös auttaa tärkeiden empatian ja sympatian kehittymisessä, eli kauempanakin asuvat koululaiset voivat ymmärtää, miten moni ihminen suree.

että näin ei voi käydä sinun koulussasi, koska se on valhe. Ja kävihän tällainen jo viime vuonna lastenkin/nuorten koulussa.



Lainaus:

pitäiskö lapsille sitten sanoa, että missä tahansa koulussa voi näin käydä. Nyt vaan sattui käymään aikuisten koulussa, mutta yhtä hyvin se ois voinu olla joku muukin koulu? Ja oli kysymyksessä aikuisten tai lasten koulu, niin eikö sen keskustelun ois tarkotus vähentää sitä pelkoa, ei lisätä. Miten teillä oli ehtinyt opettaja jo puhua lasten kanssa asiasta? Täällä keskustelu käydään tänään.



Ja mulla itsellä kyllä ahdistaa tavallaan enmmän kuin Jokelan jälkeen, koska nyt ei voi oikeen enää ajatella, ettei tämmmöstä enää tapahdu, kysymyksessä vaan yksittäinen seonnut ihminen. Kyllä tulee vahvemmin olo että näitä tulee olemaan lisää. Lapsille en sitä kyllä sanoisi ääneen. Katsotaan nyt mitä koulun jälkeen asiasta puhuvcat ja ovat mieltä.

"On ihan älytöntä olettaa, että "kuka tahansa" hiukan masentunut nuori voi alkaa ammuskella toisia tuosta vaan ja olisimme yhtäkkiä kaikki tosi turvattomia tässä yhteiskunnassa. Ennen vanhaan nämä itsemurhatapaukset olivat pikku-uutisia lehden alareunoissa, tyyliin: nuori ajoi humalassa auton järveen. Nyt laajennettu itsemurha on maailmalta opittu "trendi", mutta ei siihen kuka tahansa ryhdy. Lukekaa Tiedelehden artikkeli "Miksi nuori tappaa?"."



En ole itse lukenut tuota kyseistä Tiedelehden artikkelia, mutta kuulin tässä juuri että siinä mainittiin jotakuinkin, että viime vuosisadan alussa nuorten miesten tekemiä tappoja/murhia oli viidennes enemmän kuin nykyisin. Silloin vaan ei ollut media paikalla luomassa joukkohysteriaa.

Meilläkin 3. luokkalainen poika kovasti aamulla kyseli tapahtuneesta ja halusi jutella. Jos asiasta vaietaan niin kyllä lapset ahdistuu entistä enemmän. Kyllä heille täytyy kertoa ja antaa puhua asiasta. Siinähän on oiva tilaisuus myös pienempien lasten kanssa keskustella moraalista ja oikeudenmukaisuudesta yms.

että näillä tapahtumilla mässäillään liikaa mediassa. Koulun ei pitäisi mennä samaan hysteriaan mukaan.



On ihan älytöntä olettaa, että "kuka tahansa" hiukan masentunut nuori voi alkaa ammuskella toisia tuosta vaan ja olisimme yhtäkkiä kaikki tosi turvattomia tässä yhteiskunnassa. Ennen vanhaan nämä itsemurhatapaukset olivat pikku-uutisia lehden alareunoissa, tyyliin: nuori ajoi humalassa auton järveen. Nyt laajennettu itsemurha on maailmalta opittu "trendi", mutta ei siihen kuka tahansa ryhdy. Lukekaa Tiedelehden artikkeli "Miksi nuori tappaa?".



Hesarin otsikointi tänä aamuna oli ihan yli rajan. Tuollainen mässäily kuuluu keltaiseen lehdistöön. Tiedämme jo faktat, missä on ammuttu ja suurinpiirtein syytkin siihen. Kyseessä oli laajennettu itsemurha. Tämän pitäisi riittää, jokainen joka ostaa Iltasanomia ja katsoo ylimääräisiä uutislähetyksiä muka saadakseen lisää tietoa tapahtuneesta, mässäilee asialla. Opettajien ei varsinkaan pitäisi syyllistyä sellaiseen vaan näyttää rauhallista esimerkkiä oppilailleen - oltiin sitten lasten tai aikuisten koulussa.

en siis ajatellut lapsille sanoa, että näin ei voi käydä sinun koulussa. Mutta en myöskään sano, että kyllä näin voi käydä teidänkin koulussa, jos lapsi ei itse edes huomaa pelätä tuommoista asiaa. Ja siltikään en sanoisi lapselle että kyllä näitä tulee olemaan jatkossa vaan enemmän ja enemmän. Tässä asiassa voi vaan sanoa, että en tiedä tuleeko tämmöinen toistumaan, toivottavasti ei. Miksi mun pitäis alkaa pelottelemaan lasta semmosella asialla?



ja meilläkään ei lapset ollu eilen kuullu asiasta mitään, minulta kuulivat kun kerroin siksi että tänään koulussa kuulevat kuitenkin. ja kavereiden kanssa eilen leikkivät eikä kaveritkaan tienneet tai ainakaan puhuneet asiasta mitään. Eli vähän ristiriitainen olo tarvisko asiaa käsitellä koulussa ollenkaan, jos lapsille täytyy just siksi kertoa että koulussa kuulevat kuitenkin. Tietenkin koulussa voi olla niitäkin kavereita, joita ei koton näe ja jotka ovat katsoneet uutisia ja kuitenkinn n iiltä kuulisisvat asiasta.



Ja kyllä tää asia pitää jollakin tavalla laitta oikeisiin mittasuhteisiin, enemmän ihmisiä kuolee kuitenkin liikenneonnettomuuksissa.

Vai puhutaanko tekijästä myös yhtenä uhreista. Jos puhumme asioista siitä näkökulmasta kuinka tunnistaa pahaa oloa ja välittää muista on se rakentavaa. Maalailemalla jättimäistä uhkaavaa koulumurhaajaa vahvistetaan tähän liityvää myyttiä ja sankaruutta. Ihmisillä on tarve ymmärtää kuitenkin näitä tekoja, sillä silmitöntä pahaa ei pysty kontrolloimaan omassa elinympäristössään ja silloin on antanut sille vallan ja kohottanut sen myyttiseen asemaan.

Olen siis ihan samaa mieltä kuin ap. Kriisiapu vain paikkakunnan kouluihin ja halutessaan jokainen omalla ajallaan esim. koulupäivän jälkeen juttelemaan, mutta kuka määrittelee, mistä kriiseistä pitää tehdä juuri meidän lapsiamme koskevia yleisiä pelon- ja huolenaiheita.



Toisella puolella Suomea asuva alakoululainen voisi elää elämänsä ihan onnellisena tietämättä tapauksesta juuri mitään elleivät koulu ja lähipiiri heittäydy hysteerisiksi, mutta niin tässä taitaa (taas) käydä.

Koululaisten kanssa pitää puhua asiasta! Lapset huomaavat kuitenkin suruliputukset ja kuulevat toisilta puheita asiasta. Jollei lapsille kerrota (yksityiskohdilla mässäilemättä) tapahtuneesta, oma mielikuvitus ja huhupuheet tekevät asiasta suuren, epämääräisen möykyn. Kun asiaa käsittelee yhdessä, saa luvan surra muiden kanssa ja saa myös tukea muilta.

Hyviä ohjeita asian käsittelemiseen mm. näiltä Perhe-sivuilta.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat