Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Kyseessä on vanha ystäväni, kotikylästäni. Menin naimisiin naapurikaupungissa, sain lapsia, ystävä jäi kotikylään, alkoi seurustella vasta muutama vuosi sitten (olemme 32v.), lapsia ei ole (eikä ilmeisesti tulekkaan). Mieheni tuntee myös ei_niin_läheisesti tämän ystäväni miehen. Elämäntilanteiden erilaisuuden vuoksi kuitenkin yhteydenpitomme on latistunut valtavasti viimeisinä vuosina. Paljolti tavattiinkin ennen niin, että menimme heille, mieluiten ilman lapsia, heillä oli jotkut pippalot joissa paljon meille tuntematonta porukkaa emmekä oikeen viihtyneet. Lähettelemme kuitenkin tekstareita, lähinnä kylläkin enää vaan ystävänpäiväna ja synttäreinä, valitettavasti. Käsittääkseni välillämme ei kuitenkaan ole ollut riitaa.



Viimeinen niitti oli kun pidimme uutena vuotena tupaantulijaiset, isot sellaiset. Kutsuttuja vieraita oli paljon, kutsuimme kirjallisena kutsuna vastauspyyntöineen. Tämä pariskunta oli tulossa, edellisenä päivänä vielä viestiteltiin, kun heille oli tulo miehen töiden takia epäselvää, mutta päivää ennen tupareita selvisi, että pääsevätkin tulemaan ihan ok. Eivät kuitenkaan ilmaantuneet eivätkä ole ilmoittaneet esteestä ennen eikä jälkeen. Empä sitten minäkään ole ollut yhteydessä.



Reilu kuukausi sitten kuulin, että tämän ystäväni isä on kuollut. Aivan ennen aikojaan, nuori ihminen, 55v vasta. En tiedä syytä, kuolinilmoituksessa todetaan että on kuollut kotona. Etsin paikallislehdestä kutsua hautajaisiin, sitä ei ollut (sain selvillekkin koska käly töissä kylän hautaustoimistossa), lähetin adressin hyvissä ajoin (jos olisivat halunneet kutsua hautajaisiin) ystäväni äidille, myös ystäväni nimi oli kuoressa. Mitään ei ole kuulunut, hautajaisistakin nyt kaksi viikkoa.



Kaksi viikkoa, jonka olen yrittänyt ystävälleni soittaa vaan hän ei vastaa. En tiedä soitanko enää vai en, neuvokaa?

Olen soittanut suunnilleen joka toinen päivä, tänään jopa kahdesti, ei vaan vastaa. Hän on ollut aika huono vastaamaan muutenkin puhelimeen eikä juurikaan soita takasinkaan. Musta tämä nyt ei ole tekstariasia, haluaisin puhua, soittaa, lohduttaa. Mutta hän ei ilmeisesti halua puhua, niinkö se on? Lopetanko yrittämisen?

Kommentit (5)

Ei ole tuo muuten edes mielessä käynyt!! Jotenkin tuntuu, että tarvis saada ensin muuten yhteys, kun ei edes tiedä mitä on tapahtunut. Tämä ystäväni tekee vielä kahta työtä (ainakin ennen teki) eli suurella todennäköisyydellä häntä ei kotoa tavoita ellei asiasta erikseen sovi.



Tuo etten ole ennen hautajaisia ottanut yhteyttä johtuu siitä, että sain kuulla hänen isänsä kuolemasta muuta kautta kuin häneltä itseltään, inhottavaa mennä juorun perässä kyselemään, kun asiasta ei voinut olla varma/mitä on tapahtunut.



Ja kyllä meillä on hautajaisiin kutsuttu, toisella kertaa soiteltu kaikki läpi, toisella kertaa kutsuttu kuolinilmoituksessa lehdessä.

ei mekään mitään kutsuja hautajaisiin lähetetty... menet käymään ja ilmoitat että olet käytettävissä... ei elämä toimi niin että jotain annetaan ja sitten saadaan kyllä joskus täytyy vaan antaa...



mun lähimmät kaverit on niitä joidenkaa puhutaan kerran kuussa... siellä ne ystävät pysyy vaikka mitään yhteistä ei arjessa olekaan....

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

joten mistä tiedät mikä heidän tapansa on? kuulostaa kyllä kinkkiseltä tilanteelta mutta oman mielenrauhan vuoksi kyllä selvittäisin asian... jos kaveri on menetetty niin ei siinä mitään mutta joku loppu olis kiva saada...

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat