Vierailija

Meillä mies ei oikein innostu, mutta itse tahtoisin vielä yhden vauvan..... nyt perheessä on neljä, mutta viides olisi kovasti toiveissa!

Kommentit (11)

Ja tuntuu, että jokainen lapsi tuo tullessaan taas valtavan määrän onnea lisää. Eikä se edellisten kohdallakaan minnekään katoa, vaikka uusi vauva tulee. Ihanaa suurperheen onnea!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

te olette kyllä hieman väärässä.... Vanhempani ovat terapeutteja, ja yksi yleisimmistä ihmisten ongelmista on se, että vanhemmilla ei ollut aikaa heille, että aina tuli taloon uusi vauva joka vei tilan, että he joutuivat aina väistymään toisten tieltä. Ei se lapsi näitä ongelmia huomaa, mutta kyllä sitten aikuisena ne pakosti nousevat esille.

olen itsekin seitsemän lapsisesta perheestä (ilman uskonnollista syytä) ja voin sanoa, että mitä vanhemmaksi tulen niin sitä enemmän arvostan ja nautin siitä.



Kyllä ne on ihan muut syyt jotka niitä traumoja aiheuttaa.



Meillä on aina ollut rakastava perhe ja lapsia on tullut rakkaudesta lapsiin. Eikä siinä ole mistään joutunut luopumaan, vaikka pikkusisaruksia on tullut. Ja molemmat vanhemmat korkeasti koulutettuja (ihan niinkuin mekin mieheni kanssa), joten jokaisella esim. oma huone ja yksityisyys. Mikä ei mielestäni edes ole mikään välttämättömyys. Etelänmatkoja kahdesti vuodessa.



Eli eiköhän se ole enemmänkin vanhemmista ja muista asioista kiinni eikä lasten lukumäärästä.



t.3

kyselee että milloin meille tulee taas vauva ja 3-vuotias on sitä mieltä että enemmän lapsia pitäisi kotona olla...kuvittelisin että ainakin noi vanhemmat jotka on sen pikkusisaruksen syntymän jo monta kertaa kokeneet, eivät uutta vauvaa toivoisi jos olisivat jostain joutuneet luopumaan sen uuden vauvan myötä.

niin (melkein) että ne joilla on jo 3-4 lasta haluaa vain lisää ja lisää koska muuten joutuu kohtaamaan sitä surua että ei enää odota ja synnytä - sehän on jonkinlainen suru - . Heillä on vaikeuksia hyväksyä tosiasia että ei voi loputtomiin synnyttää vaan joskus pitää lopettaa.

vaikka nyt olen käynyt sterilisaatiossa. Yksi kirjoitti siitä että kun lapsi 2v alkaa taas vauvakuume, se johtuu ihan luonnollisesta asiasta, biologiasta. Kun nainen päättää että nyt on vimppa raskaus / vauva niin aina tulee semmoinen suruprosessi jonka pitää käydä läpi että osa siitä naiseuteen kuuluva asia on ohi. Se on pahimmillaan noin 2v edellisen synnytyksen jälkeen mutta on yleensä mennyt ohi 3v päästä. Joskus pitää vain lopettaa vaikka kuinka tekisi mieli, surra valmiiksi ja jatkaa elämää ja yrittää saada lapsista fiksuja aikuisia. Tiedän että jos en olisi st:ssä käynyt olisin varmasti saanut miehen ylipuhuttu että vielä yksi...he. Et näin, joskus pitää ottaa järkikin mukaan päätöksissä. Nyt kun kuopus on 3,5v melkein alkaa tuntua että näin on ihan hyvä, vanhin jo mopolla kulkee ja tekemistä on vaikka muille jakaa.

Miksei uusi vauva saisi syntyä jos siltä tuntuu?



Itse olen kasvanut 7-lapsisessa perhessä, perheen kolmantena lapsena enkä ole koskaan kokenut jääväni mistään paitsi, vanhempien rakkaudesta tai mistään.



Mulla on neljä lasta ja kyllä se viides on toiveissa...

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat