Vierailija

Eli tilanne on se, että vuosia sitten mieheni kun oli armeijassa oli minulla pieniä ihastumisia jne. Todella kriisien täyteistä aikaa silloin..



No minun kriisini puhuttiin läpi, mutta edelleenkään en tiedä ihan koko totuutta mieheni " säädöstä" ..



Eli homma meni näin.. Mies tuli lomille ja oli erittäin outo.. Intin ja intin monta tuntia, että mikä hätänä.. Ei mikään.. Puhelimessa ei ollut puhunut mitään asiasta.. Loppujen lopuksi tunnusti, että oli jonkun toisen naisen kanssa puhunut baarissa ja vaihtaneet puhelinnumeroita..



Ja, että jutut muka vain kun tällä naisella häntä huonosti kohteleva poikaystävä.. yeah right!!



Ottaen kuitenkin huomioon tuon mieheni luonteen on tosi paljon mahdollista, että tilanne oli sellainen..



Sanoin kuitenkin silloin kuinka helvetin paljon minua loukkaa ajatus siitä, että se ensin siinä tuvassa kaikkien kuulleen sanoo minulle hyvät yöt ja rakastan sinua ja sitten soittelee tälle toiselle naiselle??



Silloin aikoinaan painoin asian villaisella kun en usko, että kyse on kuitenkaan ollut mistään pettämisestä, tai no tiedän.. Ja tämä nainen kuitenkin jäi 600 km päähän meistä!



Nyt kuitenkin on viime aikoina alkanut asia kaihertaa mieltä ihan vaan sen vuoksi, että se kertoo miehen luonteesta jotain! Jotenkin vuosikaudet vain olen vakuutellut itselleni, että mieheni halusi auttaa tätä naista puhumalla vaikeasta suhteesta ja olemalla ystävä.. Silti jotenkin nyt haiskahtaa koko homma!



Eli ongelma ei ole se, että mitä silloin tapahtui vaan se, että olisiko siitä tullut jotain enemmän jos ei välimatka olisi niin pitkä? Tyytyikö mies minuun vain väliaikaisesti ja joku päivä lähtee lätkimään kun tämä uusi Sanna tulee vastaan??



Kummallisia aatoksia.. Miehelleni olen aina välissä vihjaillut, että asia minua vaivaa, mutta jotenkin käsittämättömästi hän ei ota asiaan kantaa.. Jotenkin vaan sanoo, että voi sinua.. älä vanhoja! Se on periaatteessa ihan normaalia, hän ajattelee tämän asian olevan selvitetty..



Ja ehkäpä ajattelee, ettei minulla ole oikeutta sanoa mitään omien töppäyksieni vuoksi.. mutta ne asiat on silloin puhuttu täysin selviksi ja ihastumiset olen myöntänyt ja case closed!!



Neuvokaas miten unohdan!!

Kommentit (10)

Siis nimenomaanhan olen sen asian unohtanut ja antanut olla! Ja siksipä nyt sitten aina silloin tällöin mieleen tulee, että mitä jos..



Jos asia olisi puitu loppuun, ei sitä tarvis enää muistella!

Kiitos!



Pointtihan juurikin oli se, että tämä on sellainen vuosia (7 vuotta) vanha asia.. Joka aina joskus muistuu mieleen.. Ja nyt kun sitä tuossa ajattelin, pistinpä sen tännekin..



Tietenkään kyse ei ollut mistään pettämisestä, mutta minulle joskus tulee väkisinkin mieleen, että onko tilanne todellakin ollut se, että minulle on naureskeltu oikein porukassa?



Ehkä tämä asia nyt nousi esille kun armeijakavereita on tässä tavattu vuosien jälkeen.. Muistaako kaikki, että tuo on se muija jonka jätkä soitteli aina puhelun jälkeen toiselle!!



Ei se tietenkään vaikuta elämään mitenkään.. Silti sitä ehkä joskus miettii mitä sanoo.. Ja missä määrin kehuu miestään, ettei joku kateellinen pääse väliin heittämään, että entäs se ja se juttu! Kerran olen siihen tilanteeseen joutunut ja olipa höynäytetty ja nöyryytetty olo.. Vaikka oli mitättömästä asiasta kyse niin silti..



Tällä hetkellä itsetunto kyllä on pohjalukemissa.. Ja hassuinta on juuri se, että mies on kehunut minua valtavasti, halailee ja kertoo kuinka paljon rakastaa minua, jatkuvasti.. Ja sitähän se ei oo ennen tehnyt.. Ja ehkä tämä on sellainen vaistomainen itsensäsuojelureaktio liikaa tätä palstaa ja sen pettämisjuttuja lukeneena!!



Eihän tämä suhdetta kaadakaan, mutta ehkä tässä on sellaisen henkisen kypsymisen aika jolloin kupla " täydellisestä" miehestä on puhkeamassa ja pitää vihdoin myöntää omat vajaavaisuutensa parisuhteessa.. Henkisen kasvun paikka monelta kantilta ollut tämä kevät ja muistoja tulvii suunnalta jos toiselta...



Mies on toki rakastava ja hellä senkin vuoksi, että olen erittäin kovien paineiden alla kun minulle läheinen nuori mummoni kuoli viikko keskenmenoni jälkeen ja tilanne johon mummoni kuoli on isälläni edessä ensi viikon maanantaina!!



Aivoni pyrkivät käsittelemään vanhat keskeneräiset projektit pois, jotta saan tilaa uusille asioille..



Tämmöistä pientä avautumista.. Tekeepäs hyvää.. Ja koska on anonyymiä.. voin sen tännekin kirjoittaa!



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ei ole mitään hyötyä alkaa kaivelemaan vanhoja juttuja. Saatte molemmat vain pahan mielen ja pahimmassa tapauksessa pahan kriisin tai eron aikaan jos selviää jotain epämiellyttävää.

Vaikeinta tässä yhdessä elossa on se, että monesti saattaa olla aivan vastakkaiset ihmiset yhdessä eli toinen ajattelee vakavammin joistakin asioista ja toiselle ne eivät taas ole sen kummosempia.

Mutta tosiasia on se, että jos miehesi olisi hurahtanut oikein kunnolla kyseiseen Sannaan, niin kyllä hän olisi mennyt hänen luokseen ja jättänyt sinut, vaikka välimatkaa onkin noin paljon.

Meille on varmaan montakin hyvin kiinnostavaa ihmistä maailmalla, joihin ei läheskään kaikkiin edes törmää elämänsä aikana eli ihmisiä tulee ja menee, se on eriasia kenen luokse jää.

Itse olen rysän päältä vuosia sitten saanut mieheni kiinni ja tiedän sen epävarmuuden tunteen mikä sen jälkeen on, mutta onneksi osasin ajan kanssa antaa anteeksi ja jatkaa hänen kanssaan elämää ja nyt olen unohtanut asian siten, ettei se enään valtaa mieltäni niin usein että häiritsisi elämääni.

jos rakastat miestäsi ja haluat jatkaa yhteiseloa, niin tee teille kummallekkin palvelus ja yritä unohtaa, eihän meistä kukaan ole täydellinen ja opi rakastamaan myös itseäsi:)

Tokihan viestistä sellainen paistaa nyt läpi.. Mutta jotenkin olen sellainen ihminen, että kaikkeen pitäisi saada looginen selvyys..



Kaikkien palikoiden pitää loksahtaa paikoilleen, että voi käsitellä ja unohtaa!



No kiitos jokatapauksessa..

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat