Vierailija

Mieheni on yrittäjä ja tekee pitkää päivää. Minä teen osa-aikatöitä ja vastaan lähes yksin lasten ja kodinhoidosta. MUTTA mies viettää sen lisäksi paljon aikaa kavereiden kanssa. On kyllä lapsen kanssa mutta panostus parisuhteeseen on minimissä. Itse olen yrittänyt tsempata jo kauan, varsinkin vauva-aika oli tosi raskasta. Ei tässä ole mitään järkeä, minä 30-kymppinen nainen istun yksin kotona lapsen kanssa ja mies painelee ties missä. Kesää suorastaan pelkään, en jaksa enää kertaakaan soitella ja kysellä josko mies tulisi kotiin. Niin, mies ei ole todellakaan aikuistunut ja kasvanut perheenisäksi.

Niin enkä tiedä pettääkö, jotenkin olen niin kypsä etten jaksa enää edes välittää. Itse haaveilen (salaa) myös toisesta lapsesta, tähän suhteeseen en voi sitä tehdä. Tuntuu että mun elämä menee tällä tavalla ohi, roikun netissä ja olen aina kotona. Tingin omista harrastuksista ja menoista, yritän tukea miestä uralla, ja PLÄÄH.. Tunnen olevani idiootti, ja pelkurisellainen.

Kommentit (12)

Mutta oikeasti, mähän koen ne kaikki jo nyt! Luulen et mies haluaa hoitaa lasta, lapsi on oikeasti hänelle tärkeä. Ja puhuttu on, tuhannesti. Välillä kauniisti, välillä rumasti. En jaksa vaan sitä enää. kaipaan sitä, ettei mun tarvitse aina joustaa, aina ymmärtää ja aina niellä kaikki.

ap

takaisin samalla mitalla! Lähdet jonnekin ja annat miehen kysellä sinun ja lapsen perään. Alat vaan tehdä " katoamisia" säännöllisesti etkä " muista" ilmoittaa miehelle menoistanne. Jos ei ala olla kiinnostunut tekemisistänne, jätä se, ansaitsette parempaa!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ja kun lapsi esim. aloittaa iltakiukuttelun soitan miehelle. Ehkä pitää vaan kylmästi todeta, että on omia menoja silloin ja silloin. Olen vaan niin kypsä tähän kun oma mies onkin keskenkasvuinen..

ap

Itselläni oli ensimmäisen lapsen vauva-aikaan ihan samanlainen fiilis ku sulla. Ei siinä auta se, että keksii itselleen tekemistä tai lähtee lapsen kanssa sinne ja tänne. Kun vituttaa niin vituttaa, ei sille mitään voi. Meillä kyllä helpotti, kun lapsi kasvoi ja palasin itse töihin. Miehen oli pakko alkaa ottaa vastuuta lapsesta ja pikkuhiljaa ne tutustuivatkin toisiinsa ja mieskin alkoi viettää lapsen kanssa aikaa ihan vapaaehtoisesti.

Nyt toisen vauvan kanssa mies meinasi " valahtaa" takaisin samaan vanhaan meininkiin, mutta jotenkin kummasti se näyttää oppineen jotakin. Kieltämättä tässä on välillä uhkailtu erolla ja ties millä, mutta monta kertaa on matkan varrella käynyt mielessä, että yksinhuoltajana olis henkisesti helpompaa, olis ainakin selvät aikataulut, milloin mies on lapsen kanssa. Mutta älä luovuta vielä! Vauva-aika on usein aika kamalaa vaikka vauva olisikin ihana. Jos mies ei ala ottaa sua huomioon, kun lapsi kasvaa, mieti sitten sitä eroa. Ei siihenkään maailma kaadu, mutta mies voi vielä muuttua.

järkeä on parisuhteessa kun toinen ei halua viettää aikaa yhdessä?

En todella enää keksi mitä voisin tehdä asian hyväksi? Tunnen itseni idiootiksi, kun soittelen miehelle ja pyydän tulemaan KOTIIN! Oikeasti tilanne on päässyt näin pahaksi, olen kai liian kiltti kun en pidä paremmin puoliani, en tiedä, olen niin väsynyt tähän.. Kuka nyt haluaa kerjätä oman miehensä seuraa?

Mies on kyllä kasvanut aikuiseksi ja isäksi, mutta nyt on isyys ja ihmisyys pahasti kadoksissa. Työt kiinnostavat kyllä, samoin kavereiden kanssa kännäily viikonloppuisin. Mies ilmoitti jo viime kesänä haluavansa erota, mutta ollaan tavan vuoksi roikuttu yhdessä.



Nyt ollaan tultu siihen pisteeseen, että eilisen kännäysreissunsa jälkeen sain niin hirveän hepulin, että nyt ne eropaperit laitetaan sisään. Mies kertoi tänään lapsille etsivänsä itselleen vuokra-asunnon ja muuttavansa pois täältä.



Itse olen yrittänyt pitää suhdetta kasassa, mutta yksin se ei onnistu, valitettavasti.



Tulee mitä tahansa, ei elämäni ainakaan enää tästä huonommaksi voi muuttua eron jälkeen.



Tsemppiä sulle, ap.

lapsen kanssa. Katso kiinnostaako miestä. Jos ei, niin liitto taitaa olla siinä. Semmoisella peräänsoittelulla et saavuta yhtään mitään.



6

aikaan illalla ja sit pitäiskin jo laittaa lapsi nukkumaan. Jos sitä ennen arkena " kadotaan" , ei mies tiedä asiasta mitään, valitettavasti. Ja olen pahoillani jos mun teksti kuulostaa ruikutukselta, olen niin kauan sinnitellyt tässä tilanteessa että musta on oikeasti tullut ihan NÖSSÖ. Nuorena olin hyvinkin rohkea ja reipas. Nyt kun puhun tilanteestani niin aina vain pelotellaan, että millainen tilanne olisi eron jälkeen (huonompi, olisin vielä enemmän yksin_en kyllä tiedä miten se on mahdollista..)

ap

Ei vaan ymmärrän tilanteesi, jos puhe ei auta (olet varmaan keskustellut miehesi kanssa) niin ero varmaan vapauttaa sinut vaikka vapaata se ei sinulle varmaan enempää tuo.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat