Vierailija

Meidän esikoinen on juuri hoksannut tuon ihmisen kuolevaisuuden ja kyselee paljon. Minä ja mies ei uskota taivaaseen ym. paskaan (olemme molemmat eronneet kirkosta), jota anoppi ei voi hyväksyä. Olemme sanoneet lapselle, että ihmisen tai elukan kuoltua, sen sielu pääsee vapaaksi ja nousee taivaalle, muuttuen tähdeksi.

Anoppi puolestaan rupesi jauhamaan lapselle taivaasta ja enkeleistä. Ja kun ihminen kuolee, hänet laitetaan hautaan makamaan jne.

Kommentit (6)

Ihminen kuolee kun elimistö ei enää jaksa toimia. Pappan tapauksessa se tarkoittaa sitä, että sydän lakkasi lyömästä. (Lasten kanssa tunnusteltu toistemme sydämiä, joten sydän pitäisi jotenkin olla tiedostettuna nykyään).



Hautajaiset vietetään koska omaiset saavat tilaisuuden jättää jäähyväiset kuolleelle ja pappi siunaa vainajan. Sen jälkeen (meidän tapauksessamme) arkku ja pappa sen mukana poltettiin ja tuhkat laitettiin uurnaan joka laitettiin maahan. Haudalle tuotiin kivi jotta meillä on paikka jossa voimme käydä muistamassa pappaa ja viemässä vaikka kukkia tai kynttilöitä.



Kuollessaan pappan ruumis lopetti toimintansa, mutta sielu nousi taivaaseen. Sielu on se osa ihmistä joka näkymätön, mutta joka kattaa kaiken sen millainen se kuollut ihminen oli ihmisenä, esim. huomaavainen, hauska, kekseliäs jne.



Ja sinne taivaaseen pääsevät kaikki koska Jla on sen niin järjestänyt. Lapselle on lohdullista uskoa, että se tärkeä ja rakas ihminen odottaa siellä taivaassa ja joskus sitten taivaassa tavataan.



Näkemykseni kuolemasta ei ole ehkä harras ja aivan kristinuskon mukainen, mutta uskon kyllä Jumalaan.

Minä olen selittänyt sen puhtaasti biologisena ilmiönä ja luonnon tarpeena uudistaa itseään. Sitähän se kuolema oikeasti on, eikä mitään tähtiä ja enkeleitä.



Sitten siihen tietoon voi lisätä uskomuksia kukin oman arvopohjan mukaisesti, minun mielestäni

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Emme valehtele lapsillemme taivaasta tms. koska tiedämme itsekin ettei niitä ole. Olemme sanoneet, että ihminen elää vain rajallisen ajan, mutta että se aika on pitkä - ellei satu mitään ikävää. Ettei kuolemaa tarvi pelätä. Se on vain loppu, eikä sen jälkeen ole mitään ikävää enää.


Kuolema on pelottava asia lapsen mielessä ja jos hänelle kerrotaan, että ihminen elää rajallisen ajan ja sitten ruumis haudataan ja -that`s it...se voi olla lapselle hyvin ahdistava ajatus.



Siksi olemme omille lapsillemme kertoneet (vaikka emme usko jumalaan tai taivaaseen), että kuolleet muuttuvat enkeleiksi ja seuraavat elämäämme ja toimivat suojelusenkeleinämme.



Aluksi ajattelin, että kerromme lapselle asian aivan samoin kuin itse uskomme: ihminen kuolee ja elämä loppuu. Mutta lapsi alkoi esittää lisäkysmyksiä ahdistuneen oloisena. " Kuolevatko lapsetkin?" " Milloin sinä ja iskä kuolette?" " Kuka meistä huolehtii, jos te kuolette?"



Päätimme mieheni kanssa kertoa lapsille " enkeli-version" , ja lapsi oli silminnähden tyytyväisempi tähän tarinaan. Turvallisempi tunne. Olenhan minäkin uskonut lapsena jumalaan ja enkeleihin ja silit minusta tuli aivan järkevä " uskomaton" ihminen ;D

tosin sitten kun poika on kysynyt esim. palaako kuolleet maan päälle uusiksi ihmisiksi, vastasin että jotkut uskovat niin. Ja kun kaveri oli kertonut pappansa menneen enkeliksi taivaaseen, sanoin että jotkut uskovat niin. Ei se ole häirinnyt poikaa millään tavalla vielä, että asiasta on eri versioita.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat