Vierailija

Koti on tietysti lapsen kasvupaikka. Turvallisuudentunne on asia, jota me vanhemmat voidaan antaa, eikä koskaan liikaa. Se ei tule liikuntaharrastuksista, jatkuvista shoppailuista vauva kantoliinassa, ei imetyksen kestosta jne. Se tulee rauhallisesta läsnäolosta, olemisesta.



Nuoren kohdalla ystävät vaikuttavat. Kun itse 16 vuotiaan yritin itsemurhaa ja olin masentunut, syitä siihen eivät olleet perheeni tuen puute. Olin ollut koulukiusattu ala-asteelta asti. Seurustelukokemukset olivat olleet "traagisia" ja olin tullut jätetyksi. Sydän oli särkynyt. Nyt 15 myöhemmin voin sain todeta, etteivät ne ensimmäiset seurustelusuhteet tuottaneet mitään hyvää. Ne jättivät jälkensä: Hylätyksi tulemisen tunne kun on jotain rakastanut, miksi en kelvannut?



Nuorelle miehelle myös seurustelusuhteiden päättymiset saattavat olla kovia paikkoja. Kotioloilla tietysti on sen verran merkitystä nuorellekin, että miten paljon vanhemmat ovat läsnä. Silloin ehkä kestää ne elämän pettymykset paremmin.

Kommentit (4)

me kaikki käymme nuo pettymykset läpi. Ihminen ei kasva tasapainoiseksi aikuiseksi ilman pettymyksiä. Kysymys kuuluukin, miksi tietyt ihmiset eivät niitä pettymyksiä kestä ja miksi he eivät pääse niistä yli?

Kyse on yhteisöllisyydestä ja välittämisestä.



Onneksi löysit tuon ystävän. Se loi uskoa ja toivoa. Jos meillä ei ole toivoa, ei meillä ole mitään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vanhemmat ja sisarukset voivat vaikuttaa lapsen itsetunnon kehitykseen. JOs itsetunto on vahva, ei lannistu niin helposti kuolukiusatuksi tulemisesta.



Itsekin olin koulukiusattu yläasteella. Joka päivä sain kuulla nälvimistä ja kokea syrjintää luokkatovereiltani. Jouduin tekemään yksin kaikki ryhmätyöt ja muuta vastaavat, miten opettajat puuttuivat tähän asiaan? -Ei mitenkään, se oli aivan kamalaa, että aikuiset ei välittänyt. Onneksi minulla oli rinnakkaisluokalla ystäviä, joten en murtunut täysin, vaan jaksoin kiusaamisen tulematta hulluksi.



Peruskoulun viimeisellä luokalla luokallemme tuli eräs tyttö toiselta luokalta, jonka kanssa olimme ystäviä koulumaailman ulkopuolella. Silloin vasta muut luokkalaiseni tajusivat, että minäkin olen ihminen.



Monesti olin vihaa täynnä ja ajattelin, että voisin tappaa ne kaikki.



Toivottavasti saan omat lapseni kasvatettua siihen, että koulukiusatuksi tuleminen ei ole häpeä vaan vakava asia, josta PITÄÄ kertoa vanhemmille, että asia saadaan selvitetyksi. Ja jos taas lapsestani tulee kiusaaja puutun asiaan tosissani.



Lapset tarvitsevat rajoja ja rakkautta. Muita ihmisiä ja elämää pitää kunnioittaa.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat