Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Ylippistotutkinto on hankittuna 10 vuoden lukemisen jälkeen, mutta sen jälkeen olen piilotellut 10 vuotta kotona lassten varjolla. Opiskelemiani töitä en tahdo tehdä, tuntuu etten osaa enkä jaksa enkä sopeudu siihen työyhteisöön. Kotonakaan en ole kyllä ollut kummonen äiti, siivooja hoitaa siivoukset ja hoidatan koko ajan lapsiani muilla. Teeskentelen tekeväni töitä kotona mutta oikeasti olen vaan netissä. Mistä johtuen meidän perheen rahatilanne on surkea. Nytkin on kahdelta kuukaudelta laskupino maksamatta, en ole edes avannut. Tilillä ei ole senttiäkään ja visasta on luotto käytetty tappiinsa. Neljä lasta löytyy ja mies joka on jatkuvasti reissuhommissa (nyt Kiinassa ja vei viimeiset rahamme lasten tileiltä mennessään). mitä voisin tehdä itselleni ja meidän surkealle elämällemme?

Sivut

Kommentit (38)

Olisi ihanaa kun voisi tuntea olonsa hyväksytyksi ja olla oma itsensä. Työnteko voisi olla hauskaa jos sitä saisi tehdä ilman suoritus- aika- ja laatupaineita. Nimen omaan toisten ihmisten odotukset rassaavat kamalasti ,vaikka ehkä pystyisin ne täyttämäänkin. Tiedän kyllä että jos teen omaehtoisesti asioita, ne tulevat tehdyksi ilolla ja hyvin.

Mutta en itse jaksa uskoa että löytäisin ihan oikesti paikkani tässä yhteiskunnassa, kunhan nyt semmoisen kolon jossa jotenkin pärjäisin.

ap

olet aikaansaamaton, sinulla pitäisi olla komenteleva ja määräilevä mies, joka pitäisi sinut " käynnissä" ja liikkeessä.



Yksin tuolle on vaikea tehdä mitään, varsinkin lapset jarruttavat muutosta. Sykoloki auttaisi itsetunnon kanssa, mutta olet niin kiinni arjessa, että putoat ilman jatkuvuutta takaisin tuohon 6 kuukaudessa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Varmaan jättäisinkin lapset miehelle jos ero tulisi. Mutta voin vakuuttaa että he voisivat huomattavasti huonommin kuin nyt. Miehellä on ehkä 1/100 siitä energiasta ja ajasta lapsille mitä minulla on. Isotteluun ja ärhentelyyn energiaa kyllä piisaa.

Sitä etten koe olevani hyväksytty ja etten koe sopeutuvani (useimpiin) työpaikkoihin? Asia on niin että omat arvoni ja asenteeni ovat eri kuin muilla ihmisillä ja se törmäys tuntuu ainakin omassa päässäni jos ei muitten.



Ja kotihoidontukeahan saa jos lapset eivät ole kunnallisessa hoidossa. Meillä eivät ole, vaan MLL:n hoitajat hoitavat heitä kotona - tai oikeastaan pihalla koska haluan olla rauhassa enkä itse jaksa ulkoilla. Meillä on siis muutama tuttu hoitaja jotka voivat tehdä päiväkeikkojakin.



ap

mutta olen itse niin raivokas puolustautumaan kaikkea määräilyä vastaan että mies on tainnut luovuttaa ja paennut reissuhommiin. Käy vaan välillä valittamassa...



ap

apua, koska ajatte itsenne ensin taloudelliseen, sitten psyykkiseen ja lopulta fyysiseen tuhoon. Seuraan juuri IRL tällaista tarinaa ja rankkaa on.

Ja sitäpaitsi myös siksi että haluan " monistaa" itseäni, kun tunnen itseni niin yksinäiseksi tässä maailmassa. Sitä paitsi neljä lasta ei ole minulle loppujen lopuksi sen kummempi kuin yksikään. Myös yhden kanssa väsyisin ja hermot menisi! Toki tykkään että minulla on lapsia, voimavarat vaan ovat niin rajalliset että on saatava omaa " päännollausaikaa" riittävästi.



ap

jos olet niiiiiin... kuulostat mökkihöperltä. Osa noista möröistä on vain sun kuvitelmia.



Mutta toisaalta: miten voit saada kotihoidontukea jos kaikki lapset hoidossa, hmmm...

Vartija ei käy, pelkään omaa varjoanikin. PPH:n hommaa kokeilin joskus, ei sitä jaksa. Siivoamaan en rupea, kun ei saa edes omaa läävää siivottua...



ap

Katsot itseäsi silmästä silmään ja otat oman elämäsi ohjakset käteesi. Jos miehesi jättäisi sinut tai kuolisi, mihin joutuisitkaan? Menet vaikka jonkin työttömyyskurssin tmv kautta työmarkkinoille, niin saat ensin rakennettua sitä työrytmiä viikkoosi. Jos kärsit masennuksesta, menet käymään lääkärissä ihan ensin.

Tosin lapsia on (vasta) 2 ja tällä hetkellä käyn töissä, jossa olen ollut jo 1½ vuotta.. mutta mutta. En minäkään viihdy, koko ajan haaveilen työstä / ammatista, jossa saisin vain käyttää luovuuttani ja edetä omilla ehdoillani - inhoan olla toiselle töissä, inhoan, että minua käskytetään ja minä toimin niiden ohjeiden ja sääntöjen mukaan vaikka omaa (vahvaa) ajatusta =/.



Mielelläni olisin vain kotona ja netissä =D, parannetaanhan tässäkin osittain maailmaa.



Jospa se asia onkin niin, että me (ap, ysi ja minä) olemme niitä, jotka ovat oivaltaneet elämän todellisen tarkoituksen; löffäilyn ja esteettömän itsensä toteuttamisen? Ehkä se tarkoitus on löydettävissä niistä pienistä asioista, kiireettömyydestä, aikataulujen poistamisesta, elämisestä omalle itselleen.. ;D?!



Minä en ainakaan suostu tunnustautumaan masentuneeksi, tai edes siihen taipuvaiseksi - vaan sellaiseksi yksilöksi, joka uskaltaa ajatella eri tavalla tästä maailman menosta.

Kyllä, masentuneisuudesta ei taatusti olisi jälkeäkään jos saisin täysin rinnoin elettyä niin kuin kuvailet. Masennus syntyy siitä että toisten (alkaen omista vanhemmistani) odotukset ja vaatimukset suoriutumisesta kummittelevat takaraivossani.



ap

Totta kai voi joutua tuhoon kun ei kestä paineita olla samanlainen kuin muutkin. Talous yms. voi tuhoutua, koska muut eivät ymmärrä " vapaata lööfailua" ja kustanna sitä ;P

Mutta luulenpa että esim suuret taiteilijat ovat aina olleet näitä tämäntyyppisiä ihmisiä. Ja siksi monet heistä kuolleet köyhinä, mielenterveysongelmaisina ja yksinäisinä. Koska muut eivät silloin ole ymmärtäneet heidän suuruuttaan. En väitä että itsellä olisi mitään lahjoja mutta väitän että kannan näitä geenejä, ja jossain tulevassa sukuopolvessa ne voivat puhjeta kukkaan :)



ap

totuus on se että itse asiassa inhoan vain olosuhteita ja reunaehtoja jotka estävät minua elämästä näin. Eli se että rahat on loppu, on paska juttu! Itselleni sopisi mainiosti nettailu kun muut hoitavat paskahommat ;)

Mutta kyse onkin nyt siitä että ilmaisen rahan saantikikkoja tuskin on kovasti jaossa ja minun on ilmeisesti tehtävä jotain parantakseni tilannetta. Eli minun on vääntäydyttävä tästä mukavasta olotilasta tekemään jotain. Jostain on löydettävä motivaatio tehdä ja sitten on löydettävä se mitä tekee. Mieluummin sellaista että paluu nettiprinsessaksi on mahdollisimman pian mahdollista!

Ihan ne on yksityisesti kummatkin palkattu. Kotihoidon tuki saadaan, mutta en ole jaksanut hakea edes siivoojasta verovähennystä. Siksipä kaiken maailmaan sähkölaskuihin ei enää riitä rahaa, kun kaikki menee näihin...



ap

Masennusta varmasti on, olen ollut aina siihen taipuvainen. Rohdoslääkkeitä olen välillä käyttänyt hillitäkseni raivareita, joita tulee jos joudun liikaa hoitamaan omia lapsiani. Lääkäri ei kuitenkaan houkuta. En halua ilmoittautua virallisesti sairaaksi, kun voin tuntea oloni ihan hyväksi vetäytymällä tätä elämästä ja velvollisuuksien suorittamisesta.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat