Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Meillä siis tyttö kohta 9kk. Hoidossa on ollut melko vähän, mitä nyt pari tuntia jos ollaan miehen kanssa käyty syömässä tai elokuvissa. Pari kertaa ollaan oltu iltaa viettämässä niin, että isoäiti on tullut meille kotiin, ollaan laitettu lapsi nukkumaan ja lähdetty liikkeelle. Ja lapsi on joko nukkunut koko yön heräämättä tai syönyt kerran ja nukahtanut heti uudelleen.



Mieheni mielestä lapsi on " liian vähän" hoidossa ja hän haluaisi jo lähteä yön yli jonnekin, niin että oltaisiin erossa lapsesta noin vuorokausi. Minä en ole tähän valmis, lapsi on alkanut vierastaa enkä millään haluaisi häntä jättää ainakaan noin pitkäksi aikaa.



Vastakkain on kaksi asiaa - miellytänkö miestäni ja hoidan parisuhdettamme lähtemällä yöksi muualle (ja samalla mietin koko ajan miten lapsi pärjää)? Vai jätänkö menemättä ja tunnen itseni huonoksi vaimoksi kun en järjestä kahdenkeskistä aikaa?



En ole mikään fanaatikko, tiedän että lapsi ei mene rikki vaikka on välillä hoidossa ja isoäiti on erinomainen hoitaja, mutta yllätyin itsekin kuinka " omistava" minusta tuli lapsen synnyttyä.



Miten te muut olette toimineet vastaavassa tilanteessa?

Sivut

Kommentit (39)

Vierailija:

Lainaus:


Älkää siten lapsiinne kiinni juuttuneet äidit tulko tänne parkumaan kun mies kiinnostuu muista naisista eikä jaksa hyppiä teidän toiveidenne mukaan.




Mitenkään muuten en tällaista ennakkoluuloa voi käsittää. Jos itse tekee toisin, ei se tee muiden valintoja vääräksi, ellei sitten ole itse epävarma omista valinnoistaan...



Meillä on kolme lasta ja onnellista yhteiseloa takana jo 15 vuotta. Mies on ollut ihan yhtä " kiinni lapsissa" kuin minäkin, eli ollaan oltu yön yli poissa molemmat samaan aikaan aina aikaisintaan siinä vaiheessa, kun pienin lapsista on täyttänyt 1v. Meille tuo ohje " niin monta yötä erossa molemmista vanhemmista kuin lapsilla on ikävuosia" on tuntunut tunteenkin tasolla järkevältä. Ja sehän täydentyy vielä sillä alle 1-vuotiaiden ohjeella " niin monta tuntia erossa vanhemmista kuin kuukausia" , ja myös se on tuntunut meistä molemmista fiksulta käytännössäkin.



Parisuhdetta voi onneksi hoitaa ihan tavallisen arjen keskelläkin, intohimoisestikin! Suosittelen testaamaan :)

pieni juttu: se vierastaminen joka vauvaikäisenä tulee (n 7-9kk) kuuluu kehitykseen eikä ole asia mihin pitää tottua vaan se on silloin kun äitiä / isää tarvitaan eniten koska vauva tällöin havahtuu että ei ole kiinni äidissä ja jos äiti poistuu kuvista hän tosiaan on poissa. Siihen tunteeseen ei auta muuta kuin aika, kasvaminen, ja se voi kestää jopa vuoden. Silloin (jos on tämmöinen lapsi) ei todellakaan ole parasta totutella lasta tähän antamalla hänen itkeä. t th

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

on aika paljon terveemmät parisuhteet, kuin niillä, joiden on parisuhteen nimissä jätettävä vauva hoitoon, vastoin kaikkia äidin vaistoja ja lapsen hyvää.

Kehno suhde kaatuu pienimpäänkin. Vauva-aika on todella lyhyt aika. Jos sekin lyhyt aika pitää koko ajan jännittää, jättääkö toinen, niin onpa heikoissa kantimissa, todella. Itsetunto ja suhde.

Muistakaas nyt et lapset on vaan meillä lainassa ja lapsille hyväksi oppia olemaan hetki muidenkin ihmisten seurassa. Lapselle rikkaus kun saa paremmin tutustua esim isovanhempiinsa. Muistakaahan äidit myös olla vaimoja, eikä vaan äitejä. Ettei kyse olisi äidin riippuvuudesta lapseen?

meille äideille aistit täyttää se vauva ja sen läheisyys ja tarpeet, tosi moni mies on hyljätty ja heitteillä sen aikaa. No tosi moni esikoinenkin, ei sen puoleen. Se nyt on biologiaa mutta kun sen tietää niin ajatteleva ihminen voi kamppailla sitä vastaan vaikkei just nyt ihan siltä tuntuisikaa.

Kaikki lapset ei nuku ekaan vuoteen 3 h pidempiä pätkiä. Jos on vaikka vanhempia lapsia niin ei tosiaan sekstata pitkin päivääkään keittiön pöydillä. Kaikki vauvat ei nuku 15 min pidempiä päiväunia, on aika nopeeta toimintaa univelkaiselta äidiltä jos siinä välissä pitäisi ehtiä. Ja moni äiti on niin kiinni lapsessa että ilman sitä yön poissaoloa ei edes pysty keskittyyn seksiin.

Meillä on 10 kk lapsi joka ei ole ollut vielä hoidossa kun kerran n. 4 tuntia, kun kävimme miehen kanssa elokuvissa ja syömässä. Tämä johtuu kyllä osittaisn siitä, että meillä ei ole halukkaita hoitajia.



Silti en olisi vielä valmis jättämään lasta vuorokaudeksi hoitoon. Meillä on eroahdistus menossa, ja välillä ei ' kelpaa' isäkään hoitajaksi samalla tavalla kun äiti. Luulen kyllä, että lapseni stressaantuisi jos jättäisin hänet vieraalle hoitoon (vaikka olisi tuttukin, siis esim mummo).



Mielestäni sinun kannattaa tehdä niinkuin sinusta parhaalta tuntuu. Ei kannata taistella vaistoansa vastaan. On hienoa, että pystyt laittamaan lapsen tarpeet omiesi edelle. Kaikella ystävyydellä, niin voisi miehesikin opetella tekemään.

Monella arki tuntuu olevan vaan sitä, että iskä tulee töistä kotiin, syödään, katsotaan telkkua ja mennään nukkumaan. Viikonloputkin saattaa mennä vaan " ollessa" . Usein käy vielä niin, että jompikumpi vanhemmista on lapsen kanssa, kun toinen viettää omaa aikaa (mikä sekin on tärkeää, mutta lapsen kanssa täytyy tehdä kompromisseja).



9-kuisen kanssa voi tehdä kaikenlaista aikuistenkin kivaa, esim. käydä piknikillä, taidenäyttelyssä jne. Kesän tullen tulee taas kaikkia ulkoilmatapahtumia. Ihan vaikka jätskikioskille lähteminen ja kaupungilla hengailu voi olla yhteistä kivaa. Eli aikuiset saa olla yhdessä, tulee juteltua jne, ja lapsi kulkee vaunuissa mukana.

Eka 2kkn iässä ekaa kertaa. Nyt 3.s oli 5kk:n ikäisenä. Eikä mielestäni lapset ole siitä kärsineet että ovat silloin tällöin hoidossa. Nauttivat isovanhempien hyvästä huolenpidosta. Hoitavat sen vuorokauden mitä lapset siellä ovat, kokonaisvaltaisesti ym. Mutta jos koet sen itsellesi hankalaksi, niin ette varmaan nauti siitä vapaa-ajasta kunnolla. Tee niinkuin itsestäsi tuntuu parhaalta.

Kyllä meillä seksiä pystytään harrastamaan, vaikka lapset kotona oiskin. Aika mahdottomaksi menisi lapsiperheen elämä muuten! Kyse onkin nyt siitä, että 9-kuinen on juuri pahimmassa riippavaiheessa äitiinsä, ja siinä tilanteessa mun mielestäni pitäisi voida aikuisten pistää syrjään omat tarpeensa, koska lapsi ei sitä voi tehdä.



Eroahdistus kestää pisimmillään pari kuukautta, minkä jälkeen lapsi on helpompi jättää hoitoon, koska luottaa siihen, että äiti ja isä palaavat takaisin, vaikka menevätkin vähäksi aikaa pois. Kummallista, että jotkut kieltäytyvät täysin näkemästä, että lapsilla on erilaisia kehitysvaiheita, joissa vanhempien vapauden määrä vaihtelee. Joskus on helpompi mennä, joskus vaikeampi. Luulisi terveen aikuisen osaavan vähän joustaa.



Meillä ei ole juuri menty paria tuntia pidempään tuossa riippavaiheessa, ja muutenkin kuunneltu lapsen tarpeita. Tästä seuraa, että lapsi jää hoitoon mielellään, hänellä on hyvät, luottavaiset suhteet isovanhempiinsa ja moniin muihinkin aikuisiin, ja me vanhemmat saadaan hyvillä mielin rakentaa ja pitää yllä sitä omaa parisuhdetta.

KOHTA 9kk vauvasta oli kyse, ei sen ikäinen todellakaan tarvitse OPPIA olemaan muiden ihmisten kanssa hetken vaan hänelle on OIKEUS olla äidin / isän näköetäisyydellä. Siinä voi rauhassa tutustua muihin ihmisiin ja taas kääntyä äiskän syyliin kun siltä tuntuu. Se että oppii olemaan muiden ihmisten kanssa (sehän on vain hyvä asia) ei ole sama kuin että pitää oppia olemaan ilman äitiä ja iskää kun on vielä noin pieni. Sitten kun on 2v on ihan eri asia.

Tuossa yhdeksän kuukauden iässä on nimenomaan kova eroahdistus useimmilla vauvoilla, ja silloin ainakin me miehen kanssa rajoitettiin menojamme, kunnes tilanne rauhoittui. Jos lapsi saa turvaa silloin, kun sitä eniten kaipaa, on myös myöhemmin luottavaisempi, ja hoitoon jättäminen on helpompaa. On toiminut meillä. Kuitenkin aikuiselle on kyse vain muutamasta viikosta, lapselle paljon isommasta asiasta.



Parisuhdetta pitää tottakai hoitaa, mutta jos sen onnellisuus on muutaman viikon tai parin kuukauden menoista kiinni, niin aika heikoilla mennään!

Kyllä minä ainakin itsessäni huomaan sen, että jos olen liikaa vauvassa kiinni (niin kuin olen ollut), niin mies ei enää kiinnosta minua. Ja se on minusta aika huolestuttavaa. On aika vaikeaa jossain vaiheessa rueta paikkailemaan suhdetta jos sen on jossain vaiheessa laittanut " tauolle" . Ei ole nimenomaan siitä kysymys, etteikö kumpikaan jaksaisi odottaa, mutta odottamisen aikana tunteet kerkiää aika paljon viilenemään. Eipä paljoa himota suunniteltu seksi, koska spontaanisti sitä ei voi harrastaa pikkuvauvan kotona ollessa. Minä ainakin odotan innolla, että pääsen miehen kanssa kahdestaa johonkin ja voidaan vaikka herätä



Niin, voittehan te olla ikuisesti pelkästään lapsenne kanssa ja tulette sitten tänne valittamaan kun mies on tehnyt syrjähypyn. Kuten joku sanoi, lapselle on kaikista parasta vanhempien terve ja hyvinvoiva parisuhde.



Ei se lapsi TODELLAKAAN kärsi siitä, että on yhden yön jossain hoidossa, varsinkaan jos on tutulla hoitajalla. En minäkään ketään tuntematonta palkkaisi.



Ja minä ainakin jaksan taas paremmin arkea lapsen kanssa jos välillä pääsee vähän hengähtämään.

ei ap;n äitiys huonene yhtään eikä vauva taatusti saa mitään traumoja siitä, että hänen vahemmat huolehtii myös kesinäisistä väleitä. Älkää siten lapsiinne kiinni juuttuneet äidit tulko tänne parkumaan kun mies kiinnostuu muista naisista eikä jaksa hyppiä teidän toiveidenne mukaan.



Musta on tosi tervettä panostaa parisuhteeseen välillä. pahemmin vauva kärsii sitten huonosta liitosta, syrjähypyistä, avioerosta.

tästä vinkkelistä minusta tuntuu aika kauhealta lukea, että jotkut eivät kestä edes esikoisensa vauva-aikaa, vaan parisuhde on jo huonolla tolalla, jos pitää joitakin kuukausia olla vauvan kanssa kotona, pitäisi jo saada olla erossa lapsestaan että parisuhde ei rakoilisi. Toivottavasti näillä, joiden on pakko saada vauvansa jonnekin hoitoon, on jaksavat ja terveet isovanhemmat, sillä mitähän siitäkin sitten tulee, jos ei olekaan ketään, joille lapsensa viedä pois kotoa. kaikki on niin suhteellista, jos meillä olisi jostain syystä muut lapset pois kotoa, niin että olisi vain nuorimmainen kotona, sitähän olisi ihan kuin kahdestaan, kun lapsi kävisi nukkumaan.

Vierailija:

Lainaus:


ihan omaan napaan - tai vielä alemmas.




Teillä on varmaan onnellinen ja tasapainoinnen parisuhde. Nyt menee vähän ohi aiheen mutta yleensäkin en tajua miksi tällä palstalla rouvat aina tuntuvat pitävän miehiään joko idiootteina, laiskoina tai seksihulluina. Mitä te sellaisten kanssa menitte hankkimaan lapsia? Jääkö sen miehen hyvät puolet sinne synnytyslaitokselle? Vai teidän myös?

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat