Seuraa 

Aurinkoista uutta viikkoa!

Sivut

Kommentit (23)

Onnittelut jälleen 2 vuotta täyttäneille!



Voi että noita Antonia ja Miraa käsiensä kanssa! : ) Jotenkin huvittaa, mutta ei varmaan teitä klo 4 aamuyöllä tai pitkällä automatkalla... jännä sitten seurata, miten tuo sinänsä myönteinen taipumus puhtauteen näkyy vanhemmalla iällä!



Tosi kurjalta kuulostaa Miran talvi ja kevät sairasteluineen, samoin kuin Miirun Oskarin. : (



Meilläkin on sairastettu tämä viikko. Lauralle nousi tiistaina muutamassa tunnissa kova kuume, ja tänään on ollut vielä lämpöä 37-38 astetta. Lisäksi yskii ja nenä vuotaa. Tyttö on ollut aika väsynyt, mutta toisaalta jaksanut hyvin tiskata, maalata sormiväreillä ja tehdä palapelejä (ai miten niin on pitänyt keksiä aika paljon mukavia sisäjuttuja, ettei juosta seinille!?!)



Mun täytyy vähän valittaa anopista. Olen nimittäin niiiiiiin kypsänä siihen, että a i n a kun Laura on kipeänä (eli ei kauhean usein, onneksemme), saan kuulla suoria vihjailuja siitä, kuinka hän on a) ollut liian vähissä vaatteissa; b) on ollut muuten vilakka olla, c) olemme siis tuulettaneet asuntoamme (rikos!); d) ovat niin petollisia nämä kevät/syksy/talvi/kesäsäät; e) niin onhan se maankamara vielä aivan kylmä varsinkin aamupäivisin..... aaaaargh! En mä tiedä, nousee niin karvat pystyyn tuollaisesta vaikka samahan se pitäisi olla, mitä A on mieltä. Siis kyllähän näissä jutuissa on lähes aina kyse viruksista, ja niitä taas on tarjolla missä tahansa ihmisten ilmoilla! A myös soittelee joka päivä ja kysyy Lauran vointia, minkä huolen toki ymmärrän ihan hyvin. Sen jutuista, äänenpainoista ja epäsuorista kommenteista tulee vaan aina sellainen fiilis, että mä olen paska äiti joka ei kerta kaikkiaan pysty huolehtimaan lapsestaan oikein. Prkl.



Sorry valivali.



Sitten omaan navantakaiseen elämään. Mulle on tämän viikon aikana tullut (viimein) jotenkin rauhallinen olo tulevaisuuden suhteen, ja se tuntuu hyvältä, suorastaan ihanalta. Tajusin ensinnäkin, että ok, nämä kotityöt eivät mihinkään häviä vaikka tekisin mitä ennen vauvan syntymää - sama rumbahan niiden kanssa jatkuu tästä ikuisuuteen. Turhaa siis yrittää saada " kaikkea valmiiksi" , kun se ei ole kuitenkaan mahdollista. Muutenkin odotan jo vauvan syntymää ja sitä, millainen tyyppi sieltä tulee tällä kertaa. Laura pohtii nyt eniten sitä, että " kun vauva syntyy, äitin tissistä tulee maitoa. Sitte on vauvan vuoro (syödä)" . Laura luultavasti haluaisi itsekin maistaa maitoa (rinnasta), mitä seikkaa vielä mietiskelen. Seuraako vaikeuksia käytännön elämään, jos annan hänellekin, ja pitäisikö mieluummin keksiä joku muu Lauran oma juttu korvaamaan tuota? Onko kellään kokemusta tai muuten ajatuksia tästä?



Näin myös ekan synnytysunen, joka oli tosin vähän traumaattinen. Siinä vauva (toinen tyttö!) syntyi kotona 5.5., ja me vaan vietiin se sairaalaan JA lähdettiin itse mieheni kanssa Porvooseen retkelle (!). Porvoossa tajusin, etten ollut kertaakaan syöttänyt vauvaa + että oltiin unohdettu myös Laura yksin kotiin! Huh se oli vähän ahdistavaa, mutta ehkä aika normaalia - uneksi? Näistähän me ollaan puhuttu aikaisemminkin!



Pottailusta - meillä ei pottailla nyt ollenkaan. Ehkä olen ollut vähän laiskakin, mutta Laurakaan ei suhtaudu ideaan yhtään myönteisesti. Sanoo kyllä monesti, että " nyt taitaa tulla pissa" , mutta ei halua mennä potalle ikinä koskaan milloinkaan. Olen nyt ajatellut, etten tässä ennen vauvan syntymää kauheasti yritäkään, vaan katsotaan sitten vaikka myöhemmin kesällä taas uudestaan.



Tein muuten niitä Kuningascobran mariannemokkapaloja eilen illalla- nam! Täytyy suositella, tosi herkullisia ovat varsinkin oltuaan yön yli viileässä. Kiitos ohjeesta!



Ehkä mä lopettelen tähän, mukavaa viikonloppua kaikille!

t. Ompunäiti 37+1 ja Laura


Mun oma äiti on vähän samanlainen ja niin oli muuten mummokin (itse yritän pitää itseni kurissa, mutta välillä huomaan kyllä puhuvani esiäitieni suulla...) Kuulen vieläkin äänien päässäni sanovan, ettei kylmällä kivellä saa istua. Istuin viimeksi toissapäivänä ja vähän vaikea oli nauttia auringonpaisteesta, kun kuulee äidin puhuvan päässään ja näkee sen varoittavan ilmeen :) Ei mutta Helkalla ei kyllä pysy enää hanskat ollenkaan kädessä, piponkin kanssa on jatkuva taistelu. Hanskojen suhteen olen luovuttanut, mutta piposta ei tingitä. Mutta jos äitini näkisi, niin kyllä saisin kuulla, kuinka petollisia ovat kevätilmat. Jos nyt yritän päästä asian ytimeen, niin kun ollaan keskusteltu asiasta äidin kanssa (ts. minä olen sanonut, että nyt hiljaa, en jaksa kuunnella, nuha tulee jos tulee ja sitten siitä parannutaan), äiti on sanonut, ettei tarkoita pahalla. Se nyt on vaan sen luonto olla huolissaan ja etsiä uhkia kaikesta.



P.S.

:D Top Gunissa oli huippusuomennos: turbulenssi=vatkaus, hihiihhiii ilta on pelastettu!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yritetäänpä nyt saada pari riviä aikaiseksi:)

Meillä oli siis lauantaina synttärit, tupa oli täynnä porukkaa mutta oli kyllä ihan mukavaa. Oskari oli tosi innoissaan vieraista ja tietenkin lahjoista. Kaikkein paras lahja taisi olla 12 tuuman polkupyörä jota sitten koko ilta työnneltiin ympäri kotia:) Polkeminen on vielä vähän hakusessa... Lähtiessään jokainen vieras sai ison halauksen ja innokkaat moimoi huudot. Hauskaa oli mutta täytyy sanoa että illalla ei tainnut pää vielä tyynyyn osua kun oltiin jo kaikki unessa:)



Sairastelut vielä vaan jatkuu, muutaman viikon näytti jo vähän paremmalta, mutta nyt on taas ollut yskää ja nuhaa ja eilen nousi kuume. Ei muuta kun lääkäriin jossa todettiin keuhkoputkentulehdus. Jälleen kerran antibioottikuurille. Ja mikä mua eniten ärsytti oli se, että vaikka me oltiin samalla lääkärillä kun aina ja se varsin hyvin tietää että ollaan pahassa infektiokierteessä, se kirjoitti YHDEN päivän sairaslomaa! Tänään mulla on kyllä vapaapäivä mutta siis kahdessa päivässä pitäisi toipua taas sellaiseen kuntoon että jaksaa olla hoidossa? Ei mikään ihme että kierteessä ollaan. No, todennäköisesti huomenna mies on puoli päivää töissä ja tulee sitten kotiin kun mulla alkaa iltavuoro. Taas tuli valitusta näistä sairasteluista, mutta alkaa käydä vähän hermojen päälle ja säälittää kun toinen on aina kipeä.



Onneksi sentään sunnuntaina saatiin nauttia upeasta ja lämpimästä säästä ja ulkoiltiinkin useampi tunti. Meidän kummityttö 9kk kävi myös pihalla leikkimässä ja mulle tuli siitä heti Anton mieleen:) Nimittäin kun neiti laitettiin hiekkalaatikkoon istumaan ja laittoi kätensä hiekkaan seurasi hirveä puistatus ja inhon ilme:D Ilmeisesti hiekka tuntui inhottavalta:) Samanlaiset vilunväreet sai aikaan ruohikko:) Eikös Antonia ainakin lumi inhottanut?



Pottailusta: Ei suju, ei ollenkaan... Viime aikoina Oskari on osoittanut pitkästä aikaa kiinnostusta potalle istumiseen, mutta vain silloin kun sitä itseään ¿huvittaa¿. Ja sekin istuminen on sellaista että juuri ja juuri pakarat koskettaa pottaa niin se huutaa että pisu tuli ja nousee katsomaan pottaan (joka on siis tyhjä). Sitten istutaan taas 2 sekuntia, otetaan pottaosa pois, laitetaan se päähän ja istutaan pelkällä pottatuolilla:) Kesällä sitten kokeillaan ihan ilman vaippaa. Hyvähän se on että edes hiukan kiinnostaa kun pitkän aikaa sitä pottaa ei haluttu edes nähdä.



Puhetta tulee kuin liukuhihnalta ja pitkiäkin lauseita jo. Tutti on siirretty unikäyttöön, aika mukavasti sekin sujui vaikka se olikin niin rakas kapistus että kotosalla ei muuta tehtykään kun etsittiin tuttia ja kuljettiin se suussa. Päiväkodissahan tutti on ollut vain päiväunilla joten ajattelin että kyllä se kotonakin onnistuu. Lisäksi sillä on varmaan ollut vaikutusta noihin korvatulehduksiin kun se räkä on kirnunnut siellä nenässä ja nielussa tutin syönnin takia? Mene ja tiedä mutta nyt ei ainakaan korvissa ollut mitään...



Errj:lle piti vielä sanoa, että Oskarilla on myös päiväkodissa oikea sydänystävä. Ensi alkuun sillä synkkasi hyvin Viivi-tytön kanssa, nyt sen paras kaveri on Eveliina:) Hän oli valinnut Eveliinan ¿synttäripöytäänsä¿ istumaan kun viime perjantaina viettivät päiväkodissa Oskain synttäreitä. Sitten ne siellä pihalla kuljeksivat käsi kädessä ja leikkivät keskenään, söpöä:)



Nyt meni ajatukset ihan lukkoon, taidan lähteä vähän vaakatasoon pötköttelemään. Vesi on katkaistu kahden tunnin ajaksi joten sehän on ihan hyvä (teko)syy ottaa nokoset, eikö? Vielä synttärionnittelut kaikille jo 2-v täyttäneille hippusille ja myös tuleville päivänsankareille!





Miiru ja Oskari

(hehheh, onpas kaikki niin nuorta ja ah, kuinka kasaria!) Top Gunin olen nähnyt monta kertaa teinivuosien jälkeen, mutta huomista Cocktailia odotan mielenkiinnolla :) Se oli olevinaan niin tosi cool silloin joskus...



Helkan 2v-neuvola oli eilen: 13,2 kg ja 86,5 cm. Reissu meni paremmin kuin osasin edes uneksia, Helka ei nimittäin ollut nukkunut päiväunia, koska meillä oli remonttimiehiä. Minä kävin siinä samalla otattamassa itsestäni hempat (115, aika alhaalla edelleen) ja pissat, ja Helka jäi muitta mutkitta värkkäämään siksi aikaa palapelejä lastenneuvolan tädin kanssa!



Kent muistelit Helkan olevan aika isolla prosentilla päiväkuiva ja oikein muistitkin. Helka on ollut jo aika pitkään ilman vaippaa, en edes muista milloin aloitettiin kotona ja hoidossakin se oli loppuajat - ihan hoitopaikan omasta aloitteesta, mikä oli mun mielestä tosi hieno juttu. Onhan niitä vahinkoja silloin tällöin tullut, mutta sellastahan se on, itelläni tais tulla pissat housuun viimeksi ekaluokkalaisena... Pienempi vaiva on mun mielestä kuitenkin ollut siivota pissa lattialta kerran-pari viikossa kuin vaihtaa vaippaa monta kertaa päivässä. Helkaa piti jossain vaiheessa houkutella potalle ja silloin käytettiin kirjoja apuna, mentiin aina vessaan lukemaan. No siitä meinasi tulla ongelma jo itsestään, kun sitten piti aina olla kirja mukana. Pari kertaa tuli pissat housuun kirjahyllyn edessä, kun muksu ei saanut päätettyä, minkä kirjan haluaisi ottaa mukaan... Nyt on kirjat jo unohtuneet ja homma hoituu muutenkin helposti, tuo puhetaito kummasti helpottaa moniakin asioita.



Muakin nauratti Antonin käsienpesuepisodi, vaikkei varmaan olisi paljon naurattanut jos olisin ollut Mareilan saappaissa, tai sitten Odottelijan tilalla autossa :) Helka ei kauheesti piittaa sotkuista, enemminkin se mielenkiinnolla testaa esim. vesivärien tarttuvuutta kämmeniin. Mutta sitten se saa yhtäkkiä aina kohtauksen, että on mentävä siivoamaan HETI. Siinä vaiheessa kun se alkaa maalailemaan itseään, saa olla valmiina spurttiin minä hetkenä hyvänsä, eikä sekään aina riitä: parhaimmillaan olen siivonnut sormivärejä tytöstä, piirustusalustasta, olohuoneen lattiasta (jalanjälkiä), vessan ovenkarmista (käsien jälkiä) sekä itsestäni...



Lylen kirjoitukseen vauvan & esikoisen kanssa selviämisestä. Olen kyllä monesti miettinyt, ja varmaan sanonutkin, että olen oikeasti monta kertaa ihaillut sun suhtautumistasi Pihlan halkioon ja kaikkiin sen mukanaan tuomiin ongelmiin. Eihän sitä ikinä tiedä mitä tapahtuu, mutta en minä ainakaan voisi edes kuvitteellisesti varautua muuhun kuin ns. perusvauvaan. Enkä oikein usko, että kukaan muukaan (ellei siis tietäisi asiasta). Siinä toisessa keskustelussa, josta Omppis mainitsi, oli aika paljon korostettu esikoisen asemaa ja että vauva voi odottaa. Mua mietityttää kyllä enemmänkin se, miten onnistuu se, että Helkan pitäisi oppia odottamaan. Meillä tulee olemaan joko ihan hirveä kaaos, melko kamalaa tai yllätyshelppoa. Ehkä Helkasta tulee tv:n orja, kun joudun käyttämään Myyrävideoita jatkuvasti apuna :) Jees mutta on siitä muutkin selvinneet, kai minäkin.

Huh, mikä helleviikonloppu! Sitten muisitn taas mikä minua aina kesäsin harmittaa: kun on kuumaa niin lapset tietty hyppii pihalla koko ajan (mikä on ihanaa), otetaan esille uima-allas ja kaikki lelut jne. En toki lapsille halua näyttää tuskaani, mutta koko mun viikonloppu meni erinäisiin siivouksiin. Kaikki lapset ja naapurit tulee meille vesileikkeihin jonka seurauksena mulla on kaksi koneellista pyykkiä. Vaidhetaan vaatteita, lainataan uikkareita, tarvitaan uusia pyyhkeitä. Piha on kun paraskin lastentarha kun lelut on pitkin poikin miten sattuu. Imuroin perjantaina ja nyt koko talo näytti lähinnä siltä kun ruohokenttä/hiekkalaatikko jatkuis sisälläkin ym. Onneksi lapset ihan nätisti sivosivat omia sotkujaan.



Hyvä kun on ollut viikko kesää niin mä jo valitan ;-) Ei, ihanaahan se on, mutta nytkin oli jo mun makuuni liian kuumaa. Jossain aurinkorannalla se menis.



KATSURA: Amanda ei (vielä?) pelkää ötököitä, naureskelee jos perhonen (kärpänen) tulee istumaan polvelle ja tutkii isompien lasten kanssa mielellään leppäkerttuja ja toukkia ja muita. MUTTA: esikoinen oli ihan älyttömän ötökkäkammoinen!! Varmaan jostain 1-vuotiaasta 3-vuotiaaksi. Pienikin ötökkä lähellä niin hän sai melkeen paniikin ja rupes itkemään ja huutamaan. Uiminen oli melkeen mahdotonta koska kun vedessä lähestyi kahden metrin päässä joku ruohonpala niin hyvä ettei tyttö hukkunut... Meillä ei oikeen mikään siihen auttanut paitsi tuo aika. Minusta sinulla oli hyvä idea yhdessä tutkia ötököitä! Mekin yritettiin nyt alkuun niitä ruohopalasia ottaa kiinni ja näyttää että se on vaan ruoho. Otin myös leppäkerttuja ja muita, myös hämähäkkejä, käteen ja näytin että ne on ihan kilttejä. Pahimapaan paniikkiin tuo ehkä vähän auttoi mutta en voi väittää että esikoinen vieläkään ötököitä rakastaisi...

Mareila, voi en voi mitään että mua hymyilytti kauheasti tuo Antonin yö ja OHO-ihmettely käsien sotkusta =))) Vaikka ymmärrän kyllä, että sinusta tilanne ei ollut varmastikaan ollut lainkaan hauska toisin kuin näin ulkopuolelta seuraajan mielestä. Toivottavasti ensi yönä saisit(te) nukkua paremmin!



MugSkabia minäkin olen ajatellut usein, jos käyt lukemassa, laita muutama rivi miten teillä menee.



Oli kiva kuulla taas Odottelijasta, onpa kurjaa jos Mira on ollut noin paljon kipeenä. Itselläni oli pienenä vuosia korvatulehduskierre eikä todellakaan ollut kivaa - ei varmaan vanhemmillekaan. Koputan puuta, ettei meidän lapsilla ole korvatulehduksia ollut. Samoi Miiru, tosi ikävää Oskarin sairastelu! On varmaan todella turhauttavaa ja välillä tulee ehkä melkeen kiukun tunne, vaikka eihän asia kenekään syy ole.



Errj, piti kysymäni, oliko Helka jo päiväkuiva kokonaan? Muistelin jotain sen suuntaista. Amanda kuten sanottua, tykkää istuskella potalla ja tietää kyllä imtä sinne pitää tehdä, mutta kun pissahätä tulee, kiemurtelee ylös ja pitää jalkoja ristissä ja pidättää minkä kerkeää.



Viikko mennyt muuten normaaleissa merkeissä. Amanda on ollut pirteänä ja innoissaan pph:lla aamupäivät. Päiväunille nukahtaminen kestää eikä sitten nukukaan pitkään.



Kivaa viikonloppua kaikille!

Keväisin fiilingein.. Oli ihanaa, kun Pihla sai eilen mennä sukkahousuilla ja hameella muskariin, eikä tarvinnut automatkallekaan pakata sen kummempia varustuksia. Pikkutytöt on kyllä suloisimmillaan sukkahousuissaan, pullero reisineen ja pohkeineen ja farkkurotsi päällä..



Kevät ja kesä sekä ötökät... On ollut meilläkin ajankohtainen keskustelu. Pihla sai helmikuussa ötökkäkammon sen meidän ampiaisepisodin jälkeen (jos muistatte tapauksen). Sen ampparin jälkeen, josta taas viime viikonloppunakin puhuttiinn, ovat ötökät olleet aika pelottavia. Ensimmäiset leppäkertut ja muurahaiset saivat Pihlan itkemään ja kiljumaan. Ja tämä siis tytöltä, joka ei ole moksiskaan, jos vaikkapa hevonen nuolee naamaa tai iso koira kaataa innostuksissaan maahan. Mutta ne ötökät! No, meidän isoveikka on ylpeänä ja innoissaan esitellyt siskolleen, miten ihania kaikki mönkijät ovat. Minä olen pidellyt erinäisiä ötököitä kädellä ja ihastellut riemuissani (ja sitten Pihlalta salaa myrkyttänyt sisälle pyrkineet muurahaiset). Joka tapauksessa menetelmämme -tämä " innostusterapia" - on toiminut, sillä Pihla tahtoo nyt leppiksiä käteensä ja käy asettelemassa pihan muurahaisille heiniä ja muita syötäväksi. Eli toisten lasten ja aikuisten esimerkillä on varmasti iso vaikutus.



Oma lisäni on tuotava myös keskuteluunne toisesta lapsesta, vaikka olenkin tämän jo ehkä moneen kertaan sanonut. Meillähän Pihla on kutakuinkin 2,5v nuorempi veljeään. Pihlan syntymää ja vaikutusta esikkoon jännitettiin kovasti, mutta jotenkin olin varautunut vain siihen tilanteeseen, että perheeseen syntyy perusvauva, samanlainen kuin veljensä. No, Pihla oli huuli-suulakihalkioineen aivan eri juttu, kuin mitä olin kuvitellut. Olin kyllä varautunut hoitamaan kotiarkea itkevän vauvan kanssa ja kiukuttelevan esikon kera, mutta en ollut todellakaan osannut ajatella, mitä arki on maidonpumppaamisen, erikoistuttipullojen, syömishankaluuksien, puklaamisen, limaisuuden, liman imemisten, korvatulehdusten, leikkausten, sairaalaviikkojen jne. kanssa. Ja tiedättekö, meidän perheellä meni hienommin, kuin uskalsin aavistellakaan!! Juuri mieheni kanssa muistelimme niitä Pihlan vauva-aikoja. Aina kun minä olin poissa, vaikkapa lenkillä tai muuta, oli hässäkkä päällä. Mieheni ei oikeastaan koskaan oppinut syöttämään Pihlaa tarpeeksi rauhallisesti. Hän sai aina voitonriemuisesti 150ml maitoa pullosta Pihlalle, mutta aivan liian vauhdilla. Lopputuloksena Pihla oksensi ryöpyten kaiken pitkin olohuonetta. Meidän esikko, silloin alle kolmevuotias, osasi jo rutiinilla olla avuksi. Hän marssi aina hakemaan kaapista isille pyyhkeitä ja harsoja, ja yhdessä sotkut siivottiin.



Meillä on esikko väkisinkin joutunut - ja mielestäni saanut - oppia siihen, että pikkusisko tarvitsee tietyissä asioissa enemmän huomiota, tukea ja apua. me pidimme kuitenkin huolen siitä, että esikolle riitti aina aikaa ja toisaalta esikko oli mukana Pihlan hoidossa. Sairaalareissutkin olivat koko perheen juttu. Toki harvalla nyt on vauvan kanssa edessä näitä asioita, joita tässä kerron. Mutta samat asiat pätevät mielestäni kaikkien pikkukakkosten kanssa. Esikolle kerrotaan ja selitetään asioista ikätason mukaan, vauvalle annetaan rauha ja oma tila ja esikolle runsaasti huomiota.. Ja voi että miten upeasti nämä hommat toimivat! Me äidit ja isit kyllä osaamme!



Nyt olen piinannut jo pitkillä teksteilläni tarpeeksi. Eli mars töihin

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=10027411&p=2&tmode=1&smode=1 löytyy viime viikon jutut



Voi rakkaat virtuaaliystävät, taas kaivattaisiin apua! Ihanahan tuo aurinkoinen ilma äidistä on, mutta T pelkää AIVAN HIRVEÄSTI kaikkia liikkuvia pikkuötököitä. Tämäkin aamu alkoi huudolla, kun onneton kärpänen oli eksynyt sisälle. Ainakin Mareilan Anton oli ötökkäkammoinen? Olisko kellään mitään vinkkiä, että miten kammoa voisi helpottaa? Ajattelin etsiä jonkun hyönteiskirjan, mistä voisi kuvia katsella. Ehkä pyydän myös serkkupoikaa tutkimaan T:n kanssa kärpäsiä yms. hyönteisiä, josko siitä olisi apua. Viime kesänä T ei pelännyt yhtään, minä ennemminkin olin sydän syrjällään, että koska tallaa ampiaisen päälle, kun meillä oli runsaasti apilaa kasvava nurtsi.



Ja myös änkytys pahenee vaan, olisiko siitä kokemusta muilla?



Nyt tuli tosi omanapainen viesti, mutta kun oma pää tuntuu tyhjältä, enkä koko kesää sisälläkään haluaisi viettää..



T keksi viikonloppuna uuden ihanan sisäleikin, tiskaamisen. Nyt on sitten matto kuivumassa ja kolme vaatekertaa samoin.



Viikonloppuna annoin ekan kerran pikkusiskolle kiinteitä. En tiedä menikö mitään mahaan asti, mutta innoissaan oli muuten touhusta. Ihan hyökkäsi lusikan kimppuun. T varjeli omaa lautastaan, ettei siko vaan syö hänen ruokaansa. Tässä suhteessa on varmasti hyötyä sisaruksesta, eli ainakin kuvittelen, että esimerkki auttaa. Muutaman kuukauden tauon jälkeen T syö taas puuroa.



Aamuraivaus odottaa! Mukavaa viikkoa kaikille! JA edelleen onnittelut kaikille päivänsankareille!



T 030405 ja L 10/2006

Pinoa ajattelin nostella =) Miiru: Juu Anton inhoaa ruohoa, hiekkaa, lunta jne. Viime kesänä poika ei suostunut ilman kenkiä edes koskemaan nurmikkoon/istumaan hiekkalaatikolle. Ja puistossa menee aikaa käsien pyyhkimiseen...=) Hauska juttu liittyen tuohon Antonin tarkkuuteen, poju työnsi sormet tänään suuhun ja kun otti ne pois, juoksi järkyttyneen minun luokse ja näytti käsiään, sekä itkua vääntäen huusi " oho, oho" piti sitten pyyhkiä kädet äkkiä...=) Tuo oho, on yleiskäsitys sille, jos tulee pisu lattialle/kädet likaantuvat/joku ruoka tippuu jne. Tänään ei myöskään syömisestä tullut yhtään mitään, kun Anton vahtasi käsiään =) Hieman hassu tapaus tämä junnu on =)



Taas kuuluu oho, joten gotta go



Mareila+Anton *joka hysteeriseste pelkää käsien likaantumista*

Tämä ei tod. ole minun päiväni =( Kaikki alkoi eilen illalla, Anton piirsi käteensä ja sitä sitten ihmeteltiin. Ilta meni ihan ok ja isi sai pojun nukkumaan hienosti. Noin klo 1.00 alkoi huuto>poju kainaloon. Siitä eteenpäin Anton heräsi kerran tunnissa, ihmettelemään käsiään. Kaava oli joka kerta sama, poika nousi istumaan ja alkoi itkunsekaisesti tuhertamaan " mamma, kato, oho" ja näyttelin käsiään, minä siihen että, juu ei haittaa, nukutaan nyt...virhe...siitä repesi sellainen riemu, että. Anton alkoi huutaa EI, OHO, EI, OHO ja sitä kesti kesti. Lopulta sain hänet rauhoittumaan ja makaamaan...aloittaakseni kaiken alusta...Lopputuloksena raijasin koko penskan pesemään käsiä NELJÄLTÄ yöllä...kovin montaa lämmintä ajatusta ei siinä tullut, varsinkin kun se saakelin väri ei edes lähtenyt...puoli tuntia pestiin käsiä, ilman tulosta (mies luonnollisesti nukkui, ei sinnekkään suuntaan montaa lämpöistä ajatusta mennyt) SWen jälkeen luovutin, hain Antonille juotavaa ja totesin, että nyt on yö minä nukun. Loppu yö meni kerran tunnissa heräillessä, yhä edelleen niitä käsiä taivastellen ja loputa 7.30 noustiin ja mentiin suihkuun...siellä lähti väri, mutta trauman Anton sai, vieläkin tarkastelee käsiään ja ilmoittaa oho. Luonnollisesti tämä väriläntti, oli hyvin pieni....



Sen lisäksi mukaviakin asioita, Anton oppi sanomaan eilen " Anton"



Nyt lähden kahvikuppini kanssa marisemaan muualla, pahoittelen omanapaista valitusta...



Mareila *väsyneenä*+Anton *järrkyttyneenä*


Käytiin tänään ostamassa Helkalle synttärilahjaksi 12" pyörä. Myyjä antoi hyvän vinkin: hän oli omien lastensa kanssa laskenut apupyörät ensin niin alas, että takapyörä jäi ilmaan. Siinä oli sitten voinut ensin kuivaharjoitella motoriikkaa, eli että mihin suuntaan pyörii ja mihin ei. Sitten kun oli vienyt ulos, oli ajoharjoittelu ollut paljon helpompaa.



Me tehtiin sama juttu, koska meillä on vielä piha niin lälliä, ettei siellä kuitenkaan pääse vielä mihinkään. Pyörä on vielä hitusen liian iso Helkalle, joten senkään puolesta ei ole mikään kauhea kiire ulos.



Kylläpä pystyi taas olemaan onnellinen lapsi :)

Kyllä se vaan niin on, että joskus pienilläkin lapsille synkkaa jonkun kanssa tosi hyvin ja sydänystäviä löytyy noinkin pienillä. Esikoisella (sori, tää tuli nyt vähän esikois-painotteiseksi) oli tarhassa aina paras kaveri, yks Rasmus, joka oli 2kk esikoistamme vanhempi. He " löysivät" toisensa kun meidän tyttö oli 1,5v ja siitä asti olivat paita ja peppu, aina yhdessä. Tarhan tädit ihmettelivät kuorossa etteivät ole tuollaista ennen nähneet, että noin pienet leikkivät aktiivisesti yhdessä ja oikeen tuntuvat rakastavan toisiaa. Alle kaksivuotiaina, siis leikkivät millon mitäkin, kotia, sairaalaa, menivät saunaan pöydän alle, leikkivät että olivat rannalla ja vaikka mitä muuta. Me muutettiin pois vähän ennen kun esikoinen täytti 4v ja nytkin 4v myöhemmin esikoinen puhuu, että mieluiuten menis kyllä Rasmuksen kanssa naimisiin. Tapaavat myös kesäsin ja joskus kirjotellaan.

Eli äiskä kerkee tulla hetkeks kertomaan kuulumisia..

Meillä kävi eilen toinen satsi vieraita ja siinä menikin koko ilta..

Heini sai vielä kummilta lahjaksi sellasen söpön vaaleanpunaisen maastokuvioisen farkkumekon ja siihen söpön paidan.

Neiti oli kauhean ihana kun sitä piti heti mallata päälle ja sit tietty kun se miellytti,niin meni rinsessa mekko vaihtoon :)

Käytiin tänään puistoilee neitien kanssa ja Heini sai ajaa omalla pyörällään sinne lie tein tuplista yhdenistuttavat ja sisko vaan matkusti kyydissä..

Heini on muutenkin nykyjään tosi huono matkustamaan enää rattaissa joten siksi meidän tuplat on jo myyty..kunhan vaan ekaks saadaan toiset rattaat tilalle..Tai on kait sitä pärjäis vähän aikaa noillameidän kolmipyöräsilläkin..Meillä kun on noita rattaita vaikka muille jakaa..

Tälläkin hetkellä löytyy neljät...

Että minäkö ratasfriikki..

Heini kävi 2v neuvolassa tossa pari viikkoa sitten,saatiin samalle käynnille siskon 6kk neuvola ja Heinin 2v neuvola..

Laitoin tänne sillon ne mitat mutta laitetaan uudelleen.

Eli neiti oli 90cm pitkä ja painoi 13110g..

Täti sanoi,että pitäs muka anta rasvalisää,kun painoi ei ollut noussut 1,5v nevolasta..Huh,huh sanon minä..

Heini on muutenkin iso tyttö..ja sit pitäs vielä rasvalisää syöttää..

Pituutta oli kuitenkin tullut yli 3cm..Taitaa vähän turhasta nipottaa tää meidän neuvolatäti..

Sit se sano myös Helin(Heinin sisko) kohdalla,että mun pitäs vähän säännöstellä tytön ruokaa,kun painaa liikaa(6kk,9120g).Enhän mä nyt

toista voi nälässä pitää..Huomaa,että hänellä ei ole omia lapsia..

Mutta muuten hän on oikein mukava,vähän nipo vaan joissakin asioissa..

Joku oli pyytänyt sen Mariannemokkapalojen reseptiä..

Katotaan,jos kerkeen sen tähän laittaa..

Eli se on tässä...



*3 munaa

*3,5dl sokeria

*4,5dl vehnäjauhoja

*0,5dl sokeroimatonta kaakaojauhetta

*2tl leivijauhetta

*150g sulatettua margariinia

*1,5dl kahvia

*75g Marianne Crushia



Kuorute:



*300g tomusokeria

*2rkl Kaakaojauhetta

*75g Marianne Crushia

* X-ruokalusikallista kahvia.(senverran,että kuorutteesta tulee tahmaa)



Vatkaa munat+sokeri,lisää keskenään sekoitetut kuivat..Lopuksi margariini sula,kahvi ja Marianne..



Levitä uunipellille,jossa leivinpaperia..paista 225 asteessa n15min



Sekoita kuoruteen aineet ja levitä lämpimän pohjan päälle..

Koristeeksi voi laittaa vaikka sokerihelmiä..



Ei muuta kun tekemään ja nauttimaan..On muuten ihan järkyttävän hyvää. Mies vei tänään töihin loput,mitä oli eilisesltä jäänyt,

soitti tosa jokin aika sitten,että muut miehet oli siellä kilpaa syöny niitä..

Eli niin hyvää tää on..



Mutta nyt täytyy vielä jatkaa,ennen kun toi nuorempi neiti herää..



Terkuin:Kuningascobra,Heini-neiti(11.4),Heli-sisko(9.9)

Synttärijuhlat juhlittu (kaikille yliannostus) ja neuvolassakin käyty. Strategiset mitat ovat 95cm, 16kg ja 50cm.



K:n puhe kehittyi pääsiäisenä huimin askelin, mutta vielä ei tule edes kahta sanaa peräkkäin (paitsi ehkä vahingossa). Osittainen kaksikielisyys selvästi sotkenut " ajatuksia" .



Potalla käydään ahkerasti, vaippoja ei haluaisi edes pitää. Mutta kesällä vasta jätetään pois.



Olemme yrittäneet lanseerata polkupyörää nyt keväällä, mutta poika ei tykkää omasta pyörästään kun on niin pieni! Naapurinpoikien (5 ja 9v) pyörät vain kiinnostavat :). Vanhempien pyörän kyydissä voisi istua vaikka koko päivän.



Mielikuvitusleikit ovat saapuneet meille. Peleistä mieleisimmät ovat muistipeli ja lotto. Palapelejä tehdään myös. Leluista mieleisin on tällä hetkellä puinen junarata. Televisio kiinnostaa myös, välillä vähän liikaakin (Puuha Pete, Tomi Traktori, Maisa, TiTi-nalle, Pororo ja Boblins mieluisimmat).



Ulkona oltaisiin koko ajan, jos vain ehdittäisiin. Ulkona eniten kiinnostaa juokseminen, hyppiminen, isojen kulkuneuvojen katselu, hiekkalaatikon vieressä(!) leikkiminen. Rattaat on vielä käytössä.



Uhma nosti päätään hieman ennen pääsiäistä ja se on ollut menoa. Jopa synttärivieraat ovat saaneet sen kokea (esim. eilen vieraat saivat häädön, kun herra sai tarpeekseen).



Päiväunia ei haluttaisi nukkua, eikä ruokalappu ole kelvannut enää pitkään aikaan. Poika syö itse ja siististi syökin. Raejuusto on ainut, mikä sotkee. Herkkuruokaa ovat makaroni, nakit, kaikki hedelmät ja marjat sekä kurkku.



Eiköhän siinä tärkeimmät.



Myöhästyneet synttärionnittelut jo 2v täyttäneille! Ja onnittelut myös tuleville synttärisankareille!



Aurinkoista kesän odotusta toivottelee

Zitikka & K 9.4.

Jee, Helka nukkuu jo toista tuntia :) Jee siksi, että ilman taistelua ja se todellakin nukkuu, toisin kuin eilen. Mies otti riskin ja lähti huoneesta vähän ennen kuin Helka oli nukahtanut, sillä seurauksella että Helka hommaili ilmeisesti makuuhuoneessa ihan omiaan vajaan tunnin ajan. Mutta ei nukkunut. Huvittava, kun kuulin että siellä se käppäilee ja menin kurkkaamaan oven raosta, niin Helka piiloutuu sängyn taakse - ai minäkö pelottava äiti, joka pakottaa päiväunille... Noiden unien kanssa pitää olla ihan älyttömän tarkkana: ensinnäkin ajoitus ei saa näköjään mennä yhtään liian pitkäksi ja toiseksi ei saa sallia minkäänlaista vedätystä. Helka saa valita kirjan mitä luetaan, muttei yhtään mitään muuta. Aina se yrittää: omasta sängystä äidin ja isin sänkyyn, housut pois - housut jalkaan, sukat " taavii - ei taavi" , jne.



Katsura, minullekin tulisi ensimmäisenä mieleen ötökkäkammon kääntäminen kiinnostukseksi. Ne ötökkäkirjat voi olla hyvä ajatus, voiskohan myös vaikka satujen kautta tehdä ötököistä sympaattisia? Mekin ollaan oltu vähän ymmällämme, kun Helka alkoi yhtäkkiä viime viikolla selittää lentokoneista, että lentokoneet lentää tuolla ulkona, ei tuu tänne meidän kotiin, täällä pieni tyttö jne. Ihan selvästi vähän peloissaan. En ymmärrä mistä se on sen keksinyt, voihan se olla että se on nähnyt esim. uutisista jotain mitä ei olisi pitänyt. Ollaan sitten yritetty kertoa, että lentokoneilla voi matkustaa vaikka mummon luo yms. ja yritetty heti muuttaa ne lentokonejutut positiivisiksi. Ollaan kateltu kirjoista lentokoneita ja pitäis varmaan mennä käymään lentokentällä, muttei ehkä ihan vielä tai voi tulla takapakkia.



Onko kukaan muuten käynyt jo 2-vuotisneuvolassa? Meillä on torstaina.

Pikaisesti tulin kirjoittelemaan =)



Ihan ekaksi kommentoin vielä tuota pikkukakkos asiaa. Minulle tuli Antonia kohtaan SUURIA suojeluntunteita ja loukkaannuin hänen puolestaan. Välillä tuntui, että ihmiset eivät käsitä, että vauvat itkevät ja piste (toki Anton itki tavallista enemmän, mutta tuntui, että sitä suurenneltiin paikoissa joissa käytiin usein ja Antonia pidetiin ihan kamalana, kun toista itkettin niin kovin, tai sitten minä olin hieman hormooneista sekaisin) Arjen sujumiseen, kyllä se alkaa sujua, kun ei liikaa odota ja koittaa ottaa rennosti =) Me äidit ollaan yllättävän lujaa tekoa (jos joku olisi muutama vuosi sitten kertonut minkälaista elämää meillä eletään, olisin tullut hulluksi, mutta niin sitä vaan kaikesta on selvinnyt, kohtuullisen järjissään ;), ymmärtänette varmaan)



Ompunäiti: Anton myös vaan_ja_ainoastaan_ istuu pyörän päällä, kun sellaisen näkee. Hän sai esikoise vanhan 12 tuumaisen pyörän ja tykkää kovin.



Ihana tuo Helkan Atte kaveri, meidän esikoisella on samanlainen kaverisuhde Antonin kummien poikaan, he ovat_aina_yhdessä synttäreillä yms.



Ötököistä: Kaikki lentävä on kauhistus Antonille (jos kirjassa on kärpänen/amppari tms) Anton perääntyy itkien, eli siedätyshoito on poissuljettu ainakin vielä. Mutta muurahaisia Anton ei pelkää, meidän äidillä on muurahaisia, ja Anton konttaili niiden perässä (tosin tappoi niitä kun sai kiinni) ja hihitteli. Kun sitten yksi murkku tuli Antonin jalalle kiipeilemään, kuului iloinen " kato mamma" ja hihitys päälle =)



Errj: Minulla oli Antonia odottaessa samanlainen suhtautuminen synnytyssalissa, tuli tosi hyvä olo ja muistelin esikoisen synnytystä oikein hyvällä.



Korelialle ja Annalle vielä kiitos eilisestä tapaamisesta =)



Loppuun omanapainen, katkera tilitys: MIES saa Antonin nukahtamaan YKSIN, ei ole reilua. Mies lukee hetken Antonille ja sitten esikko tulee Antonin kaveriksi ja mies menee pois...prkl Ei toivoa, että tämä toimisi minulla. Ei käsitä, miten se tekee ton, ärsyttävää...



En muista olenko kaikkea kerinnyt/muistanut kommentoida, mutta nyt matka jatkuu



Mareila+Anton

ensinnäkin onnittelut kaikille jo täyttäneille ja jotka täyttävät loppukuusta.. :)



meillä on aika vierähtänyt töiden ja sairastelun merkeissä..

mira on ollut 5krt korvatulehduksessa joulun jälkeen, neljällä kerralla ollut samalla silmätulehdus ja kerran vielä päälle keuhkoputken tulehdus...

siis tuo 5 krt on nyt.. kuumetta ollut sunnuntai-illasta 38.7-39.7astetta...

särkylääke ja supot ei auta kuin 30min-tunniksi. Ja hirveä räkätauti lisäksi.. ja kun toinen ei valita korviaan ollenkaan.. joten sen takia päästiin vasta tänään lääkäriin...



pottailusta on ollut asiaa.. mira on ollut ton korvatulehduskirteen välissä 3viikkoa (!!!!) terveenä ja silloin oppi niin että vain ulos ja päikkäreille laitetaan vaippa.. muuten on sitten tomerasti käynyt potalla.



meillä juhlittiin synttäreitä perheen kesken, ulkoiltiin ja syötiin kakkua.. mitään ihmeempää...



Toi mareilan valitus käsien pesusta kuullosti tutulta.. meillä pestään käsiä kanssa ahkeraan... :)

kerran mentiin mummulaan, jonne matkaa n.200km.. jouduimme pysähtymään 5krt pesemään käsiä... mitään likaa oikeasti ei ollut, mutta huuto kylläkin.. ei auta vaikka pyyhkii puhdistuspyyhkeillä, tms..

Nyt tuo into laantunut hieman, mutta kyllä vieläkin kuuluu tuota mainittua oho-lausetta.. :)



Mutta nytten telkkarin ääreen, mira senkun jatkaa nukkumista.. Muuta juurikaan tee, mutta josko se tästä paranis.

Niin, siis Miirulle kiitos onnitteluista ja samoin onnittelut Oskarille ja Helkalle! Meillä meni lauantainen synttäripäivä puuhastelumerkeissä: lapset olivat naapuriston lapsien kanssa ulkona ja meillä ja välillä kävivät syömässä Amandan täytekakkua ja korvapuusteja. Grillattiin vielä illalla. Amanda sai meiltä oikeastaan vain tarharepun syksyksi ja sitten perintönä keskarin potkupyörän. Esikoinen oli ostanut Suomesta lomaltaan pehmohepan ja pienen kirjan. Sitten A sai vielä muilta sukulaisilta vaatteita. Jokohan mä nyt vaikenisin...

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat