Vierailija

Pentele, että ärsyttää.. Koko talvi ollaan kahdestaan (tyttö ja äiti) kärsitty yksinäisyydestä ja roikuttu tuulessa ja tuiskussa kahdestaan ulkona. Olen kovasti yrittänyt saada tuttuja, kavereita ja ystäviä lapsineen mukaan. Olen lähetellyt viestejä ja ehdotellut tavatessa, että lähtekää nyt meidän kanssa ulos. Tulkaa kylään...



Joka viikko on tietysti jotain ihmisiä tavattu, mutta silti aina leikkiseura kelpaisi! Meille saa tulla kuka tahansa leikkikylään, melkein aina!!!



Nyt kun ilmat kaunistuivat, koko ajan joku soittaa, että on niin nätti ilma, lähtekää kiipeilypuistoon tai tulkaa syömään. Kun on koko talvi kärsitty yksinäisyydestä (lapsikavereiden puutteesta), niin nyt ei kehtaakaan sanoa ei. Nyt meni koko viikonloppu kolmessa kylässä.



Kahden hengen perheissä, lapsella ei ole leikkikaveria ja äitikin kaipaisi seuraa kun siellä ulkona kuitenkin pitää päivittäin liikkua! Soittakaa pliizz vuoden ympäri!

Kommentit (5)

Minulla siis tyttö ja poika. Tai oikeastaan se on niin, että itseäni ahdistaa aina nämä yksinäiset viikonloput...sillon kun lapset ovat poissa, olisi minulla kavereita tarjolla, mutta ei ikinä, kun lapset ovat kotona. Tätä ei varmaan perheellinen voi tajuta, tätä yksinäisyyden määrää, aikuisen kaipuuta...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Me lähdetäään teidän kanssa ulos koska vaan. Pidämme ulkoilusta, ja lapsi kaipaa kavereita. Olemme kahden vanhemman perhe, mutta emme halua kuin yhden lapsen. Poika on usein yksinäinen viikonloppuisin, vaikka käymmekin paljon uimassa, leffassa, kaupungilla, kaupassa yms. viikonloppuisin.



Ystävyyssuhteita lapsen kavereiden vanhempiin on hankala luoda tarhan eteisessä vaikka kavereita riittääkin.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat