Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Se on niin suloinen, kun se töpöttää jalat harallaan ja kädet ilmassa. Kasvoilla ihana onnistumisen ilo ja ylpeys. Tuntuu taas niin ihanalta olla äiti, kun tuota katsoo :)



Muutamalle ihmiselle (hyville ystävilleni) olen yrittänyt jakaa iloani, ei ole onnistunut. Ensin kysyvät, " teidän juusohan on nyt 1,4v, voi kuule meidän anni lähti jo alle 1-vuotiaana. Kyllähän ne hitaimmatkin tuossa iässä viimeistään.."



Eikö kukaan, edes toinen äiti osaa jakaa ja eläytyä siihen uskomattomaan tunteeseen: ylpeyteen, ihastukseen, iloon ja vähän haikeuteenkin, kun oma lapsi oppii kävelemään. Mitä tekemistä sillä on iän kanssa?

Kommentit (13)

sellainen, jonka vaavi on kävellyt alle yksivuotiaasta. Ensinnäkin sun lapsella on enemmän järkeä jo päässä, eikä mukiloi itseään niin pahasti kiitäessään paikasta toiseen, ja toiseksi olet saanut tuota iloa kauemmin odottaa. :)



Mun lapsi lähti kävelemään tosi " keski-iässä" , pikkaisen päältä vuoden ikäisenä, ja kyllä se oli ihanaa! :) Varsinkin kun kesä tulee, on paljon kivempaa olla lapsen kanssa ulkona, kun se kävelee.

Muistan tuon ihmisten ihmettelyn, pääasia tietty että oppi.

Laulaa tuo poika osasi jo yksivuotiaana ja nuotilleen. Hyräili jo ennen kuin osasi puhua.



Nyt aikuisena miehenä häneltä ei kukaan kysy minkä ikäisenä oppi kävelemään.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

että oleellisinta on se että minkä ikäisenä se lapsi oikein kävelee, ei se että kävelee. Meillä lapsi kohta 1 v. ja aina ensimmäinen kysymys on että käveleekö, seuraava että joko " puhuu" .

Itselle ei ole tärkeää, minssä iässä oppivat mitäkin. Pääasia että kuitenkin oppivat ja kyllä sitä ehtii juosta ja puhua vaikka oppisi pari kuukautta myöhemmin kuin muut! Minusta on vaan ihana pitää lapsi pitempään " vauvana" , se aika on muutenkin niin lyhyt.

Ja tosiaan tolkkuakin on tuossa vaiheessa jo enemmän, eli tod. näk. säästytte monelta kolhulta verrattuna aikaisin kävelemään lähteneiden muksuihin... Nauttikaa siis ihan täysillä vaan uudesta, isosta taidosta lapsenne kanssa!!

Kyllä se on ihanaa tuo uuden oppiminen ja ymmärrän ylpeytesi ja onnellisuutesi.



Meillä lapsi oppi kävelemään 2v2kk iässä ja kyllä työkaverit katsoivat hölmönä, kun tarhasta soitettiin tuosta ihmeellisestä asiasta ja rupesin itkemään onnesta.

Tuon ikävertailun lisäksi olen saanut kommentteja " no viimeinkin, mahdat olla helpottunut!"



Missään vaiheessa en ole ollut huolissani siitä, ettei lapseni ole kävellyt aiemmin, joten en osaa olla helpottunutkaan. Minusta kuitenkin oppi tosi kivaan aikaan, kun nyt voi jo pihalla tepastella ja onhan se ulkoilu kivempaa kävellen kuin konttien.



ap

Siis se, että ihana pieni taaperosi on oppinut tuon taidon =) Suloistahan se on, mitä väliä paljonko on ikää kertynyt! Tylsiä ystäviä sulla :(

Minusta on kiva keskustella milloin lapsi mitäkin oppii. Ei mitenkään tyyliin " Onpa teidän kakara myöhässä, kyllä meidän Ville-Elmeri jo kolmikuisena osasi tuon." Vaan ihan vain siitä ilosta, että kuulee toisen lapsen oppineen uusia taitoja.



Kun esikoinen oli pieni, hän lähti kävelemään paljon ennen naapurin samanikäistä lasta, mutta naapurin lapsi taas puhui jo tosi pienenä. Yhdessä ihmettelimme, miten voi lapset kehittyä näin eri tahtiin. Ja loppujen lopuksi tuo naapurin lapsi otti esikoisemme kehityksen kiinni tosi nopeaa ja oppi esim. tasajalkahyppäämisen paljon aikaisemmin kuin meidän lapsi.

En ikinä ala kertoa oman lapseni saavutuksista, jos joku tuttu ihastelee oman lapsensa oppimaa juttua. Silloin keskitytään siihen pieneen ihmeeseen, joka on juuri jotain uutta keksinyt. Samoin inhoan kysymystä " joko teillä sitä tai tätä?" . Siinä on jo oletuksena, että joko teillä nyt vihdoin ja viimein vauva osaa jonkun tempun...

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat