Vierailija

Minulla on sellainen tilanne, että uusi miesystäväni tahtoo että muutamme yhteen, siis että mnä muuttaisin hänen luokseen hänen ja ex-vaimonsa rakentamaan taloon... Olenko jotenkin outo kun minua häiritsee ajatus siitä, että he kerran rakensivat ja suunnittelivat talon yhdessä, rakastuneina ja yhteistä tulevaisuutta ajatellen... Tahtoisin aloittaa ihan kokonaan puhtaalta pöydältä, ilman menneisyyden sidoksia ja asuminen tuossa talossa ei vastaa käsitystäni uudesta alusta. Mitä tekisitte minun tilanteessani?

Sivut

Kommentit (36)

Vierailija:

Lainaus:


Mun edellinen mies vuosia sitten sanoi, että hänestä tuntuu että mun henki oli edelleen meidän vanhassa talossa, vaikka en ollut asunut siellä kahteen vuoteen.



Eli jotakin hengen karkoittajaa tarvitsi hän.




Ennemmin jotain oman pollan ehjääjää...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tuntuu epämukavalta muuttaa miehen ja sen exän taloon. Mutta tiedän että talo on miehelle tärkeä, ja tehty miehen harrastuksia ajatellen, verstas ym. Olisi todella vaikeata löytää talo mikä olisi miestä ajatellen sopiva.



Mutta uskon kunhan pääsen itse tapetoimaan ja maalailemaan ja sisustamaan niin talo alkaa tuntua " kodikkaammalta" .



Samoin tuntui aluksi vaikealta käyttää exän käyttämiä astioita ym. Mutta kaikkeen tuntuu tottuvan.



Asumme vielä eri taloissa, mutta uskon että miehen talostakin pystyy karkottamaan exän hengen. (Samassa sängyssä en kylläkään nuku)

Minulla vaan ei ollut edes sitä mahdollisuutta että olisi myyty ja ostettu uusi kun kyseessä on suvussa kulkenut maatila.



Kyllä olen paljon kärsinyt asian suhteen ja erokin on ollut monesti mielessä. Kaikkeen kuitenkin tottuu ja enää asia ei ole mielessä 24/7. Oman näköiseksi olen minäkin yrittänyt sisustaa ja astiastoa ja muuta vaihtaa pikkuhiljaa.


Neuvoisin miettimään tätä taloasiaa ihan järjellä. Talon vaihto on niin iso operaatio, ettei siihen ihan kevyin perustein kannata ryhtyä. Jos siis on uusi, kiva ja toimiva talo. Ja kuten eräs aiempi vastaaja tuossa jo kertoikin, että olisi vaikea löytää yhtä toimivaa taloa (miehen harrastukset, verstas jne)



Puhu tuntemuksistasi vielä miehenkin kanssa. Usein jo se puhuminen auttaa!



Ja kyllä se menneisyys tosiaan törmää muutoinkin vastaan. Se on vaan hyväksyttävä! Ja sisustakaa talo yhdessä mielenne mukaan uusiksi. Astiat yms. voi pistää jo pelkillä tunnesyillä vaihtoon, ei ole niin kallis operaatio kuin talon vaihto.



Mutta sinä ja miehesi tietty päätätte.



En pystyisi asumaan talossa jonka mies on yhdessä exän kanssa rakentanut, tuntuisi että ex-vaimo olisi koko ajan läsnä. Kysy mieheltäsi suostuisiko hän myymään talon ja rahoilla sitten ostaisitte/rakentaisitte uuden. Voi olla että miehellesi ei ole edes tullut mieleen, että asia saattaisi vaivata sinua. Miehet eivät ajattele näitä asioita niin tunteella, heille riittää kun on katto pään päällä.

Ei niissä mitään kaiverruksia ja kirjailuja toki ole, mutta häälahjoja kuitenkin. Pitäisikö nekin hävittää?



Me olemme olleet naimisissa kohta neljä vuotta ja en ole tätä ennen edes pohtinut koko asiaa.

Ei kannata ihmetellä, jos mies pitää hiukkasen hulluna ja epävakaana, jos vaaditte muuttamaan hyvästä ja itselle sopivasta talosta ihan vaan siksi, että ex-vaimo on talon suunnittelussa ollut mukana... Sängyn (tai ainakin vuodevaatteiden) vaihdon vielä jotenkin ymmärtää.



Vaihaisitteko itse vaikka vaatevarastonne (omalla kustannuksella tietty), jos mies vaatisi (" kun se ex kuitenkin on pitänyt tuota mekkoa seksikkäänä ja riisunut tuon korsetin" )?

Laittaisin ihan omanlaisekseni heti ja huonekalut yms, vaihdettais ensi töikseen, jos en tykkää. Järjestys ainakin vaihdettaisiin alkajaisiksi.

Remonttia voi sitten tehdä pikkuhiljaakin, maalia yms. voi nopeaankin laittaa. Vaikka olisi vasta tehtykin talo, niin aina voi maalata tai laittaa tapetin tai jotain pientä.



Piha pelkkää peltoa, talo hoitamaton, sisällä pimeää ja hirveä koiranhaju! Ei kiitos!



Mies oli kertonut rakentaneensa omakotitalon meren rannalle ja vei minut katsomaan taloa - olimme juuri tavanneet, kun miehen ex oli muuttamassa sieltä pois ja mies harkitsi talon lunastamista itselleen.

En keksi mitään muuta syytä kuin sen että jos puoliso alkaa vituttamaan niin talon puolikkaalla on erittäin kätevä kiristää ja uhkailla.



27:

Lainaus:

Haluan että asumiskustannukset jaetaan tasan ja mikäli asuisin miehen kanssa omistusasunnossa, haluaisin ehdottomasti omistaa siitä puolet, muuten tuntuisi että asun mieheni " luona" en yhdessä hänen kanssaan, tasaveroisessa asemassa.

Mä varmaan pystyisin, en oikeastaan ymmärtäisi miksi en pystyisi. Jos itse exä ei mun mieltä sekoittaisi, niin miten sitten joku talo. Jotenkin miellän, että tässä iässä ei voi mennyttä pois pyyhkiä, sen kanssa on vaan opittava elämään. Mut enpä ole itsekään erossa luopunut huonekaluista, asunnosta tms., jotka varmaan jonkun mielestä tuo exän mieleen. Eipä ole tuo mieskään ollut moksiskaan että tää asunto on sama, jossa ex on asunut tai että huonekalut on samat, ainakin itse ajattelen et tuommoiset asiat on sivuseikka, onhan mulla poikakin menneestä elämästä.

Mietipä annatko miehen menneisyyden vaikuttaa liikaa? Oletko sittenkään kypsä suhteeseen miehen kanssa, jolla on " menneisyys" ?



Jos talo muuten on teille sopiva ja sijainti ok, miksi pitäisi nähdä se vaiva ja maksaa ne kaikki kulut myymisestä ja uuden ostamisesta vain siksi ettei exän " haamu" vaivaa nuorta rouvaa?



Hiukan järkeä peliin!

Mun edellinen mies vuosia sitten sanoi, että hänestä tuntuu että mun henki oli edelleen meidän vanhassa talossa, vaikka en ollut asunut siellä kahteen vuoteen.



Eli jotakin hengen karkoittajaa tarvitsi hän.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat