Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Meillä on pitkä taapero, 1 v 1 kk ja pituutta oli jo 1-vuotisneuvolassa 88 cm. Ihmekös tuo, kun isä on 194 cm ja minäkin 178 cm.



Poikaa luullaan lähes poikkeuksetta ainakin kaksivuotiaaksi, mikä on todella ärsyttävää. Puolitutut tai tuntemattomat mulkoilee, kun " noin iso" istuu vielä rattaissa tutti suussa, eikä kunnolla puhu (poika osaa kyllä ainakin 12 sanaa, suomeksi ja englanniksi joka on isän kotikieli). Poika kävelee sisällä ilman kenkiä, mutta ulkona vielä konttaa, ja sitäkin on jaksettu usein puistoissa ihmetellä.



Eräskin äiti, jonka oma poika täyttää toukokuussa 2 v, vertailee koko ajan lapsiamme: meidän Luka puhuu niin hyvin jo, meidän Luka juoksee joka paikkaan, kyllä meidän Luka vaan osaa tuosta isosta liukumäestä jo laskea, jne. Luka on poikaamme lyhyempi, ja vaikka olen kyllä kertonut poikamme iän, ja hampaita kiristellen vihjaissut siitäkin että meidän poika on 10 kk teidän poikaanne nuorempi eli taitoja ei ihan voi vertailla, niin ei mene perille.



Ja kun sanon tarpeeksi rautalangasta vääntäen, että tyhmempikin tajuaa, että poikamme täytti kuukausi sitten vasta YKSI vuotta, alkaa päivittely: siis 1 v? Ettei kuitenkin jo 2 (ihan kun en tietäisi oman poikani ikää, tai valehtelisin siitä)? Apua miten pitkä se on. Oi onpas se pitkä. Nämä asiaa ihmettelevät äidit ovat yleensä minua ainakin päätä pienempiä ja heidän miehensäkin ovat minua lyhyempiä, eli ei ole ihme että heidän lapsensa ovat omaani lyhyempiä. Hilkulla on ollut etten ala arvostelemaan heidän lapsiaan: onpas tuo teidän lapsi pätkä, 75 cm yksivuotiaana, buahahaa! En oikeasti ikinä alentuisi sellaiseen, mutta mikä oikeus näillä muilla on tehdä samaa minun lapselleni?

Ärsyttää.

Sivut

Kommentit (29)

Eli meillä on todella pienikokoinen poika (4v, 95cm/12kg) ja samantapaista ihmettelyä saa koko ajan osakseen. Kukaan ei usko, että poika on jo 4v ja hänen pienuuttaan päivitellään pojan itsensä kuullen eli hän ymmärtää ja on ihan normaaliälyinen vaikka onkin pienikokoinen. Jotenkin ihmiset kuvittelevat, että älykkyys on suorassa yhteydessä kokoon. Ärsyttävää... Eli kaikki ne, joiden lapset poikkevat keskiarvosta saavat siitä kyllä kuulla. Kärsivällisyyttä ja suvaitsevuutta!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

on aina luultu ikäistään vanhemmaksi, mutta ei ainoastaan pituutensa vaan myös taitojensa perusteella - lähinnä liikunnallisten ja sosiaalisten. No, se on toki ok, mutta sitten koulussa taas oppiminen ei mene oikein tahdissa oman iköisten kanssa, mutta tuntuu lähes mahdottomalta, jos luokan pisin tuplaisi jonkun luokan ja joutuisi vielä lyhempien (siis jotka siis ikäisikseen ihan normaaleja) porukkaan.

Mulla on pienikokoiset lapset, jotka ovat valtaisia lapsineroja - tehdessään ihan ikätasoisiaan juttuja.



Kun esikoinen oli kahden ja käveli kauppakeskuksessa, vastaantulevat pysähtyivät päivittelemään, miten " noin pieni kävelee noin hyvin" ... Siis kaksivuotias.

ärsyttää, mutta ei enää. Minulle on ihan sama mitä noi mammat tuolla puistoissa miettii tai puhuu : ) onpahan heilläkin jotain elämää ; ))

Tyttömme ovat aika lailla samanpituisia, mutta naapuri kuvittelee varmaan heidän olevan samanikäisiäkin. Viime kesänä jätin päivävaipan pois tytöltämme, naapuri jätti samaan aikaan omaltaan, ja kuulin miten hän leuhki takapihallaan (asumme rivitalossa) jollekin tutulleen, että meidän Neeapa oppi nopeammin kuivaksi kuin noiden Kiia, vaikka otettiin vaipat ihan samaan aikaan pois! Haloo, minun lapseni oli 1½v ja heidän 3v...

Kun olemme menossa puistoon ja mietin otanko rattaat mukaan vai ei, hänkin miettii että ottaisiko. No, minä otan, naapuri ei, ja koko matkan hän elvistelee sillä miten reipas kävelijä heidän " Neea" on ja " Kiia" istuu rattaissa. Unohtaen sen, että tytöillä on 1½v ikäeroa.

Hauskinta tässä on se, että meillä on esikoinen joka on 3v7kk, eli iältään hyvin lähellä naapurin tyttöä. Häneen naapuri ei koskaan vertaa omaa lastaan, vaan aina meidän nuorimmaiseen jonka varmaan jotenkin sitten olettaa olevan samaikäinen kuin heidän nuorimmainen, vaikka todellisuudessa meidän iso poika, jo melkein 2 vuotta vaipattomana ollut ja rattaista ajat sitten luopunut, on samanikäinen kuin heidän nuorimmaisensa.

Siis eilen kirpputorilla. Ostoskärryissä istui poika, josta ensivilkaisulla näki että on paljon meidän poikaa vanhempi. Meidän poika nukkui rattaissa tutti suussa, ja toinen poika sanoi että " kato äiti, toi vauva nukkuu" . Äiti sanoi hieman veemäisellä äänellä (tai sitten tulkitsin sen vaan niin), että " ei se enää ole vauva, te olette varmaan ihan samanikäisiä, mutta sillä on vielä vaan tutti, sinulla ei ole ollut enää vuoteen" . Oli oikein pakko pysähtyä, ja kysyä minkä ikäinen poika hänellä on. Vastaus oli että täytti juuri 3 vuotta. Ihan tahallani purskahdin nauruun, ja sanoin että ei meidän pojat sitten ole samanikäistä nähnytkään, kun omani on vasta 1 v 4 kk. Johon tämä nainen totesi että onpas hän pitkä. Sanoin, että ikäisekseen on kyllä pitkä, mutta keskiverto 3-vuotias on vielä 10 cm pidempi, ellei enemmänkin, ja jatkoin matkaa. Sinne jäi " samanikäisensä" kanssa ihmettelemään.

Vitutti vaan niin kovaa kun vieras eukko alkoi arvostelemaan meidän taaperon tutinkäyttöä.


Lapsi tonkii kauppareissulla vielä kivet ja kannot, laulaa hoilottaa kovaan ääneen ja juttelee suunnilleen kaikkien kanssa. Onneksi ihmettely ei ole koskaan negatiivista, mutta siinä on kuitenkin vanhemmilla ollut totuttelemista. Lapsi itse ei pane huomiosta pahakseen, onneksi.



Ja onneksi hänellä on ihana isoisoäiti, joka muistuttaa yleensä käskemättä juhlissa ja muissa vastaavissa tilanteissa, että vaikka X onkin jo noin pitkäksi kasvanut, on hän ihan pieni vielä. :)

Meillä kolme vanhinta lasta ovat aina olleet kasvukäyrien yläpäässä, ovat tyttö, poika ja tyttö.

Vanhimman tyttären kohdalla koko ei ollut ongelma, koska hän oppi myös puhumaan aikaisin ja meni aikanaan kouluunkin 6-vuotiaana.

Poika sen sijaan ei sanonut montaakaan sanaa ennen 2-vuotissyntymäpäiviään, oli arka ja laiska kävelemään l. istui rattaissa pidemmillä reissuilla vielä 3-vuotiaana, vaikka pituutta oli 110 cm - vieläkin muistan ne mulkoilut (" iso lapsi rattaissa, että päästään bussilla ilmaiseksi" ).

Sittemmin pojalle on ollut pituudesta paljon iloa, ei yläasteelle mennessäkään tulleet pöydän alla kasvaneet isottelemaan. Nyt 19-vuotiaalla nuorukaisella on pituutta 197 cm ja muutenkin on niin komia, että silmiä häikäisee ! (äiti tässä kehuu).

Tytöt ovat nyt 176 cm ja 180 cm pitkiä nuoria aikuisia ja heille pituudesta ei ole ollut harmia, eikä heidän pituuttaan tosiaan lapsenakaan arvioitu, kun olivat muutenkin ikäisiään edellä mm. puheessa ja motoriikassa, eikä sosiaalisissa taidoissakaan ollut moittimista.

Onko kellään isokokoista (ikäisekseen) tyttöä? Aina tuntuu, että ne isokokoiset ovat poikia. Meidän tyttö on lähes päivälleen 1-vuotias ja on 84cm pitkä ja painaa 13kg. Kaupassa, leikkipuistossa, joka paikassa päivitellään, kun " noin iso ei vielä kävele" ja " noin iso ei vielä puhu" . Samoin jopa tytön oma mummi vertaa tyttöä taidoissaan 2v 6kk ikäiseen serkkupoikaan (joka on vain ihan vähän meidän tyttöä isompi) ja päivittelee, kun " poika" juoksee ja kokoaa palapelejä ja puhuu pitkiä lauseita ja tyttö ei vielä osaa mitään.

kun on esim paljon hiuksia ja hoikka, niin näyttää enemmän lapselta kuin vauvalta.

Paras ehkä oli, kun meidän poika oli 3kk, niin tuttumme luuli lapsemme olevan saman ikäisiä, ja hänen poikansa oli 7kk ;)

poikamme käveli 8kk vanhana ja juoksikin jo kuukausi tästä eteenpäin, niin häntä luultiin usein 10kk ikäisenä parivuotiaaksi (vaikka ei kyllä silloin keskiverto kaksivuotiaan kokoinen edes ollut)

yksivuotiaana ihmiset kyselivät häneltä monimutkaisia asioita tyyliin " onko kivaa, kun on syksy tulossa?" , vaikka lapsemme ei kaksikielisenä silloin vielä montaa sanaa edes osannut.

Silmä on vaan niin tottunut, että tietyn ikäiset lapset on tietyn näköisiä ja kokoisia. :/ Mutta sitten pitäisi vaan skarpata ja muistaa, että kyseessä on vasta pieni lapsi. Ymmärrän kyllä, että äitiä korpeaa, että hänen pikkuiseltaan odotetaan koko ajan liikaa, mutta ei kannata alkaa katkeroitumaan tai tehdä tästä mitään pygmit vs. arjalaisprinsessat -kysymystä. ;) Jaksa vaan muistuttaa, että lapsesi on silti vielä pieni, vaikka näyttääkin isolta.

Täällä varmaan majailee nytkin 155 cm ja 180 cm pitkiä ÄITEJÄ, jotka ovat saaneet lapsia. Kasvukäyrien -2 ja + 2 välissä on 90 % populaatiosta ja 10 % niiden ylä- tai alapuolella.

Sitäpaitsi mulle itselleni on kyllä ihan sama, elänkä 76-vuotiaaksi vai 84-vuotiaaksi...

T: 181 cm pitkä, jonka 1-vuotias tyttö on 89 cm.

Sitten kun tähän vielä lisätään se, että hänellä ei koskaan ollut mitenkään vauvamaiset kasvot, ja melko paljon tukkaa JA että hän oppi aika myöhään liikkumaan niin voit arvata sitä ihmettelyn ja päivittelyn määrää!!



No, nyt ei enää niin haitaa, poika täyttää kesällä 4v ja on toki pitkä vieläkin, mutta taidoiltaan kuin ikäisensä eikä samaa päivittelyn määrää enää tule. Pahinta oli juuri ekat vuodet. " Miten sä noin vanhaa imetät ja vielä julkisesti" - poika oli vajaa 6kk ja täysimetyksellä. " Voi, ei noin isolla pojalla enää saa olla tuttia" - poika 10kk. " Voi kuule, nyt sun pitää luovuttaa nuo rattaat jo pikkusiskolle, noin ISO poika voi jo itse kävellä - ikää 1v7kk ja oli oppinut 3kk sitten kävelemään. Ja paras, kun pojan pikkusisko oli syntynyt ja poika siis vajaa 1v8kk niin yks täti meni kyselemään pojalta syväälisiä tuntoja ja analyysejä miltä tuntuu kun on pikkusisko. Sitten tuli meille sanomaan suoraan, että onko pojalla jokin kehitysviivästymä kun ei sano mitään. Kävi ilmi, että täti oli luullut poikaa _ainakin_ kolmevuotiaaksi.



Mutta huumorilla vaan =)

Oli tukkaa jossa pinnit ja kampaukset, oli 1-vuotiaana jo 15 hammasta, eli näytti ikäistään vanhemmalta. Silti hän oli vasta pikkuinen, joskus tuli itku, kakat tuli vaippaan, tarvittiin tuttia, jne. Sitä jaksettiin ihmetellä: miten noin iso vielä kakkaa vaippaan eikä sano että on kakkahätä, miten noin isolla on vielä tutti, jne. Sanoin aina kovalla äänellä, että hän on vasta yksivuotias, ja helvetin harva on siinä iässä vaipaton..... (tutista luopui 1½-vuotiaana ja vaipoista 1 v 11 kk ikäisenä, eli ei mitenkään tavattoman myöhään).



Nyt tyttö on melkein 3 v ja edelleen välillä katsotaan pitkään, kun hän joskus pitkillä matkoilla istuu vaikka rattaissa. Yleensä hän kävelee, mutta 7 km kävely kaupunkiin ja takaisin on hänelle liikaa. Ei sitä matkaa jaksa isommatkaan kävellä. Arvostelijat on yleensä niitä jotka menee saman matkan autolla tai bussilla.



Päiväkodissa hän on ryhmänsä nuorin, ja melkein tuli tappelu yhden äidin kanssa joka kysyi lapseni ikää. Sanoin että hän täyttää kesäkuussa kolme, ja tämä äiti sanoi ettei voi olla, tarkoitit kai että 4. Sanoin, että ei kun 3. Toinen äiti jatkoi vain inttämistään että ei voi olla, pakko olla jo 4. Sanoin ivallisesti että ehkä minä tiedän oman lapseni iän paremmin kuin sinä, jolloin tämä äiti jäi piipittämään että sittenhän se on yli vuoden nuorempi kuin meidän Aino..... totesin että niin onkin, entäs sitten, ja lähdin pois. Onkohan se vieläkään selvinnyt shokistaan, en tiedä.



Ajoittain on kyllä tosi turhauttavaa, kun ihmiset vaatii meidän melkein 3-vuotiaalta samanlaisia motorisia ja sosiaalisia taitoja kuin joltain 4-5-vuotiailta! Tyttömme on onnekseen erittäin kehittynyt ikäisekseen (siksi hän onkin päiväkodissa ryhmässä, jossa on kaksi 3½-vuotiasta ja loput on jo 4 tai jopa 5 v), en uskalla edes ajatella miten häntä tuijotettaisiin jos hän olisi hieman huonompi puhumaan, vähemmän omatoiminen ja vaikka vielä osittain vaipoissa!



Vierailija:

Lainaus:


Onko kellään isokokoista (ikäisekseen) tyttöä? Aina tuntuu, että ne isokokoiset ovat poikia. Meidän tyttö on lähes päivälleen 1-vuotias ja on 84cm pitkä ja painaa 13kg. Kaupassa, leikkipuistossa, joka paikassa päivitellään, kun " noin iso ei vielä kävele" ja " noin iso ei vielä puhu" . Samoin jopa tytön oma mummi vertaa tyttöä taidoissaan 2v 6kk ikäiseen serkkupoikaan (joka on vain ihan vähän meidän tyttöä isompi) ja päivittelee, kun " poika" juoksee ja kokoaa palapelejä ja puhuu pitkiä lauseita ja tyttö ei vielä osaa mitään.




mulla taas ikäistään pienempi viiden vanha poika. Ärsyttää muakin , kun on koko iäkänsä saanut kuulla siitä, että on noin pieni. Ja ihan äiti-ihmiset asialla. PAKKOKO se on verrata kokoja tai taitoja tai niitä haalareita.

Se on oikeasti uskomatonta, mutta totta. Kaikki keskiarvosta poikkeava herättää kummastelua. Olettaisin, että osa kummastelusta on jopa kateutta: pituutta kadehditaan, koska sitä pidetään terveyden merkkinä.... eli ihan samalla lailla saavat kärsiä kummastelusta pienten lasten vanhemmat.



Ikävää, että tuo Lukan äiti kommentoi tuolla tavalla. Itse en sellaista kauaa varmaan jaksaisi kuunnella, alkaisin moista ihmistä vältellä :=(

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat