Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Mua ihmetyttää tämä nykyihmisten ainainen narina, kuinka rankkaa on elämä vauvan/lasten kanssa, kun parisuhdettakin pitäisi hoitaa.

Voi helekutti! Eikö parisuhteen pitäisi olla kunnossa ennen kuin tehdään lapsia, ja pitäisi jo raskausaikana molempien ymmärtää että elämä muuttuu täysin. Ja että kun lapsia tulee niin elämä ei voi olla enää niin minäkeskeistä.

Opetelkaa ihmiset luopumaan ja antamaan, ei lapsiperheen elämää voi elää olemalla itsekäs täytyy pystyä luopumaan jopa muutamaksi vuodeksi jostain harrastuksesta.

Kun lapset kasvaa huomaatte että lapsille annettu aika tulee takaisin, fiksuina ja onnellisina lapsina, ja kun lapset ovat kouluiässä niin sitten saa jo sitäkin omaa aikaa.

Kommentit (16)

yhdessä oltu kohta neljä vuotta... kihloihin mentiin vuoden jälkeen, naimisiin, kun oltiin oltu yhdessä 1 1/2 vuotta. Lapsi syntyi sitten viime syksynä (eli yli vuosi häistä).

Ollaan siis tavallaan tuore pari ja tuore perhe. Me kyllä ehdittiin nauttimaan tuosta kahden aikuisen suhteesta ihan tarpeeksi pitkään. Ehkä osittain siksi, että molemmat on jo ihan aikuisia.

Ei meillä ole ollut kahdenkeskistä aikaa vauvan syntymän jälkeen. Ai, kerran käytiin yhdessä saunassa, kun mun pikkusisko katsoi vauvan perään.

Silti... monta kertaa olen miehelleni sanonut, että niin kauan, kuin me pystytään nauramaan jollekin yhdessä samalla, kun levitetään pyykkiä, meillä on kaikki hyvin.

Nauru, keskustelu ja toisen kuuntelu sekä pienet rakkaudenosoitukset pitävät meidän suhteen toiminnassa...

Kylläpä meitä muuten nauratti myös se, kun ekan kerran piti rakastelu keskeyttää, kun vauva itki. Mä sanoin miehelle: " odota siinä" ja ryntäsin syöttämään vauvan... Palatessani löysin sängystämme miehen, joka meinasi tikahtua nauruun... hommat siirtyi parempaan ajankohtaan. Nyt tuo on jo ihan arkea...

Me ollaan kyllä molemmat paljon touhuttu lasten kanssa, eli tuo vauva-arki ei mitenkään yllättänyt kumpaakaan meistä.

Ei voi minusta kohtuudella ajatella, että pitäisi päästä johonkin treeneihin 3 kertaa viikossa kuten aina ennenkin tms. Mutta kyllä elämään jotain muutakin kuin lapset on hyvä mahduttaa, minä ainakin jaksan paremmin kun on myös joku pieni " oma juttu" .

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

kyllähän se ihan oikeasti piristäisi, jos olisi edes joskus mahdollisuus jutella rauhassa, nukkua pitkään, harrastaa seksiä ilman että joku keskeyttää tai että aina on itse hirveän väsynyt tai ihan vaikka käydä kävelyllä kahdestaan, edes kerran vuodessa.

joka alkaa riippumatta siitä, mitä olemme ajatelleet tehdä (yleensä tietysti jotain kivaa). Jo pelkästään pukeutuminen vie sen puoli tuntia ja siinä ehti hymy hyytyä ja lähdetään koko perhe kiukkuisina liikenteeseen. Voi, miten mukavaa!



Edes päivän lehteä ei voi ostaa ilman, että lapset nostavat mekkalaan siitä, miten heidänkin pitäisi saada viiden euron lehti, koska mekin saamme.

Mitään ei voi katsoa rauhassa, kun lapset koko ajan höpöttää vieressä. Miehelle ei saa yhtä lausetta sanottua loppuun asti keskeytyksettä.



Ja tätä samaa päivästä toiseen, vuodesta toiseen...antakaa armoa!

10 vuotta ehdimme olla yhdessä ennen lapsia ja nyt ollaan kasvettu tähän elämään jo 6 vuotta ja ei hitto vieköön ole mukavaa!

-puhumiselle puolison kanssa, laatuaikaa lapsille, varataan aikaa oikein asiasta tehden että voidaan hoitaa parisuhdetta. aivan käsittämätöntä minulle. nuo on ihania nuo teidän viestit, teidän jotka olette tavanneet ihanan puolison, ja kasvaneet perheenä- huumoria ja toisen kunnioitusta pitää olla, ei se omakaan aika auta muutoin mitään!

Mäkin ihmettelin sitä, että joidenkin mielestä parisuhdetta ei voi pitää yllä muuten kuin viemällä lapsi hoitoon! Että jos ei vie, niin seksiä tms ei ole ja mies lähtee. Kummallista. Ehkä siitä juontuukin monen perheen ongelmat, jos vanhemmat " suorittaa perhettä" ja hauskanpito hoidetaan lasten ollessa hoidossa. Käyhän se arki raskaaksi sillä tavalla!

kun meillä parisuhde hoituu lastenhoidon ohessa. Ei se kaipaa mitään erikois virittelyjä. Teemme perheenä kaikkea kivaa, siinä se hoituu parisuhdekin. Ehkä kun olemme olleet naimisissa jo niin kauan ennen lapsia niin pahimmat karikot on jo ohitettu ennen lapsia. Ongelmia tulee varmaan heillä jotka ovat juuri menneet naimisiin ja heti tulee lapsia. Siinä ehtii niin vähän nauttia siitä kahdenkeskisestä ajasta ennen lapsia. En tiedä, minä ajattelen näin.

on toimiva ja onnellinen arki. Että osataan nauttia yhteisestä ajasta ja arvostetaan sitä ilman, että koko ajan halutaan jotain muuta ja " omaa aikaa" . Meilläkään eivät lapset tosin enää mihinkään elämää sinänsä muuttaneet, olimme jo niin vakiintuneita kotiin ja toisiimme, että lapset ovat vain tulleet ikään kuin kaupanpäällisiksi.

Usko pois, kyllä meillä lapsia kasvatetaan. Jos teidän lapset eivät koskaan kiukuttele ja pane vastaan, niin sanoisinpa, että teillä ne vasta ongelmat onkin, sillä lapsenne ovat siinä tapauksessa täysin alistettuja!



Miltäs sinusta nyt tuntuu...oliko mukava vastaus?

pakko se on koittaa pärjätä vaikka ukko ympäri vuorokauden töissä ja mä 5:n kanssa kotosalla!Mikä kahden keskinen aika?????????????se tarttee hoitaa tää parisuhde tässä lasten ohessa,kun siihen kerran ryhdyttiin!=)

Ei tuollainen käytös tulisi meillä kuuloonkaan. Ehkä siksi meillä on mukavaa: meillä jokainen arvostaa toinen toistaan ja kohtelemme kaikki toinen toisiamme hyvin.



T: Äiti, isä ja 3 poikaa




Lue oma viestisi, ja mieti ihan oikeasti osaatko niitä lapsiasi kasvattaa vai et? Kyllä meilläkin lapset kiukuttelee, totta kai. Mutta meillä lapset kyllä osaa ihan alkeelliset käytöstavat, ja uskoo puhetta. Meillä ei esim. keskeytetä toisten puhetta, ja kun on pari kertaa tehnyt niin, että se kiukuttelija ei sitten lähdekään siihen kivaan juttuun mukaan, niin johan on loppuneet lähtökiukuttelut. Samoin mekkalointi kaupassa kyllä loppuu siihen, kun sieltä kaupasta lähdetään tyhjin käsin pois, jos ei mekkala lopu.



Jos lapsesi ovat ihan terveitä, niin kyllä voitte ihan itseänne syyttää arkenne raskaudesta.







Minusta olisi ihanaa kasvaa perheenä ja tehdä asioita yhdessä. Mutta auta armias sitä joka kertaista kinaamista

joka alkaa riippumatta siitä, mitä olemme ajatelleet tehdä (yleensä tietysti jotain kivaa). Jo pelkästään pukeutuminen vie sen puoli tuntia ja siinä ehti hymy hyytyä ja lähdetään koko perhe kiukkuisina liikenteeseen. Voi, miten mukavaa!



Edes päivän lehteä ei voi ostaa ilman, että lapset nostavat mekkalaan siitä, miten heidänkin pitäisi saada viiden euron lehti, koska mekin saamme.

Mitään ei voi katsoa rauhassa, kun lapset koko ajan höpöttää vieressä. Miehelle ei saa yhtä lausetta sanottua loppuun asti keskeytyksettä.



Ja tätä samaa päivästä toiseen, vuodesta toiseen...antakaa armoa!

10 vuotta ehdimme olla yhdessä ennen lapsia ja nyt ollaan kasvettu tähän elämään jo 6 vuotta ja ei hitto vieköön ole mukavaa!







Vierailija:

Lainaus:


Usko pois, kyllä meillä lapsia kasvatetaan. Jos teidän lapset eivät koskaan kiukuttele ja pane vastaan, niin sanoisinpa, että teillä ne vasta ongelmat onkin, sillä lapsenne ovat siinä tapauksessa täysin alistettuja!



Miltäs sinusta nyt tuntuu...oliko mukava vastaus?




Oltiin 19 ja 20v. Siitä huolimatta ollaan kasvettu yhdessä perheenä, puolisoina ja yksilöinä yhdessä. Nyt perhe-elämää on takana 9 vuotta ja kaikki on hyvin.



Sitä vaan ajan takaa, ettei välttämättä tarvitse olla ennen lapsia pitkään yhdessä, jotta osaisi elää perheenä.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat