Vierailija

Täälä ollaan teilattu miehet alapäällä ajatteleviksi keskenkasvuisiksi nulikoiksi, jos haluavat viettää aikaa välillä vain vaimonsa kanssa.



No, mitä sanotte minusta: välillä minusta tuntuu, että miehen pitäisi edes hetki antaa aikaansa ja huomiotansa vain minulle. Onneksi sitä silloin tällöin saankin, sillä molemmat haluamme ottaa välillä vapaata lapsenhoidosta ja olla kahdestaan.



Tämä ilmiö on ainakin omille tutuilleni täysin vieras. Erona on kuitenkin se, ettei kevereiden miehet vietä niin paljon aikaa lastensa kanssa, kuin minun, eikä kukaan tunnistanut miehestään sitä ilmiötä, että lapsi täyttäisi miehen ajatuksetkin samoin kun yleensä vauva vie äitinsä ajatukset. Minä ja mieheni olemme kuitenkin hoitaneet vauvan alusta asti täysin tasapuolisesti, 5kk imetystä lukuunottamatta, luonnollisesti.



Minä ja mieheni olemme molemmat sellaisia, että ajatukset eivät oikein käännyt pois lapsesta, ennen kuin olemme täysin kahden. Ja vaikka siis tilanne on siinä mielessä täysin tasapuolinen, huomaan silti usein ajattelevani, että huomaa nyt minutkin, ajattele minua, katso minua!



Mikä minä siis olen? Alapäällä ajatteleva kakara?

Kommentit (12)

Mieheni on esimerkillinen isä, joka viettää lähes kaiken vapaa-aikansa lapsensa kanssa. On vaikea saada juteltua oman aviomiehensä kanssa kahdestaan edes puolen tunnin verran viikossa. Lapsi kun on sen verran iso, että menee nukkumaan illalla samaan aikaan kuin me, ja miehellä on tavallista vähemmän vapaa-aikaa yrittäjyyden takia.



Mutta minähän olenkin vain ilkeä äitipuoli, jonka kuuluukin olla mustasukkainen ;)

eiköhän useimmilla se oikea sanamuoto olisi " meillä on niin ihanat isovanhemmat" . Jotkut aikuiset eivät tosiaan ole koskaan kahdestaan, vaikka kuinka haluaisivat, kun se ei vain ole yksinkertaisesti mahdollista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vierailija:

Lainaus:


perheessämme on 10 vuoden ajan ollut lapsia. Koskaan en ole tuntenut hiventäkään mustasukkaisuutta. Eikä mies minua mitenkään erityisesti huomioi, ikinä.




Itse olin tolkuttoman kipeä...siis fyysisesti, ja huomionkipeä. Sen jälkeen ei ole kyllä tarvinnut lasten takia olla, mutta muuten toki joskus pieni huomionkipeys nostaa päätään.

Musta on kohtuutonta olla mustasukkanen lapsille ja vaatia mieheltä huomiota kun on lastensa kanssa. Itselläni on mies joka menee ja puuhaa lastensa kanssa -ja semmosta isää olen lapsilleni aina toivonut. Tuntuisi oudolta olla mustasukkanen siitä.



Huomioo saan sitten itse mieheltäni muuten. Varmaan voisi olla eri tilanne jos lapset saisi kaiken huomion, musta kaikkien perheenjäsenten kuuluu saada huomioo. MYÖS isien niiltä emänniltään!

perheessämme on 10 vuoden ajan ollut lapsia. Koskaan en ole tuntenut hiventäkään mustasukkaisuutta. Eikä mies minua mitenkään erityisesti huomioi, ikinä.

lähinnä silloin jos he eivät ole paikalla. Nimittäin saan itsekin lapsilta huomiota, joten emme ehdi miehen kanssa niin paljon toisiamme noteerata. Kahden lapsen leikittäminen käy työstä.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat