Vierailija

En oikeasti enää tiedä mistä saisin revittyä voimia kasaan. Ainoa ilonlähde on oikeasti poikani, muuten olen tosi masentunut ja itku silmässä.

Ensinnäkin työasiat tökkivät pahasti: olen osa-aikatöissä ja kärsin kroonisesta rahapulasta. Mieheni vastaa mielestään jo nyt suurimmasta osasta kuluista(asuminen, auto) joten minun palkkani menee tasan tarkkaan ruokaan, bensaan ja pojan hoitomaksuihin. Mihinkään ylimääräiseen ei rahaa ole, jopa kampaajalla käynti on luksusta. Mies tekee tosi pitkiä päiviä. Itse olin aikaisemmin vuorotyössä mutta jätin työn, koska lapsen hoito tuotti liikaa vaikeuksia. Nykyisin vastaan lähes yksin kodin ja lapsenhoidosta.

Mieheni lisäksi uhkailee suuttuessaan minua erolla, kuulemma nalkutan liikaa. Hän menee vapaalla lähes omia menojaan ja minä hoidan yksin lasta tosi paljon. Tietenkin olen väsynyt tähän kaikkeen, olen yrittänyt saada mieheltä tukea, mutta täysin turhaan. Hänellä on työssä stressiä joten kotona hän odottaa, että minä olisin hyvällä tuulella.

Moni vanha hyvä ystäväni on muuttanut joko ulkomaille tai toiselle paikkakunnalle, tunnen oloni tosi yksinäiseksi kun en pysty treffaamaan heitä. Välillä todella haluaisin itkeä vollottaa hyvän ystävän olkapäätä vasten. Uusille puolitutuille en " kehtaa" näistä asioista kertoa. En oikeasti tiedä, mitä tehdä. Pelkään ajatusta erosta ja syytän itseäni kaikista näistä vaikeuksista. Olen masentunut. Mistä voimiaja apua?, pliis auttakaa!!

Kommentit (1)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat