Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Poikani, joka täyttyyä syksyllä 4 vuotta ainoa leikkikaveri päivisin on vuoden vanhempi poika, joka on hyvin huono käytökseltään. Hän kiroilee, tönii, heittele leluilla ym, ja nimittelee poikaani. Tämä käytös siirtyy omaan poikaani myös, sillä poikani ihailee tätä toista poikaa kovasti. En haluaisi että poikani leikkii hänen kanssaan, mutta näillä kulmilla tämä yksi poika on ainoa isompi poikalapsi. Ja me näemme hänet joka päivä lähipuistossa. Muut lapset ovat tyttöjä ja paljon pienempiä, minulla myös vauva vaunuissa joka on 5kk. Kotona olen lasten kanssa, ja syksyllä alkaa pojallani kerho kahdesti viikossa, mutta sitä ennen hän on vain tämän yhden " kaverin" kanssa tekemisissä.



Miten toimisitte minun sijassani? Tämän ison pojan äiti on ystäväni, noh naapurustoon kuuluva ja koen tilanteen vaikeaksi, kun hän ei tätä ongelmaa näe. Puhunut olen.



Näyttää siltä, että tästä vanhemmasta pojasta on hyvää vauhtia tulossa koulukiusaajien pomo ja minun pojastani hänen " jengiläisensä" . Oma lapseni on hieman ujompi ja epävarmempi itsestään, mikä tekee hänestä otollisen kiusaamisen kohteen ja jengiläisen hänelle. Erottaisikon heidät ja lopettaisin menemästä puistoon? Se on ainoa mahdollisuus näillä kulmilla päivisin tavata muita ihmisiä, ei siis ole muita puistoja tms. Eli joko tämä leikki" kaveri" tai sitten ei ketään.

Osaisitteko auttaa minua? Sydän on raskas oman lapseni vuoksi.

Kommentit (9)

sinulla on vielä " valta" valita lapsesi kaverit joten siinä kannattaa olla tarkka. Pian, viimeistään eskarissa tai koulussa et sitten voikkaan enää täysin valita lapsesi kavereita. Kyllä nyt on se hetki vaikuttaa ja vaihtaa porukkaa! Karusti sanottuna, saatat tehdä loppuelämän päätöksiä - sillä jos lapsi on luonteeltaan " vietävissä" niin tästä se lähtee.



Itse koen, että ensisijaisesti vanhemmuus on vastuuta tehdä valintoja lapsen puolesta. Siihen lapsi luottaa, että vanhemmat tekee kaikessa ne parhaat ratkaisut häenen elämäänsä ajatellen - oli kyse sitten kavereista, elinympäristöstä, ravinnosta.



Jos heti ongelmien ilmaantuessa ei siihen puutu, on tulevaisuudessa turha voivotella :) karua mutta näin minä ajattelen. Mutta varmasti itse osaat tehdä teidän kannalta parhaat ratkaisut. Täältä ruudun takaa on vaikea ottaa kantaa Teidän tilanteeseen ;D ole omalla tavallasi äiti!!!

Aika ikävä kommentti sinulta.



En väittänytkään, ettei 3,5 vuotias kaipaisi jo muutakin

toimintaa. Kerhoa, puistoilua, kavereiden näkemistä jne. ei

kuitenkaan tarvitse olla jokaikinen päivä saman kaavan

mukaan!



Lisäksi vaihtoehtoja voi löytyä paljonkin, kun ottaa selvää,

esim. netistä srk:n tai kunnan sivuilta. Leikkipuistojakin

voi olla useampi lähialueella, ja täten voi etsiä mukavampaa

seuraa muualta.



Minusta siis edelleen voi hyvällä omalla tunnolla jättäytyä pois

sellaisen puistokaverin seurasta, joka itsestä ei tunnu hyvältä.

Yleensä äiti tuntee parhaiten oman lapsensa, ja tietää, jos joku

ei ole lapselle hyväksi. Kannattaa seurata omia tuntemuksia.



Ap:lle siis kaikkea hyvää jatkossa ja tsemppiä uusiin kuvioihin!





rentis:

Lainaus:


Ja SINILINTU: ei ehkä kannata ihan noin yleistää, jos sinun 3,5vuotiaasi viihtyi hyvin kotona vauvan ja äidin kanssa, ei se tarkoita

sitä, etteikö joku toinen lapsi nauttisi jo kovasti muustakin toiminnasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Oletko tuntenut tämän vanhemman pojan jo kauan?

Lähistön lapsista olen huomannut, että vajaa 5-vuotiailla on usein ns. hankala vaihe. Esim. naapuriston yksi kesällä 5-vuotta täyttävä, joka oli aivan ihana viime kesänä (esim. lainaili oma-aloitteisesti tavaroitaan kaksi vuotta nuoremmalle lapselleni ulkoleikkejä varten) on tänä keväänä yleensä aika pahantuulinen aina kun häntä näkee.

Tällä en tarkoita, etteikö tuon ikäisen huonoon käytökseen pidä puuttua. Paras vaihtoeho olisi, että ohjaisit poikien leikkejä oikeisiin uomiin, jos tämän toisen lapsen äiti ei sitä tee. Jos tämä ei tunnu mahdolliselta esim. vauvasi vaatiman huomion takia, niin toki voit harkita että etsit muuta tekemistä pojallesi.

Melkein nelivuotias kyllä voi ehdottomasti kaivata muuta tekemistä / kavereita kuin äidin ja vauvan seuran, lapsissa on huimia eroja tässäkin suhteessa.

Jos sinusta tämän pojan seura ei ole hyväksi, niin ihan hyvin

voitte ulkoilla puistossa eri aikaan kuin poika yleensä ulkoilee.

Voitte myös ulkoilla aina eri leikkipuistossa, tai aloittaa käymisen

uusissa harrastuksissa tai kerhoissa jne. ja täten keksiä muuta tekemistä.



Oma poikasi on niin pieni, että hänellä vaihtuvat kaverit ja

mielenkiinnon kohteet vielä moneen kertaan. Todennäköisesti

hän ei vähän ajan päästä edes muista tätä toista poikaa.



Itse olen ainakin huomannut, että jos johonkin ei pidä

yhteyttä, niin hyvin nopeasti yhteys katkeaa ihan itsekseen.

Eniten on omasta aktiivisuudesta kiinni, että kuinka usein

tapaa jotain toista. Täten on loppujen lopuksi helppoa tavallaan

viilentää välejä, kun tuntuu, että tauko olisi hyväksi.

Minusta sanoit vaan aika yksioikoisesti:

" Nimittäin 3,5 v ei tosiaan ikävysty, vaikka hän olisi vain äidin ja

vauvan seurassa!"



Toisaalta totesit viisaasti: " Oma poikasi on niin pieni, että hänellä vaihtuvat kaverit ja mielenkiinnon kohteet vielä moneen kertaan. Todennäköisesti hän ei vähän ajan päästä edes muista tätä toista poikaa."



Eli AP:lle vielä jos poikasi ei kärsi toisen käytöksestä eli siitä mitä sinä kutsut kiusaamiseksi vaan leikki mielellään hänen kanssaan (? et mainitse tästä mitään) ja tosiaan ihailee toista poikaa, niin tuskin hän vahingoittuu jos yhden kesän yhdessä leikkivät syksyllä on sitten uudet kerhot ja kuviot.



Ja kuten Ann1e sanoi - ei 4-vuotiasta voi tosiaan leimata miksikään nuorisorikolliseksi. Lapset kun kehittyvät niin eri tahtiin ja käytäytyvät erilailla temperamenttinsa mukaan. Mutta aikuisten tehtävä on ohjata siihen oikanlaiseen käytökseen.

sillä huonossa käytöksessä ei ole välttämättä kysymys tuhmuudesa ja pahuudesta ja huonosta kasvatuksesta vaan pojan kehittymättömistä itseilmaisu-ja sosiaalisista taidoista. Eli molemmat pojat siinä opettelevat yhteiselämän pelissääntöjä.

Huonoon käytökseen pitää toki puuttua ja opettaa lapsille oikeat itseilmaisun keinot. Eli jos toinen äiti ei puutu niin minusta sinä voit ojentaa molempia. Ja kuten joku totesi tuskin tästä kaveruudesta nyt mitään lähtemättömiä jälkiä lapseesi jää.

Ja SINILINTU: ei ehkä kannata ihan noin yleistää, jos sinun 3,5vuotiaasi viihtyi hyvin kotona vauvan ja äidin kanssa, ei se tarkoita

sitä, etteikö joku toinen lapsi nauttisi jo kovasti muustakin toiminnasta.

Sillä syksyn paikat ovat jaossa nyt, ja pojallesi voisi olla hyväksi päästä päiväkotiin, jossa on ikäistään seuraa ja ammattitaitoinen henkilökunta.

Toisaalta iso ryhmä ei ehkä kuitenkaan ole paras mahdollinen paikka pojalle...

Eli olisi hyvä pitää palaveri vanhempien, PPH:n ja alueen konsultoivan erityislastentarhan opettajan kanssa.

Siinä saisitte sekä te vanhemmat, että pph hyviä vinkkejä arkeen haastavan lapsen kanssa ja voisitte pohtia sopivinta hoitomuotoa, mutta asialla alkaa tosiaan olla kiire.

Nimittäin 3,5 v ei tosiaan ikävysty, vaikka hän olisi vain äidin ja

vauvan seurassa!



Itselläni oli esikoinen kotona minun ja kakkosvauvan kanssa, ja

ihan hyvin meni, vaikka emme säännöllisesti tavanneetkaan

esikoisen ikäistä leikkiseuraa. Kävimme esim. srk:n perhekerhossa

kerran viikossa. Pienelle lapselle riittää kerran, pari kertaa viikossa

joku meno jonnekin.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat