Vierailija

Minun mielestäni ne ovat maailman kauheimmat sanat. Meillä on ero vireillä ja ekan kerran kuulin nuo maagiset sanat pari viikkoa sitten, enkä vieläkään voi uskoa todeksi! Yöllä laiton muutaman kaljan voimalla typerän vuodatusviestin sille ukolle, ja samat sanat kuulin jälleen. Kaikenlisäksi kun siinä ukossa ei edes ole mitään hyvää: hyväksikäyttävä petturi. Miksi en osaa arvostaa itseäni tämän enempää?

Kommentit (13)

tiedän helppo sanopa. Olen minäkin joskus itkenyt ukkojen perään mutta sitten kun opin rakastamaan itseäni, niin jos mies sanois mulle että ei rakasta minua enään, niin oman etunsa vuoksi sen ois parempi häipyä ja vähän äkkiä.

Kannattaisiko jättää kertomatta, jos tunteet viilenevät? Jos haluaa kuitenkin pysyä yhdessä, odottaa, jos asiat kääntyisivätkin paremmiksi?



Kun teille on tullut hyvät ihmiset näitä " rakkaudettomia kausia" , oletteko keskustelleet siitä avoimesti vai vain odottaneet että ne menevät ohi?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Onnellisesti olemme vielä yhdessä. Minun rakkauteni riitti meille molemmille niinä vaikeina aikoina :) Emme tosin laittaneet eroa vireille tai asuneet erillämme. Menimme vain eteenpäin. Se kannatti!

viileesti, kiihkottomasti. Mielestämme se ei ole syy avioeroon. Rakastaa, ei rakasta... tällaista tämä elämä on. Ketäpä sitä jaksaisi koko elämänsä rakastaa. Sama olisi edessä kohta uudenkin puolison kanssa. Pitää tyytyä tosiseikkoihin ja elää arkea ystävinä. NÄin siis meillä.

Mun ex ei tunnustanut sitä, vaikka kysyin. Alkoi vain etsiä selkäni takana uutta naista ja seurusteli kahdenkin kanssa selkäni takana.

Kuinka onnellinen olisinkaan ollut jos olisi sanonut, ettei rakasta enää ja oltaisi voitu erota ilman nöyryytystä.

Suhteen voi silti pelastaa, jos molemmat haluavat. Se on tahdosta kiinni. Itse en eroaisi, vaikka rakkauden tunne häviäisi. Yrittäisimme jotenkin herättää sen henkiin uudestaan.

Mieheni kertoi nuo maagiset sanat minulle viime kesäkuussa, nyt ollaan vasta siinä tilanteessa, että hän etsii itselleen asuntoa.



Kymmenen kuukautta olen asiaa sulatellut, mutta nyt kun alkaa tapahtua jotain konkreettista, on uskottava, että ero on edessä. Tähän asti olen vielä yrittänyt uskotella, että liittomme on pelastettavissa mutta kun toinen ei halua, niin homma ei vaan toimi.



Lasten takia on pakko jaksaa.

Mun maailma hajos siihen paikkaan. Ei ollut mitään mahdollisuutta yrittää uskotella itselleen, että meistä voisi vielä tulla jotain. Se, ettei enää rakasta on se lopullinen viesti, jonka jälkeen ei voi kuin erota. Juttelimme, mies ei olisi halunnut satuttaa, mutta hänen oli oltava rehellinen minulle ja itselleen. Sitten mies lähti, saman tien. Seuraavan kerran näin hänet melkein vuotta myöhemmin.



Koko kevät meni pimennossa, mustissa syövereissä. Mies haki pyynnöstäni tavaransa kun en ollut kotona, en olis kestänyt sitä. Oli se ollut hänellekin rankka kokemus, mutta kun ei tunteilleen voi mitään. Jos ei enää rakasta niin ei rakasta, ei sitä voi pakottaa!! Onneksi mulla oli hyviä ystäviä, jotka pitivät päätäni pinnalla, niinä aikoina kun musta vesi meinas todella mut viedä.



Pyynnöstäni mies ei pitänyt muhun MITÄÄN yhteyttä, kielsin siis. Alussa hän soitti usein kysyäkseen olenhan kunnossa, ja luulin joka kerta, että hän haluaa mut takaisin. Ei halunnut, oli vain huolissaan. Koska vaikka rakkaus on loppu, välittäminen ei. Mun oli pakko pyytää häntä olemaan ottamatta mitään yhteyttä, koska en pääse hänestä muuten eroon. Sanoin että sähköpostia voi laittaa jos on jotain asiaa.



Meni noin vuosi ennenkuin suostuin tapaamaan, ja se meni sitten ihan hyvin. Tänä päivänä välimme ovat hyvät, ollaan kavereita. Pidetään yhteyttä muutaman kuukauden välein, ja nään häntä aika ajoin. Tiedän hänen uuden naisensa, mutta en halua tavata heitä yhdessä. Mies kunnioittaa toiveitani edelleen, tätäkin. Siksi meistä on voinut tullakin kaverit rakkauden jälkeen, mutta en usko että kaikista voi tulla.



AP:lle toivotan voimia. Muutos on aina ihmisestä pelottava, ja ehkä siksi takerrut mieheen, joka ei ole sinulle hyvä? Hän tekee siinä mielestäni oikein, että sanoo suoraan, ettei enää rakasta. Se antaa sinulle parhaat mahdolliset lähtöasemat jatkoelämäsi kannalta, ei voi roikkua missään katteettomassa lupauksessa ym.



Toivottavasti sulla on ystäviä, joitten kanssa selvitä, päivä kerrallaan, enempää ei tarvi. Pidä huoli itsestäsi, nuku tarpeeksi, syö, ulkoile. Aika auttaa sikäli, että opit suhtautumaan muuttuneeseen elämäntilanteeseen. Rakastan miestäni edelleen, mutta eri tavalla. Jonain päivänä, vaikka ei varmasti tunnu siltä nyt, jonain päivänä huomaat, että tästäkin asiasta olet elämässä selvinnyt.



Lämmin voimahali ja tsemppiä!

ole ylpeä itsestäsi ja hanki ns. oma elämä!



ihminen (mies) tuntuu aina haluavan sitä, mitä ei voi saada. ja pitää itsestään selvyytenä sitä, mitä sillä on!

Mun ex sanoi samoin, mä romutuin kokonaan. Nooh, meni muutama kuukausi, yritettiin uudelleen, ja sama homma toistui vuoden kuluttua. Luojan kiitos ei ollut lapsia eikä yhteistä asuntolainaa. Sen ensimmäisen eron läpikäyneenä toka ero ei ollut enää mitään. Pääsin urposta päivässä yli.



Odota nyt pari viikkoa ja ala puida miehen huonoja puolia ystäviesi kanssa. Siinä vasta huomaat, mikä mulkku miehesi oikeasti onkaan. Ja että turha sellaisen perään on itkeä.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat