Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Törmäsinpä taas tallaiseen ikävään tapaukseen leikkipuistossa. Pph:lle tullut hoitoon lapsi, jonka äidillä ei siis ole edes äitiysloma loppunut! Mikä ihmeen kiire sinne töihin on noiden pikkuisten kustannuksella?? Sitten jotenkin ymmärtäisi, jos hoitopäivistä olisi tehty imhimillisiä, mutta heti vaan täyttä työpäivää ja ylikin...



Reppana vielä itki koko puistossa oloajan ja vierasti tottakai kaikkia, jopa hoitajaansa. Itku meinasi päästä itseltäkin ;(

Kommentit (21)

Tai siis vielä jotenkin sen ymmärtäisin jos edes rehellisesti myönnettäisiin ettei kestäolla lasten kanssa kotona ja siksi haluaa palata töihin laittaen siinä 9kk ikäisen päivähoitoon.



Eräs tuttu tuossa jokin aika sitten aloitti työt täysypäiväisenä lapsen olessa 9kk ja hoitopäivät tietysti sen mukaisia. Ei siinä mitään, mutta kun sama ihminen siinä kuukausikaupalla itkua väänsi kuinka heidän on PAKKO palata töihin kun eivät muuten taloudellisesti pärjää. Siis oikeasti, he vaihtoivat 80m2 hyväkuntoisen ja mukavalla paikalla olevan kolmionsa isohkoon omakotitaloon ja suuriin lainoihin. Kun oli PAKKO saada lapselle lisää tilaa ja oma piha. Ostivat myös toisen auton, lähes uutena kun sekin oli PAKOLLINEN hankinta. En vaan vieläkään ymmärrä mitä varten. Kaupat ja muut ovat puolen kilometrin säteellä, keskustaan menee busseja lähes talonsa vierestä 10min välein, lapsen päiväkoti on myös kävelymatkan päässä ja naisen työpaikalle menee bussi siitä vierestä. Muutenkin kaikki lapsen tavarat piti ostaa uusina ja siitä kalleimmasta päästä, joka ikistä koliikkikiikkua ja hajut-roskista myöten. Rattaita on nyt jo ainakin neljät kappaleet, kaikki uusina ja hintavina hommattuja. Lapsen vaatteet noudattavat samaa linjaa (esim kaksi erilaista Reimatec-haalaria vauvalle viimetalveksi kun ei osattu valita väreistä sitä kauneinta) ja tietysti vanhempien myös. Etelässä täytyy käydä kerran vuodessa ja pari muuta reissua lisäksi.



Nämä ovat esimerkkejä noista pakollisista menoista ja sitten tässä penniä venyttävänä kotiäitinä saa kuunnella toisen itkua siitä kuinka onnekkaita me ollaan kun meillä on varaa hoitaa lapset kotona. Asutaan siis kahden lapsen kanssa kolmiossa ja meillä yksi auto, ei matkustella muualle kuin mummiloihin ja vaatteita ym tavaroita kierrätetään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mulla on ihan samanlainen tuttu, joka on pitänyt minimaalisen lyhyet äityslomat ja niidenkin aikana tehnyt viikonloppukeikkaa. Joka käänteessä selittää, että on pakko.



Heillä on kaksi upouutta autoa, uusi iso omakotitalo, iso vene ja uusi upea kesähuvila, joka on rakennettu lasten aikana.



Ja sitten koko ajan selittää, että on _pakko_ mennä töihin jne. Mistä se pakko tulee?

Miksi ihmeessä sitten syytätä äitiä lapsen hoitoonlaittamisesta? Eikö isä ole tässä se jolla on ollut kiire juosta uransa perään niin ettei ole halunnut olla lapsen aknssa pidempään kotona? Jos siis tuon asenteen haluaa ottaa...



Mutta se mistä olisin eniten huolissani on tuo pph joka on tärkeästi rikkonut vaitiolovelvollisuutensa kertomalla ympäriinsä hoitolastensa perheasioista. Hän se tässä rikollinen on, ei lapsen vanhemmat.

Kadehdit kaverin autoja ja taloja sun muita tavaroita ja siksi hän ärsyttää sinua kun itse joudutte tinkimään kaikesta.



Kai se nyt on luonnollista että kaveriasi jännitti ja suretti laittaa lapsensa hoitoon noin pienenä. Ehkä tämä tuomitseva ilmapiiri on tehnyt sen että ihmisten täytyy enemmän korostaa tuota pakko-sanaa kaiken yhteydessä mikä liittyy päivähoitoon.

Jos kokevat että haluavat säilyttää elintasonsa tuollaisena ja se edellyttää lapsen hoitoon laittamista 9kk iässä niin ihan ok.



Mutta en vaan ymmärrä miksi sitten täytyy itkeä ja parkua kuinka heidän on PAKKO tehdä niin koska eivät muuten pärjää millään, kadehtia vielä toisia jotka " pääsevät helpommalla" noin penniä venyttämällä. Mikseivät voi rehellisesti myöntää että heille asioiden tärkeysjärjestys on tämä?

Lainaus:

Reppana vielä itki koko puistossa oloajan ja vierasti tottakai kaikkia, jopa hoitajaansa. Itku meinasi päästä itseltäkin ;(




Tämän ymmärrän täysin, siis että tulee paha mieli toisen puolesta, kun joutuu katsomaan vauvan (vaikkakin sinänsä jo aika ison vauvan) hämmennystä vierestä voimattomana. Mutta ei siinä kyllä kauhistelu auta, onneksi 9kk sentään oli päässyt ilmeisesti ihan hyvälle pph:lle? Ajan myötä pieni oppii luottamaan häneen ja eroahdistuskin lievenee. Se ei lohduta tietenkään ketään nyt, mutta onneksi noilla pienillä on ihmeellinen kyky selvitä monistakin ikävistä tilanteista ja vanhemmilla vastaavasti on vielä monta tilaisuutta edessä, joilla he voivat tätä nyt koettua ikävää paikkailla.



Olen muutes nähnyt aika monta itkevää yli 3-vuotiastakin lasta tuolla puistossa, jopa äitiensä kanssa... Toivottavasti tällä pienokaisella äiti ei vain ole ns. kotona viihtyvää tyyppiä, mutta on muuten kaikinpuolin rakastava ja hyvä äiti lapselleen :) Isä ainakin on poikkeus, kun on jäänyt kotiin vauvan kanssa! Elämä ei ole musta-valkoista, ja aika harva yksittäinen valinta tekee lapsesta onnettoman. Onneksi.

Itsekin olen tätä " pakkoa" monesti ihmetellyt.



Ymmärrän toki yksinhuoltajilla ja pienituloisilla, sekä niillä joilla rahat todella menevät ihan tavalliseen elämiseen. ei ole suinkaan synti ostaa uusia rattaita tai reimatecin pukua lapselle joskus.



Mutta silloin kun on isot talot, hienot mökit, useampi auto, moottoripyörät, matkustelu ja kalliit harrastukset siihen päälle. Niitä en enää laskisi pakollisiksi menoiksi, eli silloin voisi rehellisesti myöntää että haluamme säilyttää tämän elintason ja siksi viemme lapsen heti hoitoon.



Muutenkin tuo hoitoon vienti nähdään turhan mustavalkoisena asiana. ei se tarkoita pelkästää joko täyspäiväisesti hoitoon 9kk tai sitten kotona 3v, kenties kouluikään asti. Jo muutama kuukausi, puoli vuotta auttaisi tuota 9kk ikäistä kasvamaan vauvasta taaperoksi niin että hänellä olisi erilaiset edellytykset aloittaa hoidossa. Ja uskon valtaosan ihmisistä kykenevän tuohon joustamiseen. Eihän se välttämättä tarkoita että suoraan tilluisi vanhempainrahalta kht:lle. Eikö sitä voi jo etukäteen laittaa rahaa säästöön, niin että voisi niiden turvin sitten elellä nuo muutamat kuukaudet? Puienituloinen siskoni säästi rahaa tätä varten jo raskausaikana ja äitiys/vanhempianrahakautena laittoi jokakuukausi tietyn summan talteen. Näin hän pystyi sitten oelmaan vähän pidempään kotona, vaikkeivät tulonsa sitä muuten olisikaan mahdollistaneet.

LIIAN SUUREN asuntolainan ja lapsen kustannuksella sitä maksellaan. 1/2 vuoden kuluttua odottavat toista ja vauva kun syntyy jää esikoinen virikehoitoon. Surullista :(

Vierailija:

Lainaus:


Tai siis vielä jotenkin sen ymmärtäisin jos edes rehellisesti myönnettäisiin ettei kestäolla lasten kanssa kotona ja siksi haluaa palata töihin laittaen siinä 9kk ikäisen päivähoitoon.



Eräs tuttu tuossa jokin aika sitten aloitti työt täysypäiväisenä lapsen olessa 9kk ja hoitopäivät tietysti sen mukaisia. Ei siinä mitään, mutta kun sama ihminen siinä kuukausikaupalla itkua väänsi kuinka heidän on PAKKO palata töihin kun eivät muuten taloudellisesti pärjää. Siis oikeasti, he vaihtoivat 80m2 hyväkuntoisen ja mukavalla paikalla olevan kolmionsa isohkoon omakotitaloon ja suuriin lainoihin. Kun oli PAKKO saada lapselle lisää tilaa ja oma piha. Ostivat myös toisen auton, lähes uutena kun sekin oli PAKOLLINEN hankinta. En vaan vieläkään ymmärrä mitä varten. Kaupat ja muut ovat puolen kilometrin säteellä, keskustaan menee busseja lähes talonsa vierestä 10min välein, lapsen päiväkoti on myös kävelymatkan päässä ja naisen työpaikalle menee bussi siitä vierestä. Muutenkin kaikki lapsen tavarat piti ostaa uusina ja siitä kalleimmasta päästä, joka ikistä koliikkikiikkua ja hajut-roskista myöten. Rattaita on nyt jo ainakin neljät kappaleet, kaikki uusina ja hintavina hommattuja. Lapsen vaatteet noudattavat samaa linjaa (esim kaksi erilaista Reimatec-haalaria vauvalle viimetalveksi kun ei osattu valita väreistä sitä kauneinta) ja tietysti vanhempien myös. Etelässä täytyy käydä kerran vuodessa ja pari muuta reissua lisäksi.



Nämä ovat esimerkkejä noista pakollisista menoista ja sitten tässä penniä venyttävänä kotiäitinä saa kuunnella toisen itkua siitä kuinka onnekkaita me ollaan kun meillä on varaa hoitaa lapset kotona. Asutaan siis kahden lapsen kanssa kolmiossa ja meillä yksi auto, ei matkustella muualle kuin mummiloihin ja vaatteita ym tavaroita kierrätetään.




Tämä on ihan pään sisällä tämä " pakko" ajattelu. Melko syrjäytyneenä yhteiskunnasta voin vaan sanoa, että älkää tapattako itseänne tuolla ajattelulla. Tekemättömiä töitä riittää aina, jopa senkin jälkeen kun saatte burn-outin ja jäätte lomalle/eläkkeelle. Perhe pysyy. Kumpaan haluat panostaa? Miksi otat vastaan lapsen, sitoudut häntä hoivaamaan ja sitten sysäät muille? Miksi käsket muita huolehtimaan omista asioistaan, kun tarvitsisit selkeästi apua? Eikö lapsesi tai oman hyvänvointisi puolesta saa huolehtia? Kaikki kommentit eivät ole täällä ilkeyttään, osassa paistaa läpi välittäminen.



Asiasta, tuosta sanattomasta " pakosta" , on puhuttu lähiaikoina. Lehdissä, jopa tv:ssä- ihmiset ovat alkaneet kyseenalaistamaan sosiaalisia " pakkojaan" . Mitä jos sinäkin tekisit niin? Minä tein, enkä hävinnyt mitään- päinvastoin. Elämä aukesi ihan uudella tavalla.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat