Vierailija

Löytyykö kohtalotovereita tai hyviä neuvoja?



Eilen sitten maailma romahti: mies ilmoitti ettei halua toista lasta eikä ole varma halusiko ylipäätään ensimmäistäkään... Loukkaannuin täysin ja mieli on maassa. Se on tietysti pakko sulattaa jos toista lasta ei halua mutta miksi pitää loukata vielä tuolla toisella kommentilla!? Meni jotenkin ihan pohja pois koko meidän perhekuviolta.



Hiukan taustaa eli ekan lapsen jälkeen (rankka vauva-aika ja parisuhde pahassa kiirissä) mies oli 3 vuotta sitä mieltä, että ei lapsia lisää. Olin itsekin asennoitunut tähän ja hyväksyin miehen kannan. Hiljaa mielessä kuitenkin elättelin toivoa jospa se miehen mieli siitä muuttuukin... Ja viime kuukausien aikana mies onkin alkanut puhua, että jospa sittenkin toinen lapsi ja ns. näytti asialle (orastavasti) vihreää valoa. Nyt eilen sitten töksäytti tuon mielipiteensä ja tuntuu entistäkin katkerammalta kun oma toivoni oli jo herännyt. Äh, en jaksa. TUntuu vaan niin pahalta. Ikääkin on jo 35+ joten taitaa olla jo peli menetetty. Neuvoja kellään!!?? :-(

Kommentit (9)

1. yksi lapsi ja joudutte viihdyttämään sitä lopun ikäänne

2. kaksi lasta, jotka leikkivät keskenään ja pääsette helvetin paljon helpommalla, kun ei tarvitse seurustella koko ajan niiden kanssa

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ja kakkoselle tiedoksi, että mieheni on hyvä isä ja rakastaa lastaan yli kaiken. Se ei ollut asian pointti. Parisuhteemme on ollut aikamoista vuoristorataa mutta viimeiset pari vuotta olemme olleet siellä aallonharjalla niin sanotusti. Eli olemme ihan onnellinen pariskunta ja onnellinen perhe.



Erota en halua ja lähteä tällä iällä enää etsiskelemään mahdollisia isäkandidaatteja. Se vaihtoehto tuntuu täysin järjettömältä. Vaihtoehdoksi jää sitten tyytyminen tähän yhteen lapseen ja kyllä se positiivisuus taas sieltä jostain löytyy. Kyky iloita siitä mitä jo on. Voisi asiat olla huonomminkin, esim ei olisi saanut tuota yhtäkään lasta. Lapsettomuutta löytyy lähipiiristä ja osaan olla kiitollinen tuosta ainokaisestanikin. Jotenkin kai eilen sitten tiedostin miten kovasti kuitenkin toista lasta kaipaisin ja haluaisin kun se vaihtoehto suljettiin pois lopullisesti. Toisaalta mikäpä on lopullista... Pakko kai se on jostain kerätä ne voimat päästä tämän pettymyksen yli ja yrittää elää elämä katkeroitumatta.



ap

miestäsi ja teillä on muuten kaikki hyvin, niin mitä jos yrittäisit nähdä asian valoisat puolet? Teillä on yksi lapsi, kaikilla ei edes sitä ja vaikka muuta yritetään väittää, elämä yhden lapsen kanssa on monesti helpompaa kuin kahden. Eivät kaikki lapset tarvitse koko ajan viihdytystä. Meilläkin leikkii pitkät pätkät välillä itsekseen, vaikkei ole vielä edes kahta vuotta.



T. tyytyväinen yhden lapsen äiti

Muuten katkeroidut ja pahempaa ei ihmiselle voi tapahtua.



Minunkaan mieheni ei halunnut enempää lapsia. Oma vauvakuumeeni oli ylitsepääsemätön ja hankkiuduinkin raskaaksi miehen tietämättä. En suosittele, sillä siihen loppui tämän parisuhteen rakkaus!



Olette pattitilanteessa, josta pääsee vain eroamalla tai niin, että jompikumpi antaa periksi. Helpointa on muuttaa asennettaan. Jos rakastat miestäsi, lopetat toisesta lapsesta haaveilun ja olet onnellinen tästä yhdestä. Jos et siihen pysty, tee lapsi jonkun toisen kanssa.



Olen todella pahoillani puolestasi! Haaveiden kaatuminen on kova paikka.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat