Vierailija

Kirjoittaja valitti, kun muutetaan lakia niin, että siittiöiden luovuttajan nimen saa antaa 18-vuotiaalle, jos hän niin haluaa. Tämä on kirjoittajan mukaan vähentänyt luovutettujen siittiöiden määrää. Kirjoittaja myös valittaa, että jos he nyt saisivat tuntemattoman luovuttajan siittiöillä lapsen, he eivät voisi saada lapselle täyssisarusta myöhemmin vaan pitäisi ottaa toisen " tunnetun" luovuttajan siittiöitä.



Hei, onko tässä varaa nipottaa jos on vaikeuksia saada lapsi? Jos oman miehen siittiöt ei ole hyviä, niin täydellisyyteenkö pyritään niillä luovutetuilla siittiöillä? Mua kävi jo ärsyttään tuollainen kommentointi.

Kommentit (13)

kirjoittajaa harmitti se, että lapset olisivat 1)sisarpuolia ja 2)eri asemassa kun myöhemmin hedelmöitetty saisi tietää luovuttajan henkilöllisyyden ja se aikaisemmin hedelmöitetty taas ei.



Olen itse adoptoitu, joten tiedän harvinaisen hyvin, miten tärkeää omalle identiteetille on saada tietää biologinen taustansa.

Lapsen edun pitäisi aina mennä aikuisten edun edelle, miten kipeä asia lapsettomuus nyt onkin, se ei välttämättäa ole kipeämpää kuin mitä lapselle on elää tietämättä taustaansa.



Eikä asiaa voi perustella sillä, että lapsen pitäisi olla kiitollinen siitä että on ylipäätään elossa ja olemassa - miljardit, miljardit lapset jäävät syntymättä " hukkaan menneiden" siittiöiden ja munasolujen mukana - jokainen nainen tuottaa satoja ellei tuhansia munasoluja, joista ei koskaan synny lapsia, miehillä tämä " hävikki" on vieläkin suurempi. Ei kukaan voi verrata näitä sukusoluja lapsiin!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Näissä hoitotapauksissa on ihan hassua puhua isästä kun puhutaan luovuttajasta. Tai että munasolun luovuttaja olisi äiti. Hassut!



t. lapsettomuusklinikalla jonkin aikaa työskennellyt

Musta kirjoittaja ajattelee koko asiaa vain aikuisen kannalta. Ei sen lapsen kannalta, jolle myös biologisen perimän tietäminen voi olla aikuisena tärkeää.



Mutta hyvin yleistähän se aikuisen näkökulma asioihin on. Olen kuullut monen aikuisen sanovan ettei sillä isällä ole mitään merkitystä, muitakin miesmallejakin on. Mutta näillä kaikilla on ollut oma isänsä tiedossa, vaikka ei aina läsnä ole ollutkaan.



Yhdenkään isättämän aikuisen en ole kuullut näin sanovan.

Toinen vaihtoehto siis on ettei koko lapsi ole olemassa. Toinen on se, että hänellä on kaksi häntä rakastavaa vanhempaa, jotka ovat toivoneet häntä todella hartaasti ja rakastavat yli kaiken.



Anteeksi vaan mutta oksettaa jotenkin, kun teilataan tuollaisen asian kanssa tuskaileva ihminen, kun itsellä ei tosiaan asiasta kokemusta ole!



Aikuisillakin on oikeuksia. Aina hoetaan sitä lapsen etua ja ihan kiva juu niin, mutta miksi ihmisen täytettyään 18 pitäisi muuttua täysin epäitsekkääksi. Kaikki me hankimme lapsen itsekkäästä syystä.



Jos adoptio on laillista, on älyttömyys, ettei tuntemattoman luovuttajan soluja saa käyttää.



Ei ole järjellistä syytä estää toivottua lasta syntymästä. Enemmän huolestuttaa se, että kaikenmaailman sosiaalitapaukset lisääntyvät eivätkä jaksa huolehtia lapsistaan.

Ei ole hedelmöityshoitoja, jos ei ole millä hedelmöittää.



Itsekin olin ajatellut luovuttaa munasoluja, mutta kiitos tämän lain se jäi nyt tekemättä.

Itsekkäällä tarkoitan, ettei asiaa pohdittu lainkaan lapsen kannalta. Jos luovuttajia ei siksi ole, etteivät he halua lapsen saavan selville alkuperäänsä, niin silloin heitä ei ole.



Sinänsä sympatiaa riittä, lapsettomuus on kipeä paikka. Mutta silti pitäisi pystyä miettimään asiaa myös lapsen näkökulmasta. Siitähän laki on on alkunsa saanut.

Lapsi saa osan biologisesta perimästään luovuttajalta. Mielipidekirjoituksen kirjoittaja piti tärkeänä, että hänen lapsensa olisi täyssisaruksia. Jos sillä biologisella perimällä ei ole mitään merkitystä miksi on tärkeää että lapset ovat täyssisaruksia?



Toisaalta sinä kymppi varmaan tiedät oman biologisen perimäsi, et muuten suhtautuisi siihen niin välinpitämättömästi.

Tottakai lapsella on oltava oikeus tietää isänsä. minusta kys. kirjoittaja oli aika itsekäs.



Ymmärrän, että lapsettomuus voi olla vaikea asia, mutta niin on isättömyyskin. Ei sitä pidä ehdoin tahdoin aiheuttaa. Vaikka olisi kasvattaja isä niin ei se koskaan muuta sitä tosiasiaa, että hän ei ole biologinen isä. eikä kasvattajaisän perimä ole lapsen perimä.



Semmoista elämä on, kaikkea ei voi saada. Keliaakko ei voi syödä leipää, maitoallergikko ei voi juoda maitoa.

ajatellut asiaa lapsen ja juuri sen 18-vuotiaan nuoren kannalta.

Itsekin muistan juuri sen ikäisenä pohtineeni kuka olen ja mistä tulen,

vaikka minulla ihan biologiset vanhemmat olikin lähelläni.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat