Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Mietin vaan kun jossain ketjussa joku äitipuoli kertoi että yleensä ne " vanhat" lapset eivät sovi enää tähän uuden perheen kuvioihin! Käykö näin yleensä vaan " miehille" jotka eivät ole koskaan olleet kovin läheisiä tämän " ydinperheen" lasten kanssa vai voiko tosiaankin mies vaan yht äkkiä hylätä vanhan suhteen lapset vaikka on ollut uuden vauvan tuloon asti ollut hyvinkin läheinen lasten kanssa??

Sivut

Kommentit (46)

mutta kyllä jokaisella lapsella kuuluisi olla oma ainutkertainen kokemuksensa niin isän- kuin äidinrakkaudestakin. Eihän ero sitä isyyden vastuuta poista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

ihmistä joka asuu 100km päässä. Pyörittäisit arkea miettien tätä ihmistä 24h. Mikä siinä on niin kamalaa että rakastaa toisen naisen lasta. Ja sehän on aivan selvä et se on ykkönen koska elää sen kanssa 24h.

Kyllä tämä kyläilevä lapsi saa hetkensä. Ja mies varmasti miettii lastansa päivittäin. Mutta kyllä tämä hetki on se tärkein heki.

Siinä luki jotain että oma perhe on se tärkein ja menee edellisen edelle. Se ei tarkoita että edellisen suhteen lapsi hylätään tai unohdetaan. Meillä mies on eronnu edellisestä silloin ku lapsi oli ihan pieni ja suhteet on pysyny hyvänä vaikka meillekin tuli yhteinen lapsi. SIlti on sanomattakin selvää että se kotona asuva on jollain tapaa ykkönen koska elämä pyörii siellä kotona. Kun lapsi tulee kylään niin pakka sekoittuu. Tämä joskus harmittaa äitipuolia koska normaaliarki aina menee totaalisen sekaisin ja kyläilyn jälkeen taas etsitään tuttuja rutiineja.

Mutta ex on ihan hyvä lapsille (kiusaa vain minua) ja hän asuu lähellä lasten koulua. Itse asuin kauempana.



Lapset itse ovat olleet tyytyväisiä elämäänsä (pl. ikävä).



Itselleni ratkaisu oli kovan pohdinnan ja suremisen takana. En kuitenkaan enää jaksanut eksän vihoittelua ja oli pakko päästä kauemmaksi hänestä.

vaan ihan isänrakkaudesta lapseensa. ja siis siitä katoaako/himmeneekö tuo rakkaus uuden puolison ja uusien lapsien myötä.



Itsestäni äitinä on vaikea kuvitella että jos eroaisimme ja perustaisin uuden perheen, näiden uusien lapsien myötä omat vanhemmat lapseni alkoisivat tuntua toissijaisilta tai ulkopuolisilta perheessäni. Ja samaa ajettli osaltaan myös mieheni jonka kanssa näitä yhtenä iltana pohdimme. Eli hänkään ei voisi kuvitella että uudet lapset syrjäyttäisivät nämä tärkeimmät ihmiset elämässään.



Näin villinä veikkauksena heitän, että voisiko tuossa olla kysymys muustakin kuin lapsista? Jos vaikka miehen uuden perheen perustaminen ottaa ex:ää niin koville että hän heittäytyy hankalaksi ja näin itse vahingoittaa lasten ja isän suhdetta? Esimerkiksi uuden vaimon arvostelu ja liiallinen sekaantuminen lasten isä-viikonloppuihin ajaa luonnollisesti miehen puolustamaan uutta vaimoaan. Ja ikäväkyllä lapset siinä jouituvatkärsimään ja kokemaan olonsa vaikeaksi kun huomaavat kuinka heidän asioistaan riidellään.

Yrittää viettää kaksin aikaa uuden naisen kanssa, johon ei mahdu vanhat lapset. Jos olisi tosi paljon kiinnostunut lapsista, uusi kokee sen hylkäyksenä. Ts. hänelle ei riitä mies, jonka sydän on muualla. Eli miehen on hieman ainakin hyljättävä vanhaa perhettä, jotta uusi saa tilaa olla. Ihmisiähän me ollaan. Jokainen haluaa omistaa jotakin. Kyllä tosi moni uusi nainen ihannoi ydinperhettä eikä valmiiksi ole innoissaan miehen lapsista.

Lapsi kaipaa sitä arkea ja yhdessäoloa.. Se lapsi sitä saa joka kotona asuu. Mut jos vierailut on 2xkk viikonloppu niin rakenna siinä nyt suhdetta. Antakaa nyt armoo niille isillekin. On kai se tilanne hankala kaikin puolin. Ei täällä taaskaan kerran kaikki muut oo pahiksia ku sinä.

Erosta on neljä vuotta. Syistä, joita tässä nyt en lähde erittelemään, erossimme sulassa sovussa. Aluksi oli tietysti vaikeaa. Lapsella on ajoittain vaikeaa vieläkin. Asiallisesti olemme lapsen asiat hoitaneet ja pitäneet välimme senverran kunnossa, ettei riitaa ole sanottavasti ollut.



Miestä ei kiinnosta lapsen vaatetus kunhan se on vuodenaikaan sopiva. Tästä kykenen huolehtimaan. Raha-asiat sovimme ihan lakimiehellä heti ensimmäiseksi ja sopimus on pitänyt. Uusia puolisoita ei ole, toisen syystä en tiedä mutta minä olen ainakin saanut miehistä tarpeekseni pitkäksi aikaa.



Näitä kauhujuttuja luettuani voinen olla tyytyväinen tilanteeseeni.

Erottiin 3v sitten lopullisesti, uusi akka oli melko pian kuvioissa, uutta lasta hänellä ei tietääkseni ole mutta ei nämä vanhatkaan kiinnosta. Puhelinnumeronkin vaihtoi enkä tiedä missä asuu. Riitaa meillä ei ole ollut kun viimeksi lapsiaan kävi tapaamassa (eikä sitä ennenkään pitkään aikaan), keskusteltiin ja kaikki oli ok.



Niin ja meillä on yhteishuoltajuus...

taas kiittää onneani siitä että aikanani jänistin miehen kanssa jolla oli lapsi edellisestä liitosta. Kerkesimme seurustella pari kuukautta ja mies alkoi ehdotella lapsen tapaamista minulle. Lapsi siis asui pääasiallisesti äidillään. Lupauduin tähän, mutta kun kelasin yksin mielessäni kaikki ikävät tarinat uusperheistä, viimetingassa ilmoitinkin miehelle ettei suhde toimi ja pakenin.



Lapsesellista varmaan, mutta minusta " äitipuolen" rooliin kuuluu niin suuri vastuu etten ollut varma kuinka minusta siihen olisi ollut. Vaikka kuinka kuuntelee ihmisiä jotka ovat hyvässä tahdossa näihin suhteisiin lähteneet, lähes aina seurauksena on ollut katkeruutta ja kiistaa ties millaista, kärsijinä juuri lapset. Eli ainakin omalta osaltani päätin etten tuossa roolissa tulisi koskaan kenenkään lapsen elämää hankaloittamaan. Uskon sen yhä olevan hyvä päätös vaikka onkin pakko myöntää että tuo mies oli elämässäni se suurin rakastuminen!

Eron jälkeen lapset olivat vuoro-asumisessa pari vuotta. Koko tuon ajan ex-mies uhkaili, syyllisti ja kiusasi milloin mistäkin arjen asiasta. Milloin lapsilla oli hänelle tullessaan vääränväriset villasukat, milloin haalarissa oli palkeenkieli ja uusi haalari oli ostettava välittömästi (minulla vastuu vaatteista)...

Jatkuva lastenvalvojalla, poliisilla ja oikeudella uhkailu ilman järkevää syytä kulutti minut niin loppuun, että annoin lapset isälleen arjiksi, muutin kauemmas (exästä) ja otan lapset vain joka toinen viikonloppu.



Eksällä on taloudellisesti ja muutenkin (asuminen jne) paremmat mahdollisuudet hoitaa lapsia arkisin. Siksi päätin että lapset hänellä arjet, kun molempien luona ei voinut olla.



Tällä tavalla ns. katosin lasteni elämästä tai ainakin arjista, mutta nyt saavat olla yhdessä kodissa arkipäivät eikä minun tarvitse kuunnella jokapäiväistä kiusaamista ja tekstiviestejä ja puheluita.

Reilu 2 vuotta sitten erottiin. Nykyään isä saattaa olla yli 2 viikkoa edes soittamatta lapselle. Ja tapaamisväliä saattaa olla kuukausi. Sitten pikaisesti joskus sunnuntai-iltapäivällä tapaa lasta. Viimeisen vuoden aikana lapsi on ollut isällään yhden yön.



Reilu vuosi sitten mies sanoi että hän tarvitsee aikaa tutustuakseen uuteen vaimoonsa.....kestää melko kauan tuo tutustuminen.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat