Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Nyt on kuulkaa sellainen paikka Suomella, ettei tällaista ole ollutkaan sitten sodanjälkeisten vuosien! Meidän täytyy oikeasti herätä ja ryhtyä toimiin!



Me kansalaiset nostamme kädet pystyyn ja luulemme, ettemme voi vaikuttaa, kun päättäjät eivät toimi. Mutta me voimme vaatia heitä toimimaan ja toimia myös itsekin. Jokainen meistä voi katsoa peiliin ja kysyä, olenko riittävän hyvä vanhempi ja kasvatanko lapseni kunnioittamaan muita ihmisiä? Me voimme luoda välittämisen ilmapiirin kotona, myös kodin ulkopuolella olevia ihmisiä kohtaan. Luoda yhteisöllisyyttä.



Lasten ei kuulu itsenäistyä liian aikaisin, se luo sisäistä epävarmuutta, joka voi heijastua aikuisenakin. Lapsen ei kuulu nähdä telkkarista tai netistä asioita, joihin hänen ymmärryksenä ei riitä. Miten te voitte antaa pienten lasten katsoa Salkkareita tai pelata ampumapelejä? Mistä olette ammentaneet sen tiedon, ettei se olisi kehitykselle haitallista? Meidän lapsuudessamme ei katsottu telkkaria tuntitolkulla tai mitään lapsille sopimatonta, ei ollut videopelejä, ei pleikkareita. Nyt, kun sitä on harrastettu 10-15 vuotta ovat tulokset tässä. Tämä sukupolvi kärsii niistä seurauksista, että olemme sulkeneet silmämme ja tehneet päivittäisiä ratkaisuja, joista meillä ei ole mitään hajua, mitä ne pienelle ihmismielelle tekevät.



Me voimme myös yhdessä nousta vaatimaan, että hyvinvointivaltion suuntaamat resurssit ovat sitä luokkaa, mitä se oli ennen lamaa. Mielenterveyspotilaille asiankuuluvaa hoitoa, koululuokat pienemmiksi, terveydenhoitajat takaisin kouluun jne. Mutta jos jokainen meistä miettii näitä asioita hissukseen kotona, mikään ei muutu. Nyt oikeasti olisi vahvan ilmaisun paikka! Miten ihmeessä me olemme tulleet tähän!



Onko meillä vahvuutta vaatia muutosta? Olemmeko valmiit tekemään raakaa työtä sen eteen? Sodan jälkeen ihmiset puhalsivat yhteen hiileen ja saivat aikaan uskomattomia tuloksia? Saammeko me?



Jokaiseen suurimpaan kaupunkiin pitäisi järjestää mielenosoitus yhtä aikaa! Tai pakkaudutaan kaikki Helsinkiin! Vaaditaan muutosta! Jos puoli miljoonaakin suomalaista osoittaisi mieltä ja vaatisi muutosta, se voisi jopa herättää päättäjät! Ja jos ei muuta, niin se loisi ehkä sitä yhteisöllisyyden tunnetta, joka meiltä tänä päivänä puuttuu!



Minä olisin valmis toimimaan yhdessä muiden kanssa! Olisitko sinä? Voisimmeko me äidit saada jotain suurta aikaan?

Sivut

Kommentit (24)

Kumma, että sodan jälkeen ihmisillä oli aikaa raataa niska limassa, jotta sotavelat saatiin maksetuksi, hoitaa isoa perhettä ja vielä katsoa vähän sen naapurin lapsenkin perään.



Mutta tämä on tätä itsekkyyden aikaa...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lainaus:

Ap:n viesti on täyttä asiaa. Ei voida keskittyä vain työntekoon/rahan ansaitsemiseen ja jättää pienet lapsemme yksin kotiin. Esim.ala-asteikäiset jotka ovat kotona yksin 4-6h tuntiakin ennen vanhempien saapumista ja monet heistä käyttävät sen mm.pelaamiseen. meidän vanhempien on myös otettava vastuu lastemme pelaamisajoista, siitä mitä he pelaavat, kuinka he käyttävät nettiä, mitä he näkevät ja kuulevat televisiosta jne... Allekirjoitan jo monen tässäkin tapauksessa ääneen sanotun lausahduksen että lapset tarvitsevat rakkautta ja kuria, myös sitä kuria. Meillä on vastuu alle 18-vuotiaiden lastemme käyttäytymisestä ja vielä sen jälkeenkin. Me olemme ne jotka voivat asioihin vaikuttaa tarkastelemalla omaa käyttäytymistämme sekä sitä mitä me nykymaailmassa sallimme. Onko tämä vapauksien ja yksilöllisyyden oikeuksia korostava yhteiskunta paras mahdollinen vai pitäisikö meidän enemmän puhaltaa yhteen hiileen ja myös aikaisemmin mainittu koko kylä kasvattaa yhteishenki olisi tarpeen.

Välillä masennun omien lasteni puolesta, siitä että onko heillä onnellista tulevaisuutta tässä maailmassa. Oppivatko ihmiset enään välittämään toisistaan ja tämän maailman hyvinvoinnista???? Vai kasvaako nyt joukko empaattisuuden ja inhimillisyyden puutteesta kärsiviä nuoria jotka eivät enään osaa ja jaksa välittää lähimmäisistään tai yhteisestä hyvästä.



Yritän itse tehdä parhaani, opettaa lapseni ajattelemaan muita ja tätä maailmaa, pidän tarkat rajat vaikka saan tiukkapipon maineen ja yritän itse olla hyvä esimerkki vaikka se vaikeaa on. mutta se ei riitä, meidän kaikkien pitää herätä median/internetin vaikutukseen sekä perheissä oleviin alkoholi ja mielenterveysongelmiin.

Päättäjien ja meidän kansalaisten. Lähdetään ajatuksesta mitä minä voin tehdä toisin, miten saan lapsilleni välitettyä rakastavan ja välittävän sekä turvallisen ilmapiirin sekä kuinka asetan ja pidän rajat, kuinka olen aikuinen. Miten voin vaatia poliitikkoja toimimaan ja muuttamaan asenteitaan ja arvojaan nykypäivän oikeasti tarpeellisista asioista.

Lapset/perhe/terveys/sosiaalinen hyvinvointi/perustoimeentulo jne....

Lainaus:

Sodan jälkeen väkivaltarikoksia oli Suomessa REILUSTI enemmän kuin nykyään, ihan eri kertaluokkaa. Eikä todellakaan silloin kukaan jaksanut välittää, selviäminen ja oma eloonjääminen kertakaikkiaan oli tärkeämpää.




olla vain kuin tämä kuuluisi asiaan eikä kyseenalaistaa tätä yhteiskuntaa ja sen arvoja mitenkään??? Metsään mennään jos kaikki edelleen nostavat kädet pystyyn että minä ainakin saan antaa lapseni pelata mitä haluaa/kuinka paljon haluaa jne. kun eivät ne ole syyllisiä mihinkään. Uskotteko te oikeasti että lapsen kehitykseen ei millään vaikuta se että eletään yhteiskunnassa jossa vain minun hyvinvoinnillani on väliä ja koko ikä nähdään järjetöntä väkivaltaa peleissä ja elokuvissa. Se on oman vastuun vähättelyä silloin! Kiinnitäkää lapsiinne ja siihen mitä ne tekevät kuinka he käyttäytyvät huomioita vielä parikymppisenäkin!!!!!

mutta kaikissa kouluissa näin ei varmaan ole. Ja koska olet esim. viimeksi kuullut perheestä, joka olisi saanut edes kovaan tarpeeseen kunnallisen kodinhoitajan? Näillä jutuilla on seurauksensa...



Ja ihmettelen, että ensimmäinen kommentti on se, ettei ole aikaa. Ihmeesti sitä aikaa tuntuu kuitenkin löytyvän netissä notkumiseen.

Sen sijaan katsokaa kaikki, ketä äänestätte! Kunnallisvaleissa on paljon fiksuja äitejä ehdokkaana, jotka puhuvat peruspalveluiden, lastenhoidon, koulujen resurssien yms puolesta. Äänet näille, eikä vanhoille broilereille ja veroäyrin alentajille!

Korostaisin kuitenkin sitä, että vastuuta ei voi sysätä päättäjille, kouluille, hoitajille. Päävastuu lapsesta ja hänen hyvinvoinnistaan on aina vanhemmilla.

Sodan jälkeen väkivaltarikoksia oli Suomessa REILUSTI enemmän kuin nykyään, ihan eri kertaluokkaa. Eikä todellakaan silloin kukaan jaksanut välittää, selviäminen ja oma eloonjääminen kertakaikkiaan oli tärkeämpää.

Minun poikani luokalla on 32 oppilasta. Terkka tavattavissa kahtena päivänä viikossa. Silloinkin toisessa koulussa.



Monissa kunnissa asiat ovat todella huonosti!



Lastenhoitoapua ei ole! Päiväkotiryhmät ja luokat aivan liian suuria!

Ap:n viesti on täyttä asiaa. Ei voida keskittyä vain työntekoon/rahan ansaitsemiseen ja jättää pienet lapsemme yksin kotiin. Esim.ala-asteikäiset jotka ovat kotona yksin 4-6h tuntiakin ennen vanhempien saapumista ja monet heistä käyttävät sen mm.pelaamiseen. meidän vanhempien on myös otettava vastuu lastemme pelaamisajoista, siitä mitä he pelaavat, kuinka he käyttävät nettiä, mitä he näkevät ja kuulevat televisiosta jne... Allekirjoitan jo monen tässäkin tapauksessa ääneen sanotun lausahduksen että lapset tarvitsevat rakkautta ja kuria, myös sitä kuria. Meillä on vastuu alle 18-vuotiaiden lastemme käyttäytymisestä ja vielä sen jälkeenkin. Me olemme ne jotka voivat asioihin vaikuttaa tarkastelemalla omaa käyttäytymistämme sekä sitä mitä me nykymaailmassa sallimme. Onko tämä vapauksien ja yksilöllisyyden oikeuksia korostava yhteiskunta paras mahdollinen vai pitäisikö meidän enemmän puhaltaa yhteen hiileen ja myös aikaisemmin mainittu koko kylä kasvattaa yhteishenki olisi tarpeen.

Välillä masennun omien lasteni puolesta, siitä että onko heillä onnellista tulevaisuutta tässä maailmassa. Oppivatko ihmiset enään välittämään toisistaan ja tämän maailman hyvinvoinnista???? Vai kasvaako nyt joukko empaattisuuden ja inhimillisyyden puutteesta kärsiviä nuoria jotka eivät enään osaa ja jaksa välittää lähimmäisistään tai yhteisestä hyvästä.



Yritän itse tehdä parhaani, opettaa lapseni ajattelemaan muita ja tätä maailmaa, pidän tarkat rajat vaikka saan tiukkapipon maineen ja yritän itse olla hyvä esimerkki vaikka se vaikeaa on. mutta se ei riitä, meidän kaikkien pitää herätä median/internetin vaikutukseen sekä perheissä oleviin alkoholi ja mielenterveysongelmiin.

Lainaus:

mutta kaikissa kouluissa näin ei varmaan ole. Ja koska olet esim. viimeksi kuullut perheestä, joka olisi saanut edes kovaan tarpeeseen kunnallisen kodinhoitajan? Näillä jutuilla on seurauksensa...



Ja ihmettelen, että ensimmäinen kommentti on se, ettei ole aikaa. Ihmeesti sitä aikaa tuntuu kuitenkin löytyvän netissä notkumiseen.




aikaa netissä roikkumiseen on, olen nimittäin töissä.

(paitsi jos siellä on vaalitilaisuuksia), vaan nyt on juuri oikea aika mennä eri puolueiden tilaisuuksiin kotipaikkakunnillanne ja kysyä, mitä juuri tämän puolueen ehdokkaat aikovat tehdä, että seuraava Jokela tai Kauhajoki ei ole teidän paikkakunnallanne.



Tai jos ei viitsi, lähettää sähköpostia ehdokkaille ja kysellä, miten he ja heidän puolueensa aikoo parantaa lasten ja nuorten tilannetta juuri teidän kunnassanne. Koulun ryhmäkoot, terveydenhoitajien saatavuus, päiväkotien ryhmäkoot yms. ovat juuri kunnallisia asioita, joita päätetään kunnan- ja kapunginvaltuustoissa.



Hyvän ehdokkaan ei tarvitse olla äiti, voi olla isä tai jo isovanhempikin tai ei vielä lapsia saanut, mutta varmasti niitä hyviä ehdokkaita löytyy joka kunnasta. Näissä ei muuten sitten välttämättä kannata ihan hirveän tarkasti tuijottaa puoluerajoja. Eri kunnissa puoluepoliittinen kirjo on hyvin erilaista ja näissä asioissa ei välttämättä ole mitään suoraa puoluelinjaa, vaan kaikista puolueista löytyy niitä, joille lasten ja nuorten asiat ovat tärkeitä ja niitä, joille jokin muu on tärkeämpää. Lisäksi on niinkin, että jos joku henkilö on valtuustoryhmänsä ainoa valtuutettu (siis ainoa puolueensa edustaja valtuustossa) on aika sama, mitä mieltä hän on mistäkin, koska päätökset tekee yleensä se kahden isoimman valtuustoryhmän koalitio.



Tärkeintä olisi siis saada isojen ryhmien johtoon tai ääniharaviksi ihmisiä, joille nämä asiat ovat tärkeitä, silloin tulisi parhaiten kuulluksi. Ja tehokasta on todennäköisesti myös juuri tuo metelin pitäminen näistä asioista vaalitilaisuuksissa. Ne ehdokkaat ovat tavallisia ihmisiä ja todennäköisesti haluavat kunnalle parasta, siksi heihin pystyy vaikuttamaankin hyvän asian puolesta.

sinne voi lähteä rattaita työntelemään.



Koululuokat ovat mielestäni ihan kivan kokoiset (poikani 7 lk 19 oppilasta), terveydenhoitaja on koulussa joka päivä tavattavissa.



Millasta raakaa työtä kenties tarkoitit jota meidän pitäisi tehdä ? Sähän voisit näyttää vaikka esimerkkiä.

Minä en tiedä makrotasolla miten voisin auttaa mutta mikrotasolla olen havahtunut jo vuosia sitten. Olemme perheenä tehneet ratkaisun, että olen kotona lapsiemme kanssa, tuen ja ohjaan heitä ja katson perään. Myös heidän ystävät on koulun jälkeen meille erittäin tervetulleita. Meillä ei lapset käy netissä eikä meillä ole telkkaria eikä pelejä. Lapset saavat nauttia lapsuudestaan, leikkien ja pelaten.



Autan lähimmäisiä ja he meitä. Eilen naapurin setä oli ostanut lapsillemme jalkapallon ja koripallon : ) Tätä on oikea rinnalla eläminen.

Itselläkin joskus usko ihmisen hyvyyteen hiipuu. Toivottavasti me kaikki aikuiset heräämme olemaan turvallisia aikuisia lapsillemme ja kaikille lähellä oleville lapsille!

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat