Vierailija

työskentelin ennen kodinhoitajana vanhoilla ihmisillä ja mua nyppi toisinaan aika rankastikin joidenkin omaisten (lasten, puolisoiden) vaikeus käsitellä läheisensä muistin heikkenemistä ja siitä johtuvaa höperyyttä. olin sitä mieltä että järkevä ihminen ottaa selvää läheisensä dementoivan sairauden laadusta ja omat tunteensa taka-alalle työntäen tulee toimeen tilanteen kanssa.



nyt mun isoäidillä on alkanut näkyä vippaamisen merkkejä, ja mua riepoo välillä ihan hulluna. ajattelen äkäisenä että kyllä nyt aikuisen ihmisen pitäisi muistaa sitä tai tätä, oli sitten täysissä kognitiivisisssa voimissaan taikka ei (!).



mä en pysty luopumaan siitä isoäidistä johon olen tottunut. isoäiti takuulla on itse ahdistunut tilanteestaan (jos on sen huomannut, en tiedä onko), ja mä olen tällainen epäempaattinen paskasukulainen.

Kommentit (2)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat