Vierailija

Poika on ollut pikkusisaruksensa kanssa aina kotihoidossa, kotihoitoa en kyllä näe arkuuden syyksi. Arkuus alkoi pojan ollessa vajaa 2v lukuisten kivuliaiden lääkärikäyntien takia, niiden jälkeen ei luottanut eikä antanut kenenkään vähänkin vieraamman edes koskea tai katsoa itseensä Jos joku siis tuijotti pidempään tai puhui hänelle alkoi hän itkemään. Enää ei ala itkemään mutta pysyy hiljaa eikä vastaa eikä puhu. Olen kovasti yrittänyt rohkaista poikaa ja hän on ikäisekseen fiksu ja omatoiminen mutta tuo sosiaalinen taito on hukassa. Tutustuu tooodella hitaasti ihmisiin ja saman ikäisiinkin hitaasti. Mutta kavereita kyllä on samanikäisiä joiden kanssa leikit sujuu samoin pikkusisaruksen kanssa ovat kuin paita ja peppu. Minua kuitenkin kauhistuttaa ajatus jos poika ei yhtään muutu eskariin mennessä, ja ajattelin laittaa lapset päiväkotiin ennenkuin vauva syntyy. Jään siis itse kotiin ja isommat lapset tarhaan. Neuvolassakin on puhuttu asiasta pojan ollessa pienempi. Kuulostaako tarhaan laittaminne huonolta idikseltä, olisiko muilla ollut samankaltaista tilannetta jossa pk on vaikuttanut positiivisesti arkaan lapseen. Varsinkin kun pikkusisarus aloittaisi samassa ryhmässä.

Kommentit (13)

Meille ainakin auttoi tosi paljon tarhassa oleminen. Lapsi on pienemmässä ryhmässä ja ruvennut puhumaan ja leikkimään mukana. isossa ryhmässä ei onnistunut olema mukana vaan vetäityi helposti yksin leikkimään ja syrjään.



Lapset ovat eri ryhmissä ja ulkoilu aikana näkee pikku siskon et voivat leikki yhdessä tai erikseen. Jota ovat jo vähän tehneet siis leikkineet omien kavereiden kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

kun hankitte uuden lapsen, pitäisin itse kotona ja kannustaisin ja kehuisin kokoajan. Päivähoitoon laittaminen saattaa eristää vielä lisää, ja seuraavaksi on sitten ongelmia enemmänkin. Toisaalta saattaa olla että löytää yhden samanhenkisen ystävän, ja kaikki menee hyvin. Mulla 5 lasta, joista yksi on ujo ja arka tapaus, kaikki muut todella reippaita ja meneviä. Perusluonteelle ei paljoa voi, eikä saakkaan mennä tekemään, anna ajan kulua, ja kannusta lasta kaikessa.

Ollut syntymästään asti arempi kuin muut lapseni. Ollut kotihoidossa 3v asti. Ensimmäisen hoitovuoden aikana ei puhunut hoidossa kuin yhdelle tädille. Toinen vuosi mennyt paremmin. Ei halua esiintyä eikä olla yksin esillä. Kavereita on ja leikkii innokkaasti, mutta ei suostu puhumaan vähääkään vieraammille aikusille. Vähän pelottaa syksyllä alkava eskari. Ei osaa pitää puoliaan(4 lapsestani nuorin, että luulisi oppineen tappelemaan=), kivaa jos ei saa sanotuksi missä jää pois linja-autosta

Tuntuu tosiaankin ettei pojalla ole napanuora vielä katkennut ja jos ulkoillaan esim. puistossa ei lähde niin kauas ettei näe minua.

Vaikka yritän rohkaista menemään kauemmaksikin niin aika turha toivo. Joskus saattaa vahingossa mennä näköpiirin ulkopuolelle ja heti alkaa huhuilu. Pikkusisaruksensa on aivan toista maata..

ap

Kannattaa varmaan kokeilla osapäivähoitoa, pari päivää viikossa, jos kerran saat sisaruksen kanssa samaan ryhmään. Et sano koska on laskettu aika, täytyy varautua siihen että voi tulla sopeutumisongelmia, onko sinusta silloin parempi että kohtaat ne kun vielä odotat, vai sitten kun uusi vauva on jo syntynyt...?





On aina ollut kotihoidossa (isovanhemmat hoitaneet), jossa ei ole paljon muita lapsia tavannut. Pikkusiskon sai kolmevuotiaana, ja keskenään leikkivät kovasti.



Kerhossa poika oli aina yksinään, teki palapelejä, piirteli tms. kun muut leikkivät vapaata leikkiä. Ulkoillessa tylsistyi ja hermostutti hoitajan kun ei mennyt muiden kanssa leikkimään vaan olisi ollut vain aikuisen kanssa. Hyviä ikäisiään kavereita sai vasta 5 vuotta täytettyään, tosin muutimme ulkomaille parin kuukauden päästä lasten tutustumisesta.



Nyt poika meni ulkomailla kouluun, eikä ymmärrä kieltä eikä osaa leikkiä muiden lasten kanssa. Poika nauttii koulusta suunnattomasti, tosin valittelee välituntien olevan tylsiä. Tottakai, kun ei osaa omalla kielellään hakea lapsia leikkimään, niin eipä osaa vieraalla kielelläkään. Nyt teen kovasti töitä sen eteen, että poika saisi kavereita. Käymme usein kavereilla leikkimässä ja tapailemme heitä aina mahdollisuuksien mukaan. Työtä tämä teettää, mutta toivottaavasti joskus palkitsee.



Näin jälkikäteen ajateltuna, olisi ollut hyvä laittaa lapsi johonkin tarhaan osa-aikaiseksi noin 3- tai 4-vuotiaana, jotta olisi oppinut paremmin toimimaan lapsiryhmässä.

Kerhossa yritti käydä mutta useammin oli kotona kuin siellä...kenenkään kanssa ei leikkinyt aikuisille puhumisesta puhumattakaan.

Meni sitten pieneen kerhomuotoiseen eskariin, kävi siell' kasvukipunsa ja on nyt mitä ihastuttavin ja sosiaalinenkin kolmasluokkalainen.

Käyttäytyy samalla lailla. On tarhassa ja viihtyy siellä. Leikkii muiden kanssa ja uskaltaa esiintyäkin.

Ainoastaan siitä ovat hieman huolissaan kun vetäytyy joskus yksin leikkimään, eikä aktiivisesti kysy ketään leikkimään kanssaan. Muutenkin on hieman valikoiva kavereiden suhteen. Kavereita kuitenkin on useita.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat