Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Tilanne on tämä: olen ollut mieheni kanssa nyt 10 vuotta ja hän on myös ensimmäinen seksikumppanini. Avioliittomme on ihan perusonnellinen ja useimmat asiat ovat kunnossa - on molemminpuolista kunnioitusta, välittämistä ja arki soljuu tasapainoisesti. Meillä on kaksi leikki-ikäistä lasta.



Seksikin on ihan hyvää - teknisessä mielessä. Mies on taitava ja ennakkoluuloton. Ongelmani on siinä, etten ole koskaan tuntenut miestäni kohtaan intohimoa. Rakastuin aikanaan häneen ennen muuta henkisellä tasolla, ja tämä henkinen yhteys siis toimii edelleen. Fyysisesti hän ei minua viehättänyt alussa juuri ollenkaan. Seksi oli kuitenkin ihan ookoota. Vertailukohtaahan minulla ei ole, mutta näin olettaisin kokonaisuutta katsoen. Suuri Mutta on se intohimon puute. :( Mies ei ole koskaan ihmisenä sytyttänyt minua tällä saralla. En tiedä mahdammeko me sitten olla seksuaalisesti yhteensopimaton pari.



Tämä asia on alkanut vaivata kovasti mieltäni. Koen jääneeni paitsi jostain suuresta ja ihmeellisestä, kun en ole koskaan saanut rakastella suuressa intohimon palossa. En tiedä mikä tähän sitten olisi ratkaisukaan. Ainahan voisin tietenkin olla niin inhottava, että kävisin muhinoimassa jonkun toisen kanssa. Mutta siitä toisesta suhteesta taas puuttuisi vilpitön rakkaus, enkä halua seksiä ilman rakkautta.



Mitä teen? Voiko tällaisen yli päästä? Tiedän että jos minut laitettaisiin valitsemaan toimiva henkinen kumppanuus tai toimiva seksi, niin valitsisin ensimmäisen. Silti tuntuu, että jotain on jäänyt pahasti kokematta. Olenko ihan hölmö kun tällaisia ajattelen? :(

Kommentit (19)

Tässä sulle villi ehdotus:



Tee itsellesi orgasmi. Ihan tosi: hinkkaa ja hinkkaa vaikka kolmetuntia mutta hanki orgasmi. Sitten annat mennä miehesi kanssa.



En ymmärrä mitä selität jostain seksitaidoista!! Harrasta seksiä ja unohda ne suorittamisesi. HETI.



Ei se onnistu kenenkään toisenkaan kanssa jos ei ole valmis nauttimaan toisesta. Mutta nauti ensin itsestäsi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

sinulle sitä mitä haet. Luulen että pystyt löytämään intohimoa elämääsi uudelleen paremmin omin neuvoin tai yhdessä miehesi kanssa. Fantasiat voivat olla hyvä keino, joskus parempi kuin niiden toteuttaminen vieraan kanssa, esim. eroottinen fantasiakirjallisuus voi olla virikkeitä antavaa.

kuuluu seksuaalisuus!



Tämä vain on minusta sinun pääsi sisäinen juttu, omaa kasvuasi johon miehesi ei liity millään tavalla.



Tutustut nyt vain rauhassa itseesi, masturboi, kirjoita päiväkirjaa, lue eroottista kirjallisuutta, mitä tahansa. Ja anna sen liekin syttyä itseesi.



Olen aivan varma että se vielä tarttuu mieheesikin ja saatte kokea intohimoa. Se intohimo kun minusta vain sattuu olemaan parhaimmillaan silloin kun henkinen yhteyskin löytyy. Se intohimo mistä ihmiset yleensä puhuu ei minusta ole todellista intohimoa.



Seksuaalisuus ja intohimo vaatii sisäistä herkkyyttä, läsnäoloa, leikkimielisyyttä ja vapautta.

Onhan seksuaaliset kokemuset tärkeitä. Ootteko itsekään koskaan nauttineet intohimosta, ette varmaan kun suhtaudutte noin laimeasti?? Halu ja intohimo on elämänvoimaa, sitä että tuntee elävänsä eikä vaan suorita jotain pakollista kuviota. Mä haluan elämän missä on myös intohimoa.



Vähän sama tilanne kuin sulla, kaikki ok mutta intohimoa ei ole. Elämässäni on ollut pari ihmistä joiden kanssa itohimoa on piisannut, enkä siis pysty täysin nauttimaan tästä tasaisesta elämästä, koska tiedän kuinka paljon tästä puuttuu.



Jos lähdet vieraisiin on suuri vaara ettäjäät sile tielle, se on nimittäin niin mahtava juttu. mutta kuten itsekin sanoit, valitset mieluummin hyvän kumppanin kuin sen intohimon. Joten valitse sitten se.

Jos olisin edelleen parisuhteessa edellisen kihlattuni kanssa olisin _juuri_ tuossa tilanteessa. Suhteemme kaatui kyllä muihin asioihin, ei seksiin, ja hyvä niin. En tutustunut itseeni fyysisesti ennen kuin suhteemme loputtua, ja löysin ihan uuden maailman: olin aina kuvitellut etten ole kovin seksuaalinen ihminen, mutta syy olikin fyysisen kemian puute.



Yhden yön jutut eivät yleensä ole mitään suuren intohimon näyttämöitä. Siihen tarvitaan jonkunlainen suhde, tm. tunneside.



Intohimo on asia, jonka soisin jokaisen kokevan. Se on ihmeellistä, kun joku asia on voimakkaampi kuin järki on. Seksi intohmon " palossa" on aivan oma asiansa. Se on antautumista jollekin " suuremmalle" , vapauttavaa. Eli ap, ikävä kyllä olet jäänyt jostain paitsi.



Mutta...

- Elämä on 99,99999% arkea. Jos teillä on asiat hyvin, pidä siitä kiinni.

- " Suurimpaa intohimoa tuntee yleensä sellaista ihmistä kohtaan, joka on tunnetasolla vaarallinen." - Mun kohdalla tämä on pitänyt paikkansa.

- Etukäteen (siis seksiä kokeilematta) et voi tietää, kenen kanssa sitä intohomoa käytännössä on. Fyysinen kemia on hyvin, hyvin arvaamaton juttu.





On melkoista harhaa kuvitella että sitä roihuavaa intohimoa riittää vuosikymmeniä...

Mutta miten olisi seksuaalisen nautinnon halua??? halua saada mulkkua ja laueta... siihen ei tarvitse muuta intohimoa tai edes rakkautta.. mutta sitä on todella mukava tehdä oman tutun kumppanin kanssa..

tiedän mitä toivot. Mulla oli jossain vaiheessa samanlaisia ajatuksia.



Mutta todellisuudessa seksiin tuntemattoman kanssa tarvitaan aimo annos nousuhumalaa, jotta siitä saa samanlaisen kuin elokuvissa ; )

Vaikka olisi kuinka ihana ja seksikäs mies ja sinulle tarjoutuisi tilaisuus rakastella hänen kanssaan, niin veikkaan että haavekuva romuttuisi aika pian. Ainakin mulla tarvitaan hyvään rakasteluun tietty rentoutuminen ja vieraan kanssa se olisi vaikeaa, ilman humalaa.



Ja meillä arki toimii loistavasti ja rakastetaan toisiamme. En halua pilata meidän ihanaa perhettä pelkän intohimon takia, jos seksi muuten on hyvää. Minä ainakin pääsen samaan intohimoon miestäni kohtaan kun ollaan ilman lapsia vaikka laskettelulomalla. Usein isommalla porukalla. Saunotaan ja juodaan drinkkejä. Laitetaan itsemme kauniiksi ja vietellään omat miehemme. Se on kivaa.



Ja jos joku luulee, että olen aivan doku niin juon alkoholia ehkä kahdesti vuodessa.

Olen harrastanut seksiä vain mieheni kanssa. Alkuun minulla oli vaikeuksia seksin kanssa, olin aika haluton ja " pimeässä peiton alla" -tyyppiä. Sittemmin olen päässyt suurimmista estoista ja alkanut nauttia seksistä ihan uudella lailla.



Jossain vaiheessa seksi miehen kanssa tuntui tavalliselta, " aina tätä samaa" . Minulla kyse oli siitä, että mies tuntui " tavalliselta" myös arkielämässä. Kun puhuin ja purin tuntojani miehelleni, niin löysimme yllättäen yhteisen sävelen ja seksi luistaa nykyään aivan uudella tavalla. Mies osaa (uskaltaa) nykyään olla särmikkäämpi, mistä minä taas kiihotun.



Olen onnellinen siitä, etten lähtenyt hyvästä suhteesta vain seksuaalisen kokeilunhalun vuoksi (meillä ei tuolloin ollut vielä lapsia). Näin meillä.

Mulla sama tilanne, paitsi sillä erotuksella, että olen kyllä kokenut intohimoa ja tunteen paloa! Useinkin ja eri ihmisten kanssa! Myös yhdenillan jutuissa, kuin parisuhteessakin (ei tässä)!

Siis siten, että eläimelliset tunteet ja vaistot nosevat pintaan. Vatsassa kihelmöi, ja TIETÄÄ, että toinen tuntee samoin. Tietää tismalleen mitä on tehtävä. Suudelleessa ja koskiessa on suurta sähköä, sellaista pakahduttavaa paloa ja kiihkoa. Kaikki tulee yllättäin! Jälkeenpäin ajatellessa se hetki voi tuntua unelta, mutta on pakko hymyillä kun tietää sen todella tapahtuneen.



Sellainen on harvinaista pitkässä arkiutuneessa suhteessa. Joillain se säilyy koko elämän (kade kade kade kade), mutta joillain pareilla sitä ei ole koskaan.



Kannattaa kuitenkin todella punnita vaihtoehtoja! Kuten joku jo mainitsi elämä on suurimmaksi osaksi vain arkea. Kannattaako hyvä mies ja hyvä arki uhrata hetken huuman vuoksi (toisen kannattaa? toisen ei?).

Itse en menisi vannomaan, että sitä tunteen paloa ja impulsiivista kiihkoa löytää oman ok miehen kanssa enää kun rutiinit ovat jämähtäneet. Jotkut löytävät, mutta ei se kaikilla onnistu. Itse olen valinnut elää tässä ok-arjessa, ja jätän kiihkot uniin ja unelmiin. Se kaipuu laantuu ja unohtuu myös, vaikka tuskaista voi ajoittain olla! En tiedä onko pahempi se, ettei koskaan sitä kiihko koe, vai se, että sen on kokenut, ja tietää ettei ehkä enää koskaan...



Kaikkeen tottuu! Ja tietenkin oman miehen kanssa voi " harjoitella" ja kokeilla vaikka mitä. Ei kannata luovuttaa jos vaan tahtoa riittää. Itseäni ei edes kiinnosta eikä haluta mitään suuria kipinöitä enää herätellä miehen ja minun välille.

orkun helposti sekä miehen kanssa että itse. Mies kyllä lämmittelee minua tarvittaessa pitkäänkin, eli on meillä esileikkiä. Ongelma on siinä, että haluaisin joskus syttyä (HENKISESTI) ihan ilman leikkejäkin. Liekö se sitten mahdotonta, en tiedä. Siis henkinen " se jokin" puuttuu, vaikka fyysinen puoli toimii.



Varmaan tässä turhauttaa sekin, että minä olen vasta nyt parin vuoden aikana herännyt seksuaalisesti. Ennen tätä vaihetta seksi ei ollut minulle mitenkään kovin tärkeä asia! Siksi varmaan miehenkin kanssa korostui alusta alkaen henkinen yhteys. Ja nyt kun minä olen herännyt ja yhtäkkiä täynnä tarpeita, on miehellä prosessi mennyt päinvastoin. Ennen hän olisi voinut touhuta vaikka monta kertaa päivässä, mutta nykyään hän ei kuulemma edes ajattele seksiä (!!)



ap

Sua vaivaa vaan se ikuinen " ruoho vihreämpää" - syndrooma. Alun suuri intohimo hiipuu tosi nopeasti, jos sellaista on sattunut olemaan: ja sitten erotaan. Jos sulla on henkinen yhteys mieheen ja rakkautta riittää, niin siitä on jo paljon aineksia upeaan avioliittoon.



Mulla ollut välillä samoja tunteita, koska mieheni on myös minulla ollut ensimmäinen seksikumppani. Juttelu yhden yön suhteita harrastaneiden kavereiden kanssa on saanut tämän tunteeni katoamaan. Useammat heistä eivät mitenkään vaali näitä kokemuksiaan, vaan sanovat, ettei sitä voi mitenkään verrata seksiin pitkässä parisuhteessa.



Mulla tosin on se etu, että tunnen vetoa miestäni kohtaan. Mitä silti sun mieheltä oikein puuttuu, mitä pitäisi olla lisää, että olisit tyytyväinen? Vai onko kyse vaan siitä, että kumpa hän olisi kuka tahansa ventovieras...?

sijaan henkinen suhde voi syvetä vuosi vuodelta elämän loppuun asti. Intohimo on ihana asia, mutta elämässä ei voi saada kaikkea. Hyvää suhdetta ei ainakaan kannatta riskeerata intohimon vuoksi.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat