Vierailija

Olen tavannut ihanan miehen yhteisen koiraharrastuksen parista. Mies on ammatiltaan kuntosaliyrittäjä, mutta hänellä ei ole akateemista taustaa, edes ylioppilastutkintoa. Minulle tämä on aina ollut periaate kysymys, eli tahdon miehestä älyllistä haastetta. Olen itse KTM, hyvinpalkatussa hommassa yksityissektorilla. Tällä hetkellä mies vetää fyysisesti puoleensa kuin magneetti, mutta entäs pitkällä aikavälillä, kun himo laantuu? Uskallanko heittäytyä tähän suhteeseen?

Sivut

Kommentit (39)

Ihan hyvin näyttäisi menevän. Lukioista ja korkeakouluista valmistuvista valtaosahan on naisia, ei millään kaikille edes riitä koulutukseltaan samantasoisia miehiä...

Miehellä on käytynä amis+teku. Ei mitään merkitystä tällä asialla. En yleensäkään edes muista tällaisia eroja. Mies tienaa sitä paitsi nykyisin enemmän kuin minä. Joskus tosin häiritsee, kun mies käyttää sivistyssanoja totaalisen väärin tai ei tiedä mitä jokin yleinen termi/sivistyssana merkitsee. Mutta tämä ei johdu mielestäni koulutuksesta tai sen puutteesta, tiedän samanlaisia akateemisestikin koulutettuja. Eikä tämä ole mikään iso asia, tuli vain tässä yhteydessä mieleen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjastossa on kaikenlaisia kirjoja, hyviä ja huonoja...



Kaunista humanistidiipadaapaa on suvaitsevaisuus tässä asiassa sekä ajatus siitä, että eihän se koulutus mitään kerro. Toki toki minäkin näin ajattelin ennen.



Kunnes arki ja käytännön elämä iski vasten kasvoja. Edelleenkään en arvota ihmistä etukäteen hänen koulutuksensa perusteella, tutustun ensin häneen. Ja aina sisimmissäni toivon olevani väärässä peruskoulun käyneen persoonasta. Ja olenkin ollut muutaman ihmisen suhteen. Useimmiten kuitenkin olen todennut, että ajatus ja äly eivät kohtaa ihmisessä, joka ei ole itseään eteenpäin kouluttanut=kehittänyt.



Sorry. Vaihtakaa itse se oma akateeminen rakas duunariin ja tulkaa sitten kertomaan miltä tuntuu kun toisella on peruskäsitteet hukassa, kirjoittaa logiikka logiigga eikä ymmärrä ihan tavallista puhetta. Vaikka olisi kuinka suloinen ja mukava muuten...

Helposti täällä av:lla kirjoitatessa tulee itse kullekin yhdyssana- ja kirjoitusvirheitä, kun näitä viestejä tunnekuohussa kirjoittelee... Turha niistä on alkaa toiselle aukoa päätään, paljastaa lähinnä siinä oman lapsellisuutensa.

En ole vielä valmistunut, mutta akateeminen tutkinto tulee taskussa olemaan, kunhan urakan saan valmiiksi. Ja hyvinpalkatulta alalta. Mies on raksaduunari, erikoisosaamista vaativissa hommissa. Heti kun miehen kaaliin meni, että mulle sen koulutuksella ei ole väliä, niin koulutusero ei ollut ongelma. Ja siksi se ei ole ongelma, että mieheni on älykkäin mies, jonka ole tavannut. Syvällinen, herkkä ja huomioonottava. Samaa ei voi sanoa esim. juuri kauppismiehistä (sori vaan) joita olen tavannut. Ne on melki kaikki ollut tosi ylimielisiä, ja viisautta löytyy just sen verran, mitä sieltä koulukirjoista on luettu. Eli go for it!

ei tarkoita sitä että on tyhmä. Mies voi olla ns. käytännön ihminen, ties kuinka älykäs ja hyvä keskustelija. Usein ei-akateemiset ovat jopa paremmin selvillä yhteiskunnallisista asioista kuin akateemiset.

MUTTA valtaosa fiksuista ja älykkäistä hankkii akateemisen tutkinnon (poikkeuksia on tietysti, erityisesti ns. kutsumusammatit ja muut sellaiset, joihin on " aina tiennyt haluavansa" ). Ja toisaalta, valtaosa hölmöistä ja tyhmistä ei edes yritä yliopistoon eikä ainakaan valmistu sieltä (ja taas: poikkeuksia on).



Eli selvitä ap onko miehesi tällainen virkistävä poikkeus, eivät ne niin harvinaisia ole. Ja sitten se, kestääkö miehen itsetunto koulutuseron.

Kirjoitustaidon perusteella ap:lla ei voi olla akateemista koulutusta! Jos on niin eipä kannata enää yliopistotutkinnolla kehua, kun ei osata edes peruskielioppia.



TODELLA HEIKKO PROVO!

on työvoimatoimistot pullollaan, jotka luuli olevansa korvaamattomia, eli ota se mies, ni joku pitää susta huolta myöhemmin. Ihan sama ootko Kauppatieteiden maisteri vai arkkitehti, toiset pärjää ja toiset ei, ei se koulutuksesta riipu, vaan luonteesta, ja vähän onnestakin.

Mikäli kaipaat kumppaniksesi syvällistä keskustelijaa ja ihmistä joka ei ole pintaliitäjä, niin tutustu mieheen ensin paremmin, voi olla että hänen kanssaan pystyt keskustelemaan mistä tahansa maan ja taivaan väliltä paremmin kuin kenenkään muun kanssa. Tai voi olla, että teillä ei ole mitään keskusteltavaa. Koulutuksella ei sinänsä ole merkitystä. Ja pelkkä seksisuhdekin voi olla tietysti loistava, ilman sitoumuksia :)

Hei enään ei ole luokka eroja... ei ole ylempää kastia eikä alempaa.. ei kartanonporukkaa ja talonpoikia... voi kääk.



Sitäpaitti monasti duunarit (kouluttamattomatkin) tiedaa paremmin, kuin akateemisti koulutetut... mm. mun mies tienaa paremmin, kuin mun systerin diblomiinsinööri mies.. ollaankinsitä monasti naurettu, kuinka koulutus kanattaa...



Ja mitä siihen yhteensopimiseen tulee. no onistuuhan se jos sinä ap tiput sieltä korokkeeltasi alas etä aliarvioi miestä tai hänen koulutusta/kouluttamuuttaan.. Ja opettelet arvostamaanihmisten hyviäpuoli niitähän ei koulutuksella saa.

Tietty useimmiten koulutetuilla ihmisillä on enemmän tietoa, jonka pohjalta keskustella asioista, mutta kouluttamatonkin ihminen voi olla älykäs. Entä jos mies on unelma-ammatissaan? Mitä hyötyä hänen olisi ollut kouluttautua akateemisesti, jos ei ammatissaan sitä tarvitse?



Ei se sitä tarkoita, ettei ole avannut muuta kuin Aku Ankan ja Tekniikan Maailman peruskoulun jälkeen, jos ei ole akateemista koulutusta.



Anna miehelle mahdollisuus.

on oltu 20 v yksissä- mies yrittäjä- itse KM- miehellä pätemisen tarvetta, mutta turvallista, kun vaimona en ole yrittäjä.



Ps. Tarkista miten miehen yrityksen tila?

mun ex oli raksamies mä maisteri hyvin toimi sillä saralla, mies oli ylepä musta (tosin joskus ehkä koki alemmuudentunnetta) mutta paremmin tienas duunarina ku mä ja se toimi. erottiin ihan muista syistä

Asuin jopa vuosia yhdessä yhden teekkarin kanssa. Valmistuin ja tapasin nykyisen mieheni, joka on amispohjainen. Hyvin menee ja on muuten fiksumpi kuin 90% tapaamistani DI-miehistä. Voipi olla, että yo:n puolelta löytyisi fiksumpia, mutta ainakin teekkarit on suurin osa huumorintajuttomia ja suppeakatseisia. Mieheni ei ole katkera koulutuksesta vaan menestyy omalla alallaan erinomaisesti.

Ensinnäkin oli se itsetuntokysymys, myös palkan suhteen. Ja miehen perhe piti mua vähän outolintuna. Yksi kuvaava juttu oli ettei tää mies ollut koskaan äänestänyt, ei ollut kuulunut perheen tai kavereiden harrastuksiin, ja kun mä sitä vähän hämmästelin se ehdotti että voi jatkossa alkaa äänestämään " sitä samaa mitä sä äänestät, niin sä saat käyttää kaksi ääntä" . Loistoidea, ja jotenkin demonstroi sitä kuinka erilaisia me oltiin ;).

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat