Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Ollaan muuttamassa (kohta) kolmevuotiaan kanssa. Muutamme kaupungin sisällä ja päiväkotikin säilyy entisellään, toivottavasti myös nuo muutamat kaverit, joita hän on jo saanut tämänhetkiseltä asuinpaikaltamme. Paljon tulee kuitenkin muuttumaan, tietysti koti ja koko sen ympäristö.



Onko kokemuksia, miten muutto on vaikuttanut lapseen? Tuleekohan turvattomuuden tunnetta aluksi? Olen ajatellut pyytää lomaa muuton ympärille, että voidaan olla mahdollisimman paljon yhdessä uudessa kodissa heti alussa.



Entäs miten muutosta kannattaisi puhua? Lapsellani on vielä ajankäsitys aika vaillinainen, joten en aio alkaa kertoa muutosta ennenkuin ihan vasta hiukan ennen sitä, kun aletaan enemmälti pakkailla jne. Ja sellainen asia tuli mieleen, että ei varmaan kannata alkaa selittää, että " voit tavata sitä ja sitä kaveria edelleen" , koska ei sellainen asia varmaan tule hänelle edes mieleen jos muutosta puhutaan. Eli kannattaa puhua vain kodin muuttamisesta toiseen paikkaan, varmaankin.



Mutta jos teillä on kokemusta aiheesta, niin kertokaa ihmeessä. MLL:n nettisivuilta löysin artikkelin aiheesta, mutta siinä oli neuvoja ehkä lähinnä vähän isompien lasten varalta.

Kommentit (5)

Muutettiin päivälleen vuosi sitten pienestä ok-talosta isompaan (ja omaan) ok-taloon, muuttomatka puoli kilometriä.. :)

Esikoispoika oli silloin 2v8kk ja hyvin meni. Tämä nykyinen kotimme on mieheni lapsuudenkoti, joten lapsellemme oli jo tuttu paikka mummolana. Hän oli innoissaan muutosta, ja pakkasi lelujaan ym. pientä tavaraa. Oli koko päivän muuttopäivänä mukana ja iloitsi. Asiasta oltiin puhuttu jo jonkun aikaa etukäteen ja selitetty kaikin tavoin.

Muuttopäivän iltana itki ja sanoi, että " omaan kotiin nukkumaan" , kun tuli nukkumaanmenon aika. Mutta itku ei kestänyt pitkään, kun selitettiin, että tämä on nyt meidän ikioma koti ja meidän kaikki omat tavarat on täällä jne. Sen jälkeen ei ole ikävöinyt, muistellut kylläkin ja todennut vaan, että " tämä on nyt meidän koti" .

Että kyllä se hyvin menee; tsemppiä vaan!

Taitaa tosiaan olla hyvä idea ottaa lapsi mukaan muuttotouhuihin. Ehkä se olenkin vain minä, jonka mielestä muutossa on jotain haikeaa. Hänhän saattaa olla hyvinkin innostunut jos osaan esittää asian oikealla tavalla.



Nostan vielä jos jollain muulla olisi ajatuksia asiasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kaupungin sisällä meilläkin ja hoitopaikka säilyi.



Me aloimme heti muuton varmistuttua puhumaan asiasta lapsen kuullen, siis miehen kanssa mietittiin rempaa ja huonekaluja jne. Lapsi toki nämä keskustelut kuuli ja hänelle sitten selitettiin, että uuteen kotiin ollaan muuttamassa. Kävi myös meidän kanssa uudessa kodissa etukäteen, otettiin sieltä myös kuvia, joita kotona sitten katsottiin.



Puhuttiin myös siitä, että uudessa kodissa on hänen sängylle ja leluille ihan oma huone! Tästä lapsi oli erityisen innoissaan.



Hän sai osallistua pakkaamiseen, oli kovin tärkeänä leluja ja vaatteita pakatessaan :) Hän myös sai olla mukana varsinaista muuttopäivää edeltävänä päivänä (jolloin saimme avaimet) uudessa kodissa käydessämme ja sai kantaa omat lelunsa ja vaatteensa sisään.



Meillä lapsi ihastui uuteen kotiin todella nopeasti, ei kyllä kaivannut vanhaa. Kun oli kuitenkin jo pari kuukautta asiasta tiennyt, niin oli kovasti odottanut sitä. Samoin tykästyi omaan huoneeseensa heti ja nukkui jo ekana yönä siellä yksin, vaikka siihen asti oli majaillut vanhempien makkarissa.



Meillä muutto meni kaikin puolin hyvin, eikä mitään " traumoja" jäänyt :) Vanhaa kotia toki joskus aina muistellaan (muutosta vuosi aikaa), mutta ei missään vaiheessa ole halunnut sinne takaisin muuttaa.

ja pikkusisarus oli syntymässä 3 kk päästä. Muutto oli uudelle paikkakunnalle, jossa emme tunteneet itsekään ketään entuudestaan. Tosin olin juuri jäämässä kotiin äitiyslomalle - 1 kk jatkoi entisessä tarhassa tyttö vielä, tarha oli työmatkan varrella eli ei tullut sen muutosta, mutta kaikki muu muuttui.



Otimme esikoisen mukaan muuton valmisteluun kaikin tavoin. Hän kävi uudessa kodissa kanssamme monta kertaa ennen muuttoa, sitä ennen olimme kertoneet että muutamme asumaan uuteen kotiin. Hän sai ' itse' valita oman huoneensa uudessa kodissa (tai luuli valinneensa) ja tutuistuimme ympäristöön fyysisesti myös. Siivosimme uuden kodin yhdessä valmiiksi muuttoa varten. Vanhassa kodissa teimme muuttopakkauksen yhdessä - tai siis en vienyt häntä muuton ajaksi pois kotoa mummolaan tms. vaan elämä jatkui normaalina. Hän kävi päiväkodissa päivät, itselläni oli muutama vapaapäivä ennen muuttoa pakkausta varten. Eli lapsi näki muuttolaatikot ja vanhan kodin muuttumisen laatikkovarastoksi. Lisäksi hän oli kanssani muuton jälkeen vanhan kodin siivouksessa, jolloin hän totesi, että ' hyvä kun muutettiin, kun täällä on näin rumaa' ;-)) (kun ei siis ollut enää tuttuja tavaroita paikalla ;-)).

Varsinaisen muuttopäivän lapsi oli tarhassa, eli ei pyörinyt jaloissamme. Iltapäivällä hän tuli uuteen kotiin, joka oli siis laatikkkoja täynnä. Ainoa huone, jonka olimme saaneet kokonaan kuntoon oli lapsen huone = hänellä oli omat tutut tavarat paikoillaan, oma peti valmiina jne. Äiti ja isi nukkui ekan yön viereisessä huoneessa patjalla...

Vähitellen koti sit muuttui laatikkomerestä asutun näköiseksi eli pari-kolme päivää siihen menil. Sit jatkoimme tosiaan elämää siten, että tutustuimme iltaisin -viikonloppuisin asuinympäristöön yhdessä ja päviät jatkui normaliin tapaan päiväkodissa työssä. Omassa taloyhtiössämme oli onneksi muitakin vastaavanlaisia lapsiperheitä, joten kavereita alkoi heti tulla leikkipaikalla - lapsi on sosiaalinen, mutta erityisesti teimme kyllä tuttavuuutta kaikkien kanssa. Sit meillä oli ihana yhteinen kahdenolon kuukausi äitilomani vikana kuutautena, jolloin sain antaa aikaa esikoiselle uudessa ympäristössä ennen kuin vauva tuli taloon.

Eli ideasi ylimääräisestä vapaasta muuton yhteydessä lapsen sopeutumista tukemaan on mielestäni hyvä asia.

Öisin meillä meni pari viikkoa siihen, että esikkko tuli viereemme nukkumaan aamuyöstä vieraassa paikassa -tätä ei siis normaalisti tehnyt aikaisemmin.

Mielestäni tytön sopeutuminen muuttoon tapahtui varsin helposti, kun hänet otettiin siihen kaikin tavoin mukaan alusta asti. Liikoja ei selitelty, mutta riittävästi. Meillä toki muuton tarve oli helppo selittää ismmoalla kodilla, kun tulee vauva taloon. Teillä on helpottavana tekijänä se, että esim. päiväkoti säilyy samana. Ja niitä uusia kavereita tulee varmasti uudessa kotiympäristössä + kannattaa kutsua niitä vanhoja kavereita naapurustosta kylään kanssa.

Me muutettiin sunnuntaina ja jo maanantaina oli lapsella ihan tavispäivä hoidossa. Minä pidin maanantain " lomaa" siivoamalla vanhan asunnon ja tyhjäämällä sen loppuun. Eli ei ollut kenellekään pehmeää laskua. Tiistaina olin minäkin töissä. Mulla siis ei ollut lomapäiviä kertynyt paljoa, enkä halunnut 2 viikon kesälomaa lyhentää muuton takia,

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat