Vierailija

Tilanne on tämä:



Mieheni käy usein (n. kerran/kaksi viikossa) kotonaan lapsiemme kanssa yksin eli minä en ole mukana. Anoppi ei kuulemma komentele tai kyttää lastemme (jotka ovat muuten 3-vuotiaita) tekoja koko aikaa, mutta auta armias kun minä olen mukana. Hän kieltää lapsiamme koko ajan, ihan kaikesta. Itsekään en tiedä selviä sääntöjä mihin he eivät saa koskea ja mihin saavat, mutta kiellän kun itse sen parhaakseni koen. Hän on muutenkin naama norsun veellä ja tuntuu kuin lapsemme olisivat taakka hänelle. Näin ei kuulemma ole siis silloin kun minä en ole paikalla (kertoi rakas aviomieheni).



Hän kieltää aina jo ikäänkuin " valmiiksi" , kun he lähestyvät stereoita, pyykkejä tms, vaikka useinkaan heidän aikomuksenaan ei ole käydä niihin käsiksi. Kun olen läsnä, hän kieltää ja uhkailee lapsia aivan kuin he olisivat hänen omiaan, mutta tällainen hän ei tosiaan ole kuulemma muuta kuin silloin kun minä olen mukana...



Niin ja minulle hän ei puhu juuri mitään, tai jos puhuu, niin omista käsitöistään, kissoista jne. Hän ei naura minun kanssani asioita niinkuin oman tyttärensä kanssa, jonka kanssa hän muuten minunkin paikalla ollessani vetäytyy sipisemään ja supisemaan toiseen huoneeseen. Jos alan sanoa jotain, hän yleensä keskeyttää minut ja alkaa puhua päälle jotain muuta, jollekin toiselle. Ei tarvi paljon arvailla, tykkääkö hän minusta vai ei ;) Syytä en tiedä :/



Oman tyttärensä lapsia hän ei komentele läheskään niin paljoa ja muistaa aina kehua heitä minulle - tietysti.



Minulle ja miehelleni taitaa tulla ero, koska mieheni prioriteettijärjestyksessä hänen äitykkänsä (ja isänsä, joka on muuten aivan ok) menevät meidän ohitsemme. Tämä näkyy siinä, että hänen pitää mennä joka vkonloppu kotiinsa välittämättä meistä tai siitä mitä me perheenä haluaisimme tehdä. Hän haluaa menää makoilemaan sinne päiväksi joko yksin tai lapsiemme kanssa.



Miltä tämä kaikki teistä kuulostaa? Tähänkö tämä nyt päättyy?



Kommentit (18)

keksin syyn! Voisko johtua siitä, että siellä se mummo hääräilee herkkuja pöytään, pitää paikat siistinä ja palvelee, Mikäs siinä on pojalla ollessa, oma vaimo ku saattas laittaa tekemään kotitöitä!

Mun mielestä tässä asiassa et saa kyllä tukea omalta mieheltäsi. Pitäis olla sellainen meininki että me yhdessä vaikeuksia vastaan. Tuntuisi aika törpöltä että älä tule sinne enää. Tämä on vain mun mielipide mutta kysyppä mieheltäsi onko kuullut oidipuksesta siis sehän on itse saanut päättää. Ja on sun kanssa perustanut perheen, kysy ymmärtääkö se että loukkaa sua ja sun tilaa äitinä ja ihmisenä. Mutta varo voi olla että et tykkää vastauksesta. ja taas pahoittelut kirjoitusvirheistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kaikkea näitä mainitsemiasi asioita olen läpikäynyt, mutta en ole vastausta löytänyt ;) Ehkä olen tosiaan hänen mielestää lepsu kasvattaja, vaikka oikeasti mietin kasvatusasioita jatkuvasti. Olen mm. tullut siihen tulokseen, että liian paljon sääntöjä lapsella kaikuu kuin kuuroille korville. Ja että lasta komennettaessa, mietin aina miksi komennan ja voiko siitä olla jollekin (ihmiselle, esineelle) jotain haittaa oikeasti. Anoppi taas on päiväkodissa töissä ja on sellainen vanhankansan kasvattaja, eli aina vain pitää sanoa eitä ja älää, riippumatta siitä mitä lapsen aikomuksena on oikeasti tehdä.



Mutta minulla on myös tiukka kuri tietyissä asioissa joiden rikkojana anoppi on ihan lyömätön. Hän mm. juottaa lapsillemme limsaa ja muuta p**kaa, vaikka olen esittänyt toiveen ettei sitä tarjottaisi heille. Jos lapsella on esim. jano, niin hän tarjoaa limsaa tai mehua. Ei vahingossakaan vettä, koska minä toivon niin. Hän siis polkee mielipiteeni jalkoihinsa mennen tullen. Ja mitä tuumaa mieheni kaikesta tästä, ei mitään. Hän tuumaa vain, että äiti on aina ollut sellainen vahvaluontoinen...joopajoo. Tuo limsankaan juotto ei ole ydinongelma vaan hänen tapansa lintata kaikki periaatteeni ja sääntöni...



Katkaisenko välit vai otanko eron saamattomasta miehestäni?



ap



Vierailija:

Lainaus:


koska, ajattelee, että niin sinä tekisit ja pelkää sinun muuten pahastuvan? Jos sinä olet hänen silmissään tarkka kasvattava, eikä hän halua vaikuttaa huonommalta ja ylilyö?



Tai sit olet hänen mielestä liian lepsu? Mut se taas ei selitä anopin lepsuutta sinun poissaollessa.



Voin omasta kokemuksestä sanoa, että sukulaisuhteet on niin hirveetä sekamelskaa väärinymmärryksien takia. Kun asioista ei puhuta, ja toivotaan ongelmien häviän itsestään.

Vaikutti siltä,että miehes kanssa olet yrittänyt jutella, muttei ole tuottanut tulosta.

Voisitko anopin kanssa jutella? Kannatan asiallista linjaa, niin että jälkikäteen voit seisoa omien sanojesi takana ylpeänä. Ei kannata loukata anoppia ja muuta perehettää, silloin saat vuosien vihat päällesi. Veri on vettä sakeampaa. Jotenkin kuulostaa, että jonkun mielestä sinä olet perheenulkopuolinen.



Oma suhteeni mieheni perheeseen ovat täysin pilalla, enkä toivo samaa kohtaloa kenellekään.

Jos toinen käyttäytyy tyhmästi, voit ajatella, että se on hänen puutteensa. Minä sisäistin tässä viimeaikoina, että isäni ei osannut rakastaa minua oikealla tavalla, mutta kyllä hän silti rakasti, hän ei vain osainnut ilmaista sitä oikein. Mutta rakasti ja se on tärkeintä!




Aina löytyy näihin ketjuihin joku joka selittää olkaa onnellisia että lapsillanne on mummo/ minä olisin onnellinen jos/ miniän oma vika jos ei tule anopin kanssa toimeen...



Vierailija:

Lainaus:


keksin syyn! Voisko johtua siitä, että siellä se mummo hääräilee herkkuja pöytään, pitää paikat siistinä ja palvelee, Mikäs siinä on pojalla ollessa, oma vaimo ku saattas laittaa tekemään kotitöitä!




tuo kuulostaa.

Tänään juuri tappelimme asiasta, ja kysyin tuosta perheenperustamisesta ja me-hengestä, mutta ei... vaikeahan se yrittää asiasta keskustella, jos toinen ei näe, ei kuule.



Mutta en tiedä mitä tehdä, koska mies on aivan eri linjoilla kanssani. Ei näe mitään ongelmaa..



ap



Vierailija:

Lainaus:


Mun mielestä tässä asiassa et saa kyllä tukea omalta mieheltäsi. Pitäis olla sellainen meininki että me yhdessä vaikeuksia vastaan. Tuntuisi aika törpöltä että älä tule sinne enää. Tämä on vain mun mielipide mutta kysyppä mieheltäsi onko kuullut oidipuksesta siis sehän on itse saanut päättää. Ja on sun kanssa perustanut perheen, kysy ymmärtääkö se että loukkaa sua ja sun tilaa äitinä ja ihmisenä. Mutta varo voi olla että et tykkää vastauksesta. ja taas pahoittelut kirjoitusvirheistä.




" vahvaa napanuoraa" .



Pahin on musta 4 lapsen perhe jonka isä heti duunipäivän jälkeen painuu ah armasta mamiaan " auttamaan" vaikka varmasti vaimo enemmän tarvitsisi apua pienten, tiuhaan syntyneiden lasten hoidossa.



Miehen äiti itse vielä hyväkuntoinen, ajaa autoa jne. ettei sillä lailla tarvitsisi joka päivä apua. Mutta äitikullan luo on kivempi mennä kun kotona SAATTAISI joutua hoitamaan OMIA lapsia jne. Äitin luona saa sitä passausta mitä omassa kodissa ei saa. Asuvat vielä aivan samassa korttelissa...



Mulla henk. koht. mies onneksi mun kanssa samaa perhettä, äitinsä on lapsuuden perhettä ja sillä sipuli. Anoppi on hiukan kummallinen varsinkin jäätyään sairaseläkkeelle. On hänellä aikaa pohtia mitä kummallisimpia asioita. Mies onneksi samoilla linjoilla eli me vedetään yhtä köyttä jos anopin kanssa erimielisyyksiä. Ruoka- ym. jutussa ollaan sovittu että mummolassa saa lapset luksusta mutta kuitenkin kohtuuden rajoissa.



Ex-mies oli äitinsä helmoissa, jatkuvasti piti käyvä äitylin luona syömässä jne. Ex anopintekeleellä 3 poikaa ja kaikki oli niin talutusnuorassa. Huhhuh, onneksi lähdin siitä suhteesta.



Tsemppiä ap:lle, toivottavasti asiat selkiintyy!



Se on vaan valitettavaa ettei vanha koira enää helposti uusia temppuja opi eli hankala miehen muuttaa käytöstään kun haluaa seisoa kahdella pallilla eli miellyttää äitiäään ja vaimoaan.

Miehesi on enemmän sidoksissa äitiinsä kuin sinuun, hän ei ole pystynyt irtaantumaan lapsuudenperheestään ja toimimaan sinun kanssa siten kuin aviomiehen tulisi toimia, olla siis ensikädessä lojaalinen sinulle. Eikä se mene ohi ajan kanssa, ellei asiaan puututa esim. perheterapian kautta. Omat vanhempani ovat siitä esimerkki. Tällainen perhedynamiikka vaikuttaa välillisesti myös lapsiin.

Siksi miettisin sinuna mitä tehdä, jos koet miehesi lojaalisuuden äitiään kohtaan häiritsevän sinua ja perheenne elämää.



Pitäis olla vertailukohta millä sen sun miehen sais tajuamaan. Jotku luulee että kun pappi sanoo aamen niin ei tarvi enää yrittää mitää. Ei näe mitää ongelmaa tuntuu vähän tyhmältä, aina ongelma jos toisella huono olla. Mikähän siihen sun mieheen auttas. On paha jos ei halua ymmärtää sitä mitä kuulee, ja miehes taas ei kuule.

ei ole helppo tilanne ei.



Mutta minusta asian avain on se löydättekö miehesi kanssa yhteiset pelisäännöt asiaan.

Toki hän voi sanoa ettei anoppi komentele lapsia hänen siellä ollessaan koska hyvin moni mies ei kuule eikä näe esim. telkkarin äärestä yhtään mitään. Tai saattaahan ukkosi vedellä sikeitä ja anoppi tekee mitä lystää.



Juottaa limsaa ja sopottaa lapsille että nyt kun äiti ei ole täällä niin voimme syödä mitä lystätään jne. ja näin halutessaan tekee sinusta lastenkin silmissä tiukkiksen.



Itse aikoinani jouduin omalle äidilleni ja anopilleni sanomaan hyvin selkeällä suomen kielellä että lapseni eivät syö välipaloja milloin lystäävät tai vedä limpparia naamaa milloin lystäävät tai milloin mummo lystää.

Kyllä mun oma äitinikin välillä hössää ja sössää ja yrittää kaikenlaista mutta mä olen ollut tiukkana samoin kyllä mieheni on tukenut minua siinä että noudatetaan meidän kasvatusperiaatteita myös mummolassa.

Meillä on yksi hieman sairas lapsi ja hänen ruokailunsa on hidasta yms. ja oma äitini joskus tarjoutuu syöttämään häntä että hänkin saisi jälkkäriä tms yhtä nopeesti ku muut. Mutta olen aina sanonut hänen tarttuessaan lusikkaan että tämä lapsi 7vee osaa kyllä syödä itsekin ei tarvitse auttaa. Ja mennyt tarvittaessa seisomaan lapseni viereen jolloin yleensä on mamma tajunnut siirtyä sivuun.



Jos tilanne kärjistyy keskusteluissanne etkä saa mieheltäsi ymmärtämystä niin voithan todeta sitten kun miehesi vonkaa seksiä, että mene nyt sinne äitis rintojen luo lämpimään kerran siellä on se turva ja tuki mitä hän hakee. Sinä et ole mikään marionetti.

Vastuu kuuluu vapauden ja kaiken kiva ohella perhe-elämään.

Tuokin kuulosti niin tutulle, ettei ole pystynyt irtaantumaan lapsuudenperheestään. Täytyy miettiä ja pohtia -myös omia motiivejani.. mutta joka tapauksessa näin ei voi jatkua. Elämäämme jatkaa kohta joko kokonainen perhe tai minä yksin lapsien kanssa.



Lähden nyt nukkumaan, mutta kommentoikaa toki jos asiaa vielä. Käyn aamulla lukemassa.



Öitä!

Minun anoppini myös viis veisaa siitä, etten halua lapsille syötettävän makeaa ja juotettavan limua. Toisella lapsista myös allergiaa, mutta pitäähän toisen saada ettei tule paha mieli!!!

Silloin kun olen anoppilassa mukana en anna anopin syöttää mitä sattuu lapsille tms, mutta kun lapset ovat käyneet miehen kanssa niin on oltu kuin elo pellossa.

En tule anopin kanssa juuri muutenkaan toimeen... olen kaiketi varastanut hänen ainoan poikansa, nyyhkis!

Mutta siis en enää päästä lapsia paljonkaan miehen kanssa mummolaan, koska en halua niin veemäistä akkaa lapsieni lähelle (herkkujen antaminen ei toki suurin syy :)). Tiedän toimivani toisaalta typerästi, mutta muutakaan tapaa en ole keksinyt kostaa anopille kaikkia vuosien nöyryytyksiä.

Koko perhe yhdessä käymme anopin luona kerran tai kaksi vuodessa, ja hän käy meillä noin kolme kertaa vuodessa. Näissäkin tapaamismäärissä on jo kestämistä ;)

Anopilla oli 3 kakaraa, yksi homopoika (anoppi ei koskaan ymmärtänyt miksi pojalla oli aina toinen poika mukana kylässä), yksi naimisissa oleva tyttö (mies oli anopin mielestä ihan tyhjä) ja yksi poika (jonka tyttöystävänä olin liian voimakastahtoinen).



Kukaan muu nainen ei ole saanut minua ikinä itkemään ja huutamaan tuntia ihan suoraa huutoa! Mies oli aina anopin puolella. Kun erosimme käskin pitää sen seuraavan mimmin puolia, jos aikoo sen mimmin pitää.



Kun erosimme, luulenpa että anopilla ja Exän veljellä oli paljon tekemistä asian kanssa. Menimme nimittäin joskus exän ja sen veljen kanssa uimaan. Tuulettelin aika tiukoin sanakääntein anopin aivoituksia, veli oli sitten kertonut kaiken anopille. Siitäpä sitten sotku saatiinkin.



Hauskoja juttuja ex-anopista on hauska kertoa nyt kun erosta on seitsemän vuotta, mutta karsea lehmä se oli! Mä ymmärrän sua täysin, mutta mun vinkki on, että ole mahdollisimman vähän tekemisissä sen kanssa jos vain mahdollista! Se on ainoa keino säilyttää mielenterveys!

Ja napanuora on kyllä poikki. On vaan aina ollu ilkeä tyttöystäville, ja sitte ku erottu oli siinä sitte niin mukava ihminen selittää uudelle tyttöystävälle. Nykyisin toki vaimolle. Ei tee mun aikana kyllä mitää tietää että laitan välit poikki oon aika kiivas ja aina vaimon puolella. Joskus ollut vuosikin väliä että ollaan oltu tekemisis. Raivostuttavaa tämmöinen muutin kotoa pois 16v ahdisti jo silloin oma äiti. ps sori kirjoitus virheet ei jaksa olla enää tarkkana.

No mitä tehdä kun mieheni ei näe tässä mitään ongelmaa?

Myöntää kyllä näin tapahtuvan, mutta ehdottaa ratkaisuksi että minä en kävisi hänen vanhemmillaan enää(?), koska hänen äitinsä on tällöin kuulemma aivan toisenlainen...



ap

mä olisin ainakin onnellinen jos ukkoni ottais lapset matkaan ja lähtis jonnekki! sais olla kotona rauhassa ja tehdä omia asioita ja eitarvis olla ukon kans aina naamatusten ku ukko on aina kotona töitten ulkopuolisen ajan!

koska, ajattelee, että niin sinä tekisit ja pelkää sinun muuten pahastuvan? Jos sinä olet hänen silmissään tarkka kasvattava, eikä hän halua vaikuttaa huonommalta ja ylilyö?



Tai sit olet hänen mielestä liian lepsu? Mut se taas ei selitä anopin lepsuutta sinun poissaollessa.



Voin omasta kokemuksestä sanoa, että sukulaisuhteet on niin hirveetä sekamelskaa väärinymmärryksien takia. Kun asioista ei puhuta, ja toivotaan ongelmien häviän itsestään.

Vaikutti siltä,että miehes kanssa olet yrittänyt jutella, muttei ole tuottanut tulosta.

Voisitko anopin kanssa jutella? Kannatan asiallista linjaa, niin että jälkikäteen voit seisoa omien sanojesi takana ylpeänä. Ei kannata loukata anoppia ja muuta perehettää, silloin saat vuosien vihat päällesi. Veri on vettä sakeampaa. Jotenkin kuulostaa, että jonkun mielestä sinä olet perheenulkopuolinen.



Oma suhteeni mieheni perheeseen ovat täysin pilalla, enkä toivo samaa kohtaloa kenellekään.

Jos toinen käyttäytyy tyhmästi, voit ajatella, että se on hänen puutteensa. Minä sisäistin tässä viimeaikoina, että isäni ei osannut rakastaa minua oikealla tavalla, mutta kyllä hän silti rakasti, hän ei vain osainnut ilmaista sitä oikein. Mutta rakasti ja se on tärkeintä!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat