Vierailija

Miten se lapsi menee siitä pilalle, jos kamala anoppi kerran antaa keksin? Tai eno yhden sipsin? Tai hoitotäti nokkamukista mehua?



Ymmärrän kyllä, että yleislinja kotona on se, ettei herkutella ja sen, ettei suola ole lapselle hyvästä, mutta en kyllä ymmärrä sitä, että lapsi saa jossain kylässä tms. herkkuja edes vähän maistaa ja että moisen maistamisen/antamisen jälkeen vielä mietitään, pitäisikö suhteet ko. ihmisiin katkaista.

Kommentit (20)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

on ihan tutkittu juttu että perheissä jossa jokin ruoka on kielletty ja ruuasta tehty numero kasvaa selvästi enemmän syömishäiriöisiä lapsia. Jos ei lapsena opeteta kohtuukäyttäytymistä niin kuinka sen aikuisena oppisikaan.



Useinhan se kielletty sitten teinä houkuttaa kaikkein eniten ja kun ei ole käsitystä kuinka syödä ns kielletyjä kohtuudella niin eihän siinä voi hyvin käydä.



Taitaa todella olla se anopin antama keksi olla valtataistelua eikä mitään ravinto-oppien soveltamista.

Mutta se idea... jos ei voi luottaa hoitajaan edes sen vertaa ettei anna lapselle jotain kiellettyä ruokaa niin mitähän muuta se voi tehdä... vain sillä verukkeella että kun se lapsi niin kovasti tahtoi.



Seuraavaksi se antaa varmaan 10v kaljaa kun se pyysi nii nätisti maistaa.





Jos ei osaa kieltää pieneltä lapselta edes keksiä niin en mie ainakaan luottaisi sellaiseen ihmiseen.

Meitä on 3 sisarusta. Aikuisena yhdellä vakava syömishäiriö ja kahdella muuten vaan vaikeuksia syödä ruokaa kohtuudella. Nyt kun minulla omia lapsia, niin meillä ei rajoteta mitään syömistä. Lapset laihoja, eivät edes kinua mitään koskaan. Mielestäni oma lapsuudenkotini kasvatusmalli vain altistaa syömishäiriöille!

mielipahaa ja huonoa omatuntoa.



Ihmisen pitää oppiaa ruokkimaan sitä oikein. Moni terveellinenkin ruoka on suurta herkkua. Ja moni makea herkku on terveellisempi kuin toinen.



Minulle suuri kauhistus on kun lapset vetää noita hedelmä-kumi-teollisuus-karamelli-myrkkyjä. Sekä limpparit. Ja sipsit. Sekä suolaisista lihapiirakat, teollisuus lihapullat, nakit, pakaste pizzat, hampurilaiset.



Hyviä ja kohtuullisen terveellisiä jälkiruokia voi tehdä ihan itse. Ja nauttia niistä täysin rinnoin. Tumma suklaa ja tavallinenkin on parempi kuin ennenmainitut myrkyt. Samaten jäätelö.



Se on ihan mihin itsensä totuttaa. Toivon että lapseni oppivat ravitsemaan itseään oikein. Kohtuus on minusta avainsana.

ratkaisee!



Silloin tällöin kylässä tai kotonakin saaatu keksi tai sipsi ei viel ruokavalioa huonoksi tee.



Itse kyllä annan lapsellekin keksiä kun itsekin syön (ei siis joka päivä).

Mutta hullua nipotusta, ettei muka koskaan saa mitään herkkua. Mitähän tosiaan sitten, kun lapsi kasvaa ja saa itse päättää syömisestään, meneeköhän jossain vaihees överiksi?

joka suupalasta. Eikä se lihavuus johdu oikein syömisestä ja kurin pettämisestä vaikka te ukkojenne kanssa pirttipöydän ääressä pullan tuoksuessa niin tuumaisittekin -- epidemiatasoinen lihavuus länsimaissa johtuu arkiliikunnan radikaalista vähentymisestä ja ravinnon, varsinkin vääränlaisen sellaisen, saatavuuden moninkertaistumisesta.



Terveellinen ruokavalion muuten EI SAA välttämättä lasta lankeamaan herkkuhyllyjen edessä myöhemmin. Olen itse terveellisesti syövien lapsi (äiti loistava kokki, herkut olivat useimiten äidin tekeleitä, en ole KOSKAAN saanut kotona esim limpparia) eikä minulle maistu teollinen ällömakea vielä nelikymppisenäkään. Mies taas saanut aina kaiken mitä pyytää ja karkkia ja limua on tarjoiltu urakalla ja niin vaan maistuu makea vieläkin. Eikä näistäkään voi yleistää populaatioon, ovat vain henkilökohtaisia taipumuksiamme.

Koskaan ei saanut sipsejä tai pillimehua saatikka limpparia, ei vanukkaita eikä karkkia.



Tuolla kieltämisellä on ollut tosi kamala vaikutus, kaikki tuollainen oli kotoa muutettuani kahta parempaa ja kyllä niitä söinkin:-( Nyt olen ylipainoinen aikuinen (lapsena ja nuorena tosi hoikka, urheilin) enkä pysty lopettamaan sohvanapostelua.



Omat lapseni saavat joka päivä jotain hyvää, siitä ei tehdä numeroa. Pieni keksi tai pari pientä karkkia (päivittäin), silloin tällöin pillimehu tai pulla tms. kahvilassa. Syömme muuten terveellisesti eikä lasten ole vaikea hyväksyä ei:tä kun pyytävät herkkuja. Tyttö (5v) on hyvin hoikka, poika hoikka, molemmat syövät tavallista ruokaa kuin hevoset.

ittellämme linja on löysempi, saa herkkuja syödä sillon tällöin (eikä hätää että lapsi olisi lihava, ala rajoilla mennään vaikka oikeaa ruokaa syö kuin hevonen) mutta tutun kanta on että lapselle ei anneta mitään herkkuja. ja ymmärrän molempien meidän kannat todella hyvin.





tuttu ei halua antaa mitää herkkuja koska lapsi ei niitä vielä osaa kaivata, joten miksi ehdoin tahdoin tahallaan antamaan. tällä saa suojeltua hampaitakin paremmin. ihan fiksu ajattelu tapa mielestäni.

En ole väittänyt, että siitä on mitään hyötyä, mutta kohtuudella nautituista herkuista ei ole sen enempää haittaakaan, joten jos niitä herkkuja joku jossain antaa, ei se elämä siitä mene pilalle.

Näin meilläkin on rajoitettu ihan pienen lapsen (n. 0-2 -v) herkkujen syömistä. Jos ei ymmärrä karkkia mankua, ei sitä hänelle tuputetakaan. Muuten lapsi, nyt 3-v, saa periaatteessa maistaa kaikkea paitsi viinaa ja tupakkaa. ;)

Lapsi, jolla on terve suhde ruokaan, aika epätodennäköisesti lankeaa mihinkään yltiökäyttäytymiseen myöhemminkään. Eli perushyvää ja terveellistä kotiruokaa, eikä tehdä herkuistakaan mörköjä.



Mutta luulisin, että näissä anoppi antoi lapselle keksin -tapauksissa on kyse jostain ihan muusta kuin ruuasta. Valtapeliä pelataan lapsen kustannuksella, joko vanhemman tai anopin toimesta.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat