Vierailija

Mä olen viime aikoina käynyt yh:na tytön kanssa kylässä kahden vanhemman perheissä. Hemmetti kuin molemmissa on ollut ahdistava tunnelma vanhempien välillä.



Toinen on uusioperhe, ja äidin lapset v*ttuilevat uudelle isäpuolelle minkä kerkiävät. Äiti on takakireä ja ahdistunut (joutui juuri terapiaan ja takaisin lääkitykselle). Uusi isäpuoli näyttää koko ajan aralta ja vähän siltä kun olisi kylässä.



Toisessa perheessä koko ajan tapellaan kumpi palvelee poikaa. Äiti sanoo isälle, voitko laittaa haalarit. Isä sanoo, että ei ole taas mun vuoro ja sitten ne jauhaa vuoroista ja velvollisuuksista viisi minuuttia. Poika parka istuu pelästyneen näköisenä lattialla ja varmaan miettii, että olenko mä oikeasti noin rasittava mun vanhempien mielestä.



Kaikissa yh-perheissä missä me olemme vierailleet on aina jotenkin paljon rauhallisempi ja rakastavampi tunnelma! Kun ei tarvitse miettiä vaihtoehtoja kuka tekee, joko sitä tekee itse tai kun on oman elämänsä kuningatar voi vaikka jättää tekemättä!

Kommentit (7)

Kokemusta on asua yksin poikani kanssa ja se oli varmaan elämäni onnellisinta aikaa. En kiukiutellut pojalle niin kuin teen nyt ku ottaa ukko päähän jonka kaa ei voi tapella/keskustella..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Väsyneinä ja surullisena päivinä sitä kuitenkin tietysti helposti miettii, että oispa joskus jonkun muun VUORO. Mutta mieluummin yksin, kuin huonossa parisuhteessa...

olisin ajatellut, että oispa jonkun toisen vuoro. Vaikka keskellä yötä olenkin joutunut lähtemään taaperon ja vauvan kanssa päivystykseen useasti, niin siltikin se on ollut ihan helppoa. Mun elämäähän se on.



Onhan siinä sitten parisuhteessa omat hankaluutensa, kompromissia koko ajan tehtävä joka asiassa ja mikään ei ole täysin kuten itse haluaisi.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat