Vierailija

Kysymykseni kuuluu, että onko sinulla, mustasukkaisuudesta kärsivällä, samanikäisiä sisaruksia ja olitko perheessä esikoinen?



Luin nimittäin Tiede-lehdesta tutkimuksesta, jossa oli tutkittu 6-18 kk ikäisiä vauvoja. Heidän äitinsä ruokki tutkimuksessa nukkea, ja tämä tilanne johti vauvoissa mustasukkaisuuteen. Yksinkertaistettuna tutkimuksen tulos siis on, että mustasukkaisuus johtuu sisaruskateudesta. Ja yleensä siitä kärsii esikoinen, koska hän on se, joka joutuu väistymään vauvan tieltä.



Vein tänään lapseni päiväkotiin ja eräs pieni 4 v poika tuli juttelemaan yhdellä jalalla hyppimisestä. Minun lapseni osasi hyppiä, ja tämä vieras poika kehui häntä " juuri noin, sinä olet taitava" .

Oli hämmästynyt tästä. Samalla tavalla minä kehun omia lapsiani, mutta heidän on tosi vaikea kehua toisen osaamista, vaan tilanteessa on aina kilpailuasetelma " kyllä mäkin ton osaan" .

Kävi ilmi, että tuo pieni poika oli ainut lapsi. Meillä on kaksi lasta. Siksi tämä tutkimustulos nousi mieleeni juuri tänään.



Kommentteja?

Kommentit (14)

Mielenkiintoinen teoria!



Omassa 7 kk:n ikäisessa vauvassa on alkanut ilmetä mustasukkaisuuden oireita. Mm. vauvajumpassa kehuessani toista vauvaa ja kiinnittäessäni huomiota toiseen omani vaikutti kuin maansa myyneeltä. Samoin eilen tapasimme ihmisen, josta vauvani piti ja protestoi heti jos tämä ihminen kiinnitti huomoita toiseen vauvaan.

En myöskään esikoinen, vaan kakkonen kymmenen lapsen sarjasta. Isoveljeäni inhosin, kun se sai kaiken aina helpommalla, rahaa enemmän kuin muut jne. Äiti lienee kokenut syyllisyyttä, kun veli tuli kiusatuksi koulussa, eikä äiti osannut auttaa.



Muut sisarukset ovat aina olleet rakkaita. Veljenkin kanssa olen oppinut tulemaan toimeen näin vanhemmalla iällä. Parhaat välit säilyy, kun ei näe liian usein. ;)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen nelilapsisen perheen toiseksi nuorin. Mä uskon, että sisarkateuteen vaikuttaa ennen kaikkea se, miten vanhemmat onnistuvat huomioimaan kaikki lapset yksilöinä, ei niinkään lapsiluku itsessään. Meillä ei tarvinnut koskaan tapella huomiosta, vaikka suht iso perhe olikin. Eikä meitä ikinä vertailtu toisiimme, vaan saimme rauhassa olla ihan erillisiä ja erilaisia ihmisiä. Sisarukset ovat mulle voimavara.



Huom! Tottakai sitä tuli lapsena tapeltua sisarusten kanssa verisestikin, eihän lapset aina tule toimeen keskenään, mutta kaikki mahdolliset kateuden tunteet on meillä jääneet sinne lapsuuteen.

Minulla on kaksi veljeä, ikäeroa on molempiin 6 vuotta, toinen vanhempi, toinen nuorempi. Meillä on ollut kotona kannustava ilmapiiri aina, ehkä esim. 8-vuotiaan ei tarvitse kilpailla 2-vuotiaan kanssa samoissa asioissa?



Tosin omilla lapsillani on alle 2 vuotta ikäeroa ja he ovat tsemppaamassa toinen toisiaan. He ovat molemmat tyttöjä, kova vietti on suojella toisiaan ja pitää yhdessä puoliaan.

jotka molemmat reilusti vanhempia.



Mun miehelläni on 2 lasta, nuorempi palvoo tätä 2v vanhempaa isoveljeä, mutta isoveljen mielestä pikkusisko joutaisi hiiteen. Isoveli parjaa siskoa minkä ehtii, mutta sisko ihailee kaikkea, mitä veli tekee, eikä koskaan hauku tai moiti.

Olen kolmilapsisesta perheestä, mutta isoveljeni on neljä vuotta vanhempi ja pikkusisareni on yhdeksän vuotta nuorempi, joten isoilla ikäeroilla on meidät tehty.

eikä koskaan lapsena mikään, mitä tein ollut yhtään mitään, koska aina sisko/veli tai molemmat olivat paaaaljon parempia ja se kyllä myös osoitettiin.

Minulla isosisko. Itselläni on kaksi lasta ja nuorempi (4v poika) on juuri samanlainen kuin kuvaamasi poika, kehuu paljon toisia heidän suorituksistaan, ihastelee vaatteita jne.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat