Vierailija

Olen henkisesti poikki. Mieheni valittaa joka asiasta. Hän joutuu viemään ja hakemaan lapset koulusta päivittäin, mutta minä laitan heidät aamuisin valmiiksi. Meillä on yksi auto ja hänen työajat sopivat lasten kouluaikoihin. Illalla töistä tullessaan menee nukkumaan ihan JOKA ilta. Ei koskaan leiki lasten kanssa tai puhu minulle mitään. Hän ei ole kiinnostunut päivänkuulumisista, minun työasiat eivät häntä kiinnosta, enkä saa niistä hänelle puhua. Työnulkopuolella ei puhuta työasioista. Hän ei myöskään puhu omistaan.



Viikonloppuisin hänellä on omat kuviot. Lauantaina aina pitää lähetä Helsinkiin, saamme lähteä mukaan, mutta hän menee omaa reittiään ja minä lasten kanssa omaa reittiään. Sunnuntaina ei mennä mihinkään eikä meille saa tulla ketään. En voi kutsua ystäviäni meille, kun mieheni ei ole koskaan kotona, jos joku tulee. Hän vaikka lähtee pois. En kehtaa kertoa ystävilleni, että mies ei halua olla kotona. Monet kyläreissut olen joutunut peruuttamaan tämän takia, mies ilmoittaa vaan, että mene yksin lasten kanssa. Jos koko perhe on kutsuttu, on noloa mennä yksin.



Joka kerta, kun olen kipeenä hän ei auta yhtään. Joudun kuumeessa hoitamaan lapset, tekemään ruuat yms. Jos pyydän apua, hän ei auta. Yleensä, kun olen kipeä (harvoin) hän mököttää minulle eikä puhu mitään.



Sitten on saanut päähänsä ettei saa seksiä tarpeeksi usein. Eilen hän sanoi minulle, että minun täytyy mennä lääkäriin haluttomuuteni takia. Jos ei suhde ole muutenkaan kunnossa, miten se voisi olla makuuhuoneen puolella. Hän on minulle niin ilkeä aina, jatkuvasti kuulen, että olen seksinvihaaja. Hän pilkkaa minua siitä jatkuvasti. En viitsi itse olla ilkeä, mutta hän jos joku tarvitsee lääkäriä tai viagraa. Jos olisin oikein ilkeä sanoisin siitä hänelle, hänellä ei nimittäin seiso ollenkaan!! tai todella harvoin. Sitten laittaa senkin yleensä minun syyksi.



Arvostelee vanhempian jatkuvasti ja jos he ostavat meille jotain, ainakin kuukauden kuluttua hän ostaa samanlaisen tai paremman ja laittaa vanhempieni ostaman pois. Hänen vanhempiaan ei saa arvostella. Enkä ole sitä tehnytkään, asuvat kauempana. Minun vanhempani eivät paljon meillä enää käy. Kaksi kertaa, kun ovat tulleet niin hän on nukkunut eikä ole tullut edes tervehtimään.



Sitten kaiken tämän käyttäytymisen lisäksi en saa käydä missään. Esim. olin kaksi tuntia Ikeassa tyttäreni kanssa. Hän huusi minulle kuinka on joutunut olla kaksi tuntia lapsenvahtina kotona minun ollessa shoppailemassa. Mielestäni olin vielä lyhyen aikaa poissa.



Mitä ihmettä teen? Olemme olleet naimisissa noin 10v, mutta nyt alkaa pikkuhiljaa riittämään. En jaksa tällaista, lisäksi hän valittaa minulle lähes päivittäin, että olen ilkeä hänelle. Hän ei puhu minulle sen takia ja olen aivan ihmeissäni, koska en tiedä olevani ilkeä. Kerran hän kysyi miksi viivyin niin kauvan kaupassa, sanoin vaan vähän hermostuneesti, että arvaa mitkä jonot kaupassa oli. En tarkoittanut ärsyttävällä äänellä olla ilkeä hänelle vaan olin vaan vihoissani kaupan jonoille, niin hän siihen " älä nyt huuda mulle noin kamalasti" , ja voin vakuutta etten edes huutanut (koska en uskalla huutaa hänelle).



Helppohan se on sanoa, että erotkaa, se ei vaan ole niin yksinkertaista lasten ja asuntolainan takia. Tällainen elämä ei vaan sovi minulle, joka on aina ollut sosisaalinen ja minulla on ollut aina ystäviä, nyt en voi olla kenenkään kanssa yhteydessä.







Kommentit (9)

Pidä perheneuvottelu. Istuta miehesi pöydän ääreen ja sanot, että " Nyt kuuntelet!" . Sitten lyhyesti ja asiallisesti kerrot samat asiat kuin meille ja sanot, että ero tulee, jos mies ei hoida itseään kuntoon.



Miehesi käytös on sairasta. Oikuillaan hän pyörittää sinua miten haluaa. En usko, että pariterapiasta on apua noin narsistisen luonteen kanssa. Toki voisit itsekin käydä purkamassa pahaa oloasi esim. perheneuvolassa. Puhuminen helpottaa aina ja selventää omia ajatuksia.



Tärkein kysymys kuuluu: rakastatko miestäsi? Oletko valmis tukemaan häntä vaikeiden aikojen yli? Uskotko, että hän voi muuttua?



Jos vastasit yhteenkin kysymykseen " en" , on ero vain ajan kysymys. Pääasia, että tartut härkää sarvista ja teet asialle jotain. Lopeta alistuminen!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

aina olettavat, että tulemme perheen kera. Itse mieluiten liikkuisinkin lasten kanssa. Eriasia sukulaiset, mutta ystäväni haluavat aina tavata perheiden kera. Olenkin miettinyt vaihtoehtoa, että seuraavan kerran vaan ilmoitan ettei mieheni tule mukaan.

rakasta miestäni enää, itseasiassa vihaan häntä ja hänen henkistä väkivaltaansa minua kohtaan. Silloin, kun hän on paremmalla tuulella (kerran kuussa) hän vannoo minulle rakkauttaan. Hän osaa olla niin ilkeä että kukaan ei usko. Manipuloin lapsiakin välillä miten sattuu. Harkitsen eroa, mutta en tiedä osaanko olla yksinhuoltaja? En ole koskaan elämässäni asunut yksin, aina jonkun kanssa. Toki lapset jäisivät minulle, mutta miten pärjäämme?? kaikenlaista tulee mieleen.

mutta yleensäkin mieheni on haluton mihinkään. Hän haluaa vaan olla yksin tai nukkua. Huutaa lapsille ja on inhoittava minulle. Sitten kääntää kuitenkin kaiken toisinpäin, että minä olen ilkeä hänelle. Uskon, että on ollut aiemminkin masennusta, välillä on aikoja, jolloin on aivan iloton ja syö + lihoaa vaan.

Hyvä ihminen, älä nyt kyläreissuja peru miehesi takia. Minä ja mieheni emme oikein koskaan liiku yhdessä minnekään. Kun tulee kutsu kylään, minä menen lasten kanssa jos huvittaa. Ei sitä nyt tarvitse olla aina yhdessä ja tavata aina samoja ihmisiä. Kutsu vain teille kylään ihmisiä, jos haluat ja anna miehesi mennä ulos, jos häntä huvittaa. Ei teidän todellakaan tarvitse aina olla samojen ihmisten kanssa.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat