Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Siinäpä se kysymys melkein olikin, haluaisin kuulla hyviä ja huonoja puolia tukilapsena olosta. Ryhmässä on 12 lasta, joista 5 erityislasta diagnoosilla. Kyseessä on puhe-ja käyttäytymishäiriöisiä lapsia, iältään 4-6 v. Laittaisitteko oman 4-vuotiaan ryhmään? Tarttuuko häiriökäyttäytyminen? Ryhmässä on 3-4 hoitajaa, joista kaksi eltoa.

Kommentit (9)

Kielellisen kehityksen ja motoriikan tukea tarvitsevia lapsia (pääosin kai dysfasia). 12 lasta, 6 tukilasta.

Rauhallinen tunnelma, kun aikuisia paljon suhteessa lapsiin tekevät paljon kaikkia ihania erikoisharjoituksia (motoriikkaa yms). Oma 5 vuotias oppinut talven aikana lukemaan, ei siis ainakaan hidasta kehitystä. En vaihtaisi pois!

Meillä oli ihan sama tilanne vuosi sitten, ja nyt kun poika on siellä vuoden ollut, niin voin sanoa että suosittelen ehdottomasti! Ryhmä on pienempi kuin normaalit ryhmät ja tosiaan se toisten huomioon ottaminen korostuu ihan huomaamatta. Eli jos teidän lapsella on mahdollisuus PÄÄSTÄ " tukilapseksi" , niin siitä vaan!!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meidän lapset valittiin vastaavanlaiseen ryhmään, tosin ryhmässä oli kaksi lto (ei eltoja), yksi päivähoitaja ja yksi avustaja. Näiden lasten ongelmat ovat sosiaalis-emotionaalisen kanssakäymisen ongelmia. Meillä kotona tämä on kyllä näkynyt. Toisesta lapsestani ei eroa huomaa, mutta toisesta kyllä. Eli kyllä se lienee paljon lapsestakin kiinni, miten vaikuttaa. Se on hyvä asia, että lapseni ovat suvaitsevaisempia erilaisuutta kohtaan. Mutta vilkkaampi lapseni on kyllä sienen tavoin imuroinut huonoja tapoja itseensä. Vuoden päivät olen sitten häntä opastanut hyville tavoille takaisin eli lyönyt päätäni seinään...



Ensi syksynä lapseni eivät mene tukilapsiksi enää. Myös eräs tuttavani, jonka lapset olivat vastaavanlaisessa ryhmässä kertoi, että tuntui, että lapsi ihan taantui ryhmässä. Mutta kuten sanoin, näin ei käy kaikille.

että minua ihastutti niemenomaan pienempi ryhmäkoko, todella alansa hallitsevat työntekijät, jotka olivat motivoituneita ja koulutettuja. Varsinkin kun oma tyttömme tuli sinne ummikkona niin oppi kielen tosi nopeasti kun töissä oli tietysti myös logopedeja jne, jotka osasivat auttaa ja opettaa oikein. Olipa vielä sitä paitsi ainoa " laitos" missä on ymmärretty heti, että meidän vanhempien pitää luonnollisesti puhua lapsille omaa äidinkieltämme.



No, vähän ohi aiheen, mutta todella siis suosittelen: lapset saavat (myös tukilapset) paljon enemmän huomiota.

mistä tiedät, ettei lapsesi olisi käyttäytynyt ihan samalla tavalla tavallisesssa ryhmässä? Onko aivan selvää, että juuri tukilapsena olo aiheutti tuon?

Ryhmässä oli kyllä muitakin erityislapsia, kuten down-lapsia, cp-lapsia jne.



Minulla on vain ja ainoastaan positiivista sanottavaa! Tyttö tykkäsi itse kovasti olla päiväkodissa ja kaikki tukilapset osasivat suhtautua erittäin myönteisesti erityislapsiin: auttoivat näitä kun oli tarvetta, mutta osasivat kutienkin olla luontevasti, suuttuivat jos joku kiusasi, nauroivat kun nauratti.



Tyttö on nyt tokalla koulussa ja osaa luonnollisesti edelleen suhtautua mahtavan hyvin erilaisiin ihmisiin ja tulee kaikkien kanssa toimeen. Sen lisäksi MINÄ opin paljon erityislapsista, että hekin ovat ihania pieniä otuksia (kauheaa sanoa, että olin ennen vähän ennakkoluuloinen).



Ei ole mikään " tarttunut" eli tyttö on ihan oma itsensä, koulussa sujuu hyvin ja hänestä tulee vain myönteistä palautetta. Päiväkodissa huomioitiin myös tukilapset ja jokaiselle oli tarjolla oman tasoista toimintaa.



5-vuotiaana tyttö selitti itse minulle että " " heikki" on kyllä viisivuotias mutta sisältä hän on vasta niin kun kaksivuotias, niin pitää muistaa että ei se osaa vielä ihan kaikkea" . Tämä oli yhdestä down-pojasta.

ja se on ainoa vuosi, kun hänen päiväkoti- ja koulu-uransa on sujunut todella HYVIN.



RYhmässä oli 12 lasta, joista puolella jokin diagnoosi (sitä en tiedä, olisivatko muutkin saaneet jos olisi tarpeeksi tutkittu). Ongelmat kielellisiä ja puheentuoton ongelmia, mutta tiedän, että jotkut heistä ovat saaneet sittemmin myös adhd tai asperger-diagnooseja (nehän usein tulevat vasta kouluiässä). RYhmässä oli siis myös lapsia jotka olivat ns " vilkkaan puoleisia" ja joilla todennäköisesti oli häiriökäyttäytymistä - mutta se ei haitannut koska ryhmä oli tosiaan pieni ja aikuisia oli yhteensä 3 sitä pikkuryhmää varten. Meno oli tosiaan rauhaisaa. Ei tarttunut häiriökäyttäytyminen, eivätkä puheen ongelmatkaan, vaikka mekin sitä ensin vähän mietimme.



TÄmä oli lisäksi se vuosi, kun kokemuksemme mukaan opettajat ja hoitajat olivat kaikkein asiantuntevimpia ja motivoituneimpia. Samanlaista ei päiväkodin eikä koulun normaalipuolella ole näkynyt!



Jonkinlainen ongelma tuli kyllä siinä vaiheessa kun eskarista siirryttiin kouluun. Lapsen luokka oli koottiinn kolmesta eskariryhmästä, eikä tästä meidän lapsemme ryhmästä tullut ketään muuta, kun taas muut luokkakaverit tunsivat melkoisen osan ryhmästä. Joukkoon oli hieman vaikea päästä kun tuli " ulkopuolelta" .

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat