Vierailija

Noissa edellisissä kiusaajat kyllä saisivat katsoa peiliin pitkään ja hartaasti. Ei toisen mieltä saa särkeä, vaikka kuinka olisi erilainen.

Sivut

Kommentit (83)

Minkälaisia hirveyksiä näiden ns. "normaalien kulissien" takana voikaan olla!?Täällä palstalla kun aina tuomitaan avioerot, yh:t, vuokralla asuminen yms.

Lainaus:

ja kaikkea siihen liittyvää ja nimenomaan sitä miten kaikesta tulee puhua kotona.



Ja miksi ihmeessä jotakin ujoutta pitäisi ruokkia? Kannustaminen yrittämiseen ja kehuminen kun yrittää on ne avainsanat.




Mutta onko lapsesi kertoneet sulle koskaan vapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti jos heitä kiusataan? Vai tuleeko kaikki taas ylhäältäpäin reippausvaatimuksen kera niin että varmasti pidetään huoli että muksu kertoo vasta viimeisessä hädässä. Siltä se vähän kuulostaa. Että en itse olis sulle ekana haavoittuneisuuttani paljastamassa jos olisin lapsi.



Eikä ujoutta "ruokkia" tarvitsekaan, mutta huomaa ettet oikein ole selvillä mitä ujous temperamenttipiirteenä tarkoittaa jos kirjoitat että lapsen voi opettaa ujoudesta pois. Toivotaan nyt ettei sulla itsellä ole ujoja lapsia! Todennäköisesti ei, teksteistäsi päätellen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Joukosta poikkeava joutuu syrjityksi tai kiusatuksi, oli joukko mikä tahansa. Koskaan kiusaamista tai hyljeksintää ei saada kokonaan loppumaan. Mutta huom! Olen silti yhtä mieltä, että siihen pitää yrittää kasvatuksella ja säännöillä puuttua. Mutta yksi asia mikä pitäisi myös huomioida, on se, että miten lapsi suhtautuu pieneen ns. alkavaan kiusaamiseen (eli sitä pikkukiusaa, jolla kaikkia testataan). Jos viedään pipo päästä tai ohitetaan ja tönäistään jonossa, alkaako vaatia sitä takaisin ja edes yrittää puolustaa itseään ja oikeuksiaan vai lamaantuuko ja nujertuuko täysin ja altistaa itsensä jatkokiusaamiselle? Miten saataisiin lapsille tervettä itseluottamusta ja itsetuntoa, asennetta, jolla otetaan oma paikka maailmassa?



Ehkä jotain vikaa on tässä naisvaltaisessa kukkahattukasvatuksessakin, jossa kaikki välienselvittely on väärin, kaikki on kaikkien ystäviä, kaikki riidat on sovittava halilla, jos toinen tekee jotain kiellettyä, pitää kääntää toinen poski ja olla kiltisti kunnes toinen pyytää anteeksi, kaikki taistelu ja kilpailu on oikeastaan kiellettyä.... mutta kun ihmiset, etenkään pojat EI luontaisesti toimi noin!

Lainaus:

Tai sitten asetit kysymyksesi jotenkin todella huonosti tahtomattasi.



Ujoudestakin kyllä voi lasta kasvattaa irti, tiedoksi vaan.



Enivei, juuri oman vammojeni takia tiedän todella tarkkaan mistä puhun, joten ihan omien lastenne takia, opettakaa ne kestämään pettymyksiä, silloin on helpompi kestää muut elämän kolhut (joihin koulukiusaaminenkin kuuluu). Systemaattinen kiusaaminen on sitten jotakin ihan muuta, johon tulee kasvattajien puuttua (huoh, taas tullaan kasvatukseen).



t: 38




Ei lasta voi kasvattaa temperamentistansa irti, vilkkaasta ei voi kasvattaa rauhallista, eikä ujosta rohkeaa.



Mutta suvaitsevaisemmaksi voi äiti itseänsä yrittää kasvattaa, ja opettaa lapsilleen, että on hienoa, että kaikki ovat erilaisia.

Lainaus:


Mutta onko lapsesi kertoneet sulle koskaan vapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti jos heitä kiusataan? Vai tuleeko kaikki taas ylhäältäpäin reippausvaatimuksen kera niin että varmasti pidetään huoli että muksu kertoo vasta viimeisessä hädässä. Siltä se vähän kuulostaa. Että en itse olis sulle ekana haavoittuneisuuttani paljastamassa jos olisin lapsi.




koin, kun tyttö, 5v, sanoi että sitten hän saa opettaa omille lapsille kaiken tämän mitä äiti on opettanut heille.

Voiko sitä enää paremmin sanoa?



Ja kyllä, olen ollut itsekin ujo lapsi, mutta kasvanut/kasvatettu luottamaan omaan itsetuntoon ja luja se onkin =)

Ihan kehen tahansa sopii takuulla yksi tai kaksi noista. Mutta ajattele esimerkiksi sitä, mitä tiedämme Auvisesta, lähes kaikki sopivat. Sama juttu kuin jossain narsistisen persoonallisuushäiriön diagnosoinnissa. yksi diagnostinen kriteeri on normaali tai normaalia korkeampi älykkyys. Selvää siinäkin on, että se, että älykkyys on normaali, ei tee kenestäkään narsistia, samoin rakkaussurut eivät tee potentiaalista kouluampujaa, vaan kyse on siitä, että täyttää valtaosan kriteereistä.



Lainaus:


esim. rakkaussurut, huono sietämään turhautumista, suljettu ystäväpiiri ym. Eli noita saa olla aika monta että pitäisin huolestuttavana, toiset tietysti huoletuttavampia kuin toiset (esim. Hitlerin ihannointi vakavampaa kuin huomiohakuisuus)

Lainaus:

Minua kiusattii koulussa...



hyväksytäänkö ja lupaatteko tukea nyt minua jos lähden tästä räiskimiään ympäriinsä ja pahaa oloani purkamaan?




Mielestäsi kiusaamiselle ei kuitenkaan tarvitse tehdä mitään?



Voi hyvä luoja tätä argumentoinnin tasoa.

Turhaan Risikko paasaa siitä, että Kauhajoen oppilaitoksessa on oma psykologi, mikä tietysti on hyvä juttu, mutta tuskin Saari vuoden oppilaitoksessa opiskeltuaan muuttui siksi mikä oli. Tietenkin Saaren kehitykseen on vaikuttanut myös aiemmat koulut ja kasvuympäristö. Tarkoitan, että kyllä sosiaali- ja terveyspalvelujen heikko taso on omiaan lisäämään tämänkaltaisia tragedioita. Aiheellisesti OAJ on vaatinut myös koulujen ryhmäkokojen pienentämistä.



Lainaus:

Kaikki syntyneet 1983-1989, eli vähän ennen lamaa jolloin sos. palveluja heikennettiin.

Lionel Shriverin Poikani kevin. siinä kirjailija nimenomaan pohtii syntyykö joku pahaksi, muokkaako äidin puuttuva lämmin rakkaus vaikka onkin fyysisesti läsnä vai mikä ajaa pojan epämiellyttäväksi ja lopulta koulutappajaksi?

Todella hyvä kirja lukea kun näitä pohtii.



p.s eikö tämä julkisuuden haku mm BB ja muut aivan käsittämättömät julkisuuden ilmiöt (tukiainen jne jne) myös aja nuoria hakemaan julkisuutta? Vaikkain näin karmealla tavalla?

Eli narsismin (narsistinen persoonallisuushäiriö/ psykopatia) syistä on kahta eri tutkimuslinjaa:

1) aivovaurio, synnynnäinen tai iskusta aiheutunut, josta seuraa kykenemättömyys kokea ja ymmärtää inhimillisiä tunteita (on tapauksia, joissa vanhempien rakkaus eikä hyvä kasvatus yms ole vaikuttanut mihinkään suuntaan )

2) narsismin kokeminen varhaislapsuudessa elikkäs kotikasvatuksella on vaikutusta.



Ehkäpä molemmissa on totuutensa? materiaalia löytyy netistä (narsistien uhrien tuki) ja kirjallisuuttakin on.

mielipiteet, ei ninkään luokkakavereiden, kyläläisten tai perheen. Hyväksyntää ja arvomaailmaa, ihalua, peilataan irc:ssä, jossa jokainen paisuttelee ja värittää tekemisiää uskoen toisten juttuja.



Lainaus:

Ennen vanhaan ne isät vasta tunnekylmiä olivatkin. Opettajat olivat oikeita piruja ja lapset kiusasivat toisiaan paljon enemmän kuin nyt. Vanhemmat piiskasivat ja löivät lapsiaan yms., opettajatkin löivät karttakepillä sormille ja muuta kivaa. Lapset (lähinnä pojat) tappelivat verissä päin harva se päivä. Harvoilla lapsilla oli mitään harrastuksia, ellei poikien tekemiä ilkeyksiä lasketa. Tämä siis joitakin vuosikymmeniä sitten.



Ja vieläkin traumaattisempia kokemuksia lapsilla ennen oli; äidit kuolivat synnytyksiin, sisaruksia kuoli sairauksiin ja isiä kaatui sodissa. Kuitenkaan heistä ei tullut massamurhaajia.



Mikä ihmeessä tässä nykyajassa siis on vikana? Vaikka kuinka olisi koulukiusattu ja joutunut kärsimään kaikista lama-ajan ikävistä asioista, niin meillä on nykyään taivaallisen hyvät elinolosuhteet verrattuna vaikkapa viime vuosisadan alkuun tai sota-aikaan...

Lainaus:

Jos tilanne on se että muut tuntuvat inhoavan ja halveksivan ihmistä, on kaksi tulkintavaihtoehtoa: minä olen läpensä huono tai muut ovat läpensä huonoja, olen heidän yläpuolellaan, he eivät ymmärrä miten ylivoimainen olen ihmisenä ja siksi inhoavat.




Pidin heitä kusipäisinä idiootteina (etenkin kun mua kiusattiin hyvästä koulumenestyksestä ja kiusaajat oli luokan pahiksia joiden keskiarvo oli ehkä 6.5). Aika paljon tyydytystä sain myöhemmin kun kuulin miten huonosti monilla on mennyt koulun jälkeen vaikka silloin kovasti uhottiin kuinka koulu on paskaa ja kuinka he lähtevät heti ysin jälkeen ansaitsemaan rahaa. Ei varmaan tarvitse edes sanoa että erot nykyisessä elämässä on aika isot ja näiden uhoajien häviöksi.

Ajattelenpa vaikka tyttöäni: hän parkuu heti jos vähänkin joku katselee häntä "väärällä tavalla" tai joku sanoo jotain hänen mielestään sopimatonta tai hipaisee häntä. Poikani taas ei moisesta välittäisi yhtään. Että mikä on sitten kiusaamista? Sekin on subjektiivista.



Tulee kyllä mieleen just narsistit. Eivät välitä toisista. Yleensä se on kasvatuksen tulos, jotain on mennyt pieleen. Vai mitä sanovat asiantuntijat?

lapsi, jota kiusataan koska hän on ujouttaan sosiaalisesti kömpelö eikä mikään maailman kaunein lapsi, niin mitä pettymyksiä mun pitäisi hänelle aiheuttaa että kiusaaminen loppuisi?

Lainaus:

Mutta ihan samaa esim. ylipainoisten mollaustahan se on täällä av-llakin, ja syypäinä me aikuiset ihmiset, jotka nyt ollaan suureen äänenn kieltämässä lapsilta kiusaaminen.




Ja tämä palstarähjäyskin vielä menee sillä lailla että tämä paikka on siitä kuuluisa että täällä tulee kaikille turpiin ja tänne tullaan omalla vastuulla. Mutta koulu ei ole paikka jossa olemisen ja kiusatuksi tulemisen voi valita. Sama työpaikoilla. Erilaisuuden sietämisestä arkielämässä se alkaa.

Juu hyvä pointti tämäkin-kertonee suomalaisesta luonteesta jotain, millaisia lapsista voi tulla jos äitien palsta toimii tällä periaatteella?

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat