Vierailija

Kun ei subjektiivista päivähoito-oikeutta ollut?

Sivut

Kommentit (29)

päiväkotiin menivät, kun olin töissä. Kyllä se paikka ihan helposti löytyi ja oli vielä vara valitakin. Se muutos nykyiseen taitaa olla, että kun jäin äitiyslomalle, esikoisen piti jäädä samana päivänä pois päivähoidosta.

Taivas ei sillä teille inisköille aukene, että päiväkodista poistetaan pari virikelasta. Toimintoja supistetaan sen seurauksena, eikä paikka siltikään irtoa välttämättä lähipäiväkodista. Onko jotenkin kivempaa ajella sinne nykyiseen " kaukana" olevaan päiväkotiin, jos tietää, että lähipäiväkodissa ei ole virikelapsen virikelasta? Ei se minua ainakaan mitenkään lohduttaisi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hoitopaikan saanti riippuikin täysin asuinkunnasta/alueesta, koska mitään velvollisuutta kunnilla ei siihen ollut. Minulle ja sisaruksilleni saatiin myös helposti hoitopaikka, mutta tiedän monia joilla näin ei ollut. Esimerkiksi serkkuni, joita palloteltiin valtavan monissa eripaikoissa hoidossa. Heistä yksi onkin nykyään jo kuollut, kuoli huumeiden yliannokseen.

Kunnallista päivähoitopaikkaa ei yksinkertaisesti saanut 80-luvun alussa. Vaihtoehtona olisi ollut yksityinen, mikä oli niin kallis, että hoitomaksuihin olisi mennyt äitini palkka lähes kokonaan (2 lasta).

Kannattavampaa oli siis jäädä kotiäidiksi.

Hienona asiana kuitenkin pidän sitä, että lapseni pääsivät nopealla varotusajalla hoitoon ja kaikki vieläpä samaan paikkaan, kun kotiin palkkaamani hoitaja päättikin, ettei meille tule ja minun piti lähteä töihin.



Pidän myös hienona asiana sitä, että lapseni ovat turvallisessa, kivassa ja virikkeellisessä hoidossa työpäiviemme ajan. Kamalaa olisi, jos pitäisi 60-70 -luvun tapaan palkata jos minkälaisia tytön huitukoita hoitamaan lapsia.

Helsingissä asuttiin ja IHAN samat meiningit kun nytkin perheiden työ/ opiskelu -hoitoonviemisten kanssa.

Luuletteko kaikki nuoret äidit, että parikymmentä vuotta sitten elettiin jossain ' vanhan ajassa' (tai no enhän mä tiedä miten maalla, kun oon paljasjalkainen stadilainen?). Meidän esikoisen ja kuopuksen vauva-ajassa ei ole muuta eroa kun, että kantoliinan korvasi silloin sellainen olanylikantolauta, kertakäyttövaipat oli pampersia mutta kestot oli harsot+muovi. Yhdistelmärattaat meillä oli jo ekalla mutta niissä oli neljä rengasta, silloin ei ollut kolmirenkaisia ja nettiä ei ollut kotona (tietokoneet kylläkin tuttuja pankista). No, eipä siinä muuta eroa ja päivähoito oli samanlaista kun nytkin, samoin seurakunnan kerhot, leikkipuistojen ja seurakuntien perhekerhot.

ps. muumimaailmassakin käytiin jo v. 1993 ..



Vierailija:

Lainaus:

26 teillä oli varmaan sitten aikoinaan pienet tulot.

Isommilla tuloilla ennen ne ongelmat olivat.




- Pikkulapsia jätettiin yksin kotiin (usein jostain 5v alkaen)

- Isommat sisarukset/naapurin teinit/mummot hoitivat.

- Kunnilla oli enemmän kodinhoitajia tarjota lapsiperheisiin.

- Kotiapulaisen palkkaaminen oli yleisempää.



äitiä isompien lasten hoidossa synnytyksen jälkeen. Tuo kodinhoitaja teki myös ruokaa ja kotitöitä. Lisäksi oli enemmän puistotätejä kuin nykyään kun sitä toimintaa on säästösyistä karsittu.

Ja myös mulle löytyi 70-luvulla pph kaupan ilmoitustaululta :)

Äiti teki pätkätöitä ja oli vaikeaa löytää aina yhtäkkiä hoitopaikkaa. Olin mm. tädilläni, naapurin mummolla ja äidin entisellä työkaverilla, tämä kun oli äitiyslomalla juuri silloin. Vähän isompana minua hoiti kesäisin ensin naapurin teinityttö ja myöhemmin olin 5 v vanhemman veljeni kanssa. Yhden talven olin pph:lla ja se oli kyllä paras paikka. Oli kivaa kun oli kavereita ja joskus hoitaja luki meille, laulettiin ja jopa askarreltiin. Kaikkein mieluiten olisin silti ollut kotona äidin kanssa. Silloin elettiin 70-lukua...

Silloin oli vielä kotirouvia, eikä -äitejä. Parhaissa tapauksissa äiti oli kotona ja lapset yksityisessä päiväkodissa. Meidänkin perheellä oli varmaa käydä kerran vuodessa ulkomailla, ostaa kesämökki ja pitää äiti kotirouvana vaikka isä oli vain tavallinen konttorirotta, ei missään johtoportaassa.

Minulla oli opinnot vielä kesken. Lapset olivat aamupäivät puistotädillä ja palkkasimme ystäväperheen kanssa yhteisen hoitajan kotihoidontuillamme, tosin kummannkaan perheen äiti ei käynyt töissä/opiskellut kokopäiväisesti, mutta järjestelmä toimi hyvin. Päiväkotiin en halunnut lapsia viedäkään ennen kuin kuopus täytti kolme, jolloin meitä onnisti ja saimme päiväkotipaikat.

ja osa joudutaan sijoittamaan kauemmaksi, kahden bussimatkan päähän. Epävarmaa ja tylsää tämä odottaminen:(

Vuonna -03 oli sama juttu edellisen lapsen haun kanssa ja taisimme saada jonkun poismuuttajan paikan.

Vuonna -89, kun taas haimme esikoiselle hoitopaikkaa lähimpään päiväkotiin, tuli vastaus aika nopsaan ja hän aloittikin tosi kivassa ryhmässä. Olihan se vähän sääli ottaa toinen pois hoidosta, mutta syy oli kyllä sen arvoinen; syntyi pikkuveli! Seuraavat kolme vuotta ovat yksi elämäni ihannimmista jaksoista, kun me kolme elimme luksusaikaa kotona. Sitten tulikin aika palata työelämään ja eikun tarhahaut sisään. Nyt emme saaneetkaan lapsia siihen ihan viereiseen päiväkotiin, mutta johtaja oli tosi mukava ja yhdessä mietimme seuraavista vaihtoehdoista parhaan ja soitto sinne, hakemukset sisään ja seuraavan valitakokouksen jälkeen tulikin ilmoitus päivähoitopaikoista.

Ts. nyt ei kyllä tule mitään eroa mieleen siihen 90-luvun hoitotarpeen tyydyttämiseen vastaan tätä päivää.

ja tuli meitä hoitamaan 70-luvun lopulla. Myöhemmin palkattiin kotiapulainen, jolle piti maksaa melkein kaikki äidin tienaamat rahat. Äiti kävi kuitenkin mieluummin töissä, koska oli pitkälle koulutettu ja nautti työstään.

ja " onneksi" oli niin pienituloinen että lapset sai kunnalliset hoitopaikat. Hoito maksoi 2 lapselta yht. 1200mk muistaakseni. Siihen aikaan 5 henkisen perheen nettotulot 10000 mk! Hyvin pärjättiin, maksettiin asuntolainaa (korko 16.5%) ja vielä matkusteltiinkin 1kk /vuosi ulkomailla.



Nyt en enää tiedä miten se onnistui......

Ja neljäs syntyi v. 96. Ei siinä ollut mitään eroa tähän päivään. Kotihoidontukea sain ja hoidin lapset kotona niin kuin nyt nuorimmaistanikin. 90-luvun alun lamavuosina poistettiin verotuksen lapsivähennys ja nostettiin lapsilisiä ja kotihoidontukea (joita sitten Lipposen eka hallitus taas leikkasi). Tuntuu niin kuin puhuisitte jostain muinaisajasta.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat