Vierailija

Mielipiteitä, kokemuksia? Varsinkin jos toisella kierroksella, jaksaako nyt paremmin perehtyä lapsen hoitoon kuin aiempien lastensa kanssa?

Kommentit (9)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Eli mulla on mua 20 vuotta nuorempi sisarpuoli.



Eniten ehkä ärsyttää se että tämä lapsi on vähän kuin ainokainen. Sillä lapsella ei ole mitään rajoja, ei ole koskaan ollutkaan. On erittäin itsekäs ja kamala suustaan.

Mä en nykyään voi sietää sitä. Yritän ajatelle että se on isäni ja äitipuoleni syy, koska ovat sellaisen hänestä kasvattaneet, mutta valitettavasti en siinä aina onnistu.



Isä tietenkin suuttuu kun olen asioista hänelle maininnut.

ei ole riippuvainen isän iästä millää lailla! Mielestäni se on enemmän ihmistyypistä kiinni. Toiset ovat uraihmisiä nuoresta hautaan asti ja toiset pystyvät antamaan paljon aikaa perheelleen myös nuorempina. Esim. nykyajan koti-isät ovat kuitenkin pääasiassa nuoria isiä, koska heille työ ei merkitse yhtä paljon kuin vanhalle patulle (jos on koulutettu & korkeassa asemassa).



Tiedät 50+ isän, jolla pienet lapset, eikä näe heitä koskaan. Tuskin auttaa asiaa sitten, kun joskus jää eläkkeelle (jos edes jää ennen kuin on 67v.).



Toinen esimerkki lähipiiristä - tuli isäksi 55v. ja kuoli 75v. Kaksikymppinen lapsi olisi halunnut elää isänsä kanssa pidempään ja kadehti kavereiden nuoria isiä. Fakta on kuitenkin, että aika harva kuolee 45-vuotiaana (kuten joku edellä tiesi informoida). Mutta 75-vuotiaana on jo aika moni mies jo kuollutkin... Että jos odotettavissa olevasta eliniästä nyt kumminkin puhutaan, koska koskaan ei kukaan tiedä, milloin viikatemies omalle kohdalle osuu.



Sitten vielä yksi pointti - 50-vuoden ikäero aiheuttaa sen, että isä on auttamatta ulkona lapsen ja nuoren maailmasta, eikä pysty nuoreen isään verraten yhtä hyvin samaistumaan hänen elämäänsä. Esim. nuorisokulttuuri, koulumaailma, vapaa-ajanviettotavat jne. ovat "vanhan isän" lapsuudessa (50-60 luvuilla) ollet kuitenkin aika erilaisia kuin nykymeno.

Tuttavapiirissäni on jopa kolme yli 50-vuotiaana lapsen saanutta ja ovat kukin sanoneet, että siinä iässä ei enää jaksa hermoilla turhasta ja osaa antaa aikaa perheelle. Samaa ovat todistaneet heidän lastensa äidit- hyvin ovat osallistuneet lasten kanssa olemiseen ja hoitoon nuo isät. Paremmin kuulemma jopa, kuin nuorempana.



Ja lähipiirissäni on myös kuollut neljä isäihmistä alle 45-vuotiaana, että se siitä isän menetyksestä, jos isä on vanha...

On se lapsellekin vähän kiusallista kun "papparainen" tuo ja vie tarhaan. Eikä varmaan kyllä jaksa hoitaa niin kuin nuorempi. Toisaalta ukkelihan pääsee eläkkeelle samoihin aikoihin kun lapsi menee ylä-asteelle. Voi katsoa perään ja olla tukena juuri niinä kaikkein vaikeimpina aikoina. Se olisi varmaan jo luksusta.

Vierailija

Eksäni oli 54-vuotias kun tyttäremme syntyi. Täytti 60 kun tyttö aloitti eskarin ja silloin alkoi väsyä kaikkeen touhuiluun lapsen ja tämän harrastusten kanssa. Hänen asenteet tyttöä kohtaan olivat turhan vanhanaikaisia, sovinistisia, tämä ei tullut ilmi ennen kuin lapsemme syntyi.

Ei voi sanoa että ikä on vain numeroita ja minkä tahansa ikäinen isä voi sairastua. On tilastollinen tosiasia, että yli 55-vuotiaista 70%:lla on jokin krooninen,yleisterveyttä heikentävä sairaus. Lisäksi tuonikäiset väsyy helpommin, vaikka kuinka olisivat urheilullisia ja reippaita.

Eksällä meni 60 ikävuoden jlk usein jopa 2 viikkoa tavallisesta flunssasta toipumiseen. Suhteemme päättyi kun hän täytti 65 ja minä 44. Ikäero toi siinä vaiheessa enää pelkkiä ongelmia meidän suhteeseemme.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat