Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Siitä millaista heillä oli (hyviä muistoja), millaista seksiä harrastivat, millaisissa paikoissa lomailivat, eksän sukulaisten kuulumiset kaikki... :(



Olen kohta vuoden kuullut paljon asioita joita en olisi halunnut kuulla (kuten yksityiskohdat seksistä aiemmassa suhteessa) ja nyt alkaa mieli olla jo tosi apea. Olen toki sanonut aiemminkin etten halua elää heidän rakkaustarinaansa alusta lähtien mutta mies ei vaan tunnu tajuavan.



Väittää kyllä että ero oli hyvä asia ja ettei kaipaa takaisin entiseen ja että rakastaa minua. Silti kuitenkin ex on mielessä koko ajan ja minusta tuntuu kuin ex olisi mukana jokaisessa hetkessämme.



Eilen sitten sanoin että en halua itse muistella omaa eksääni enkä todellakaan haluaisi kuunnella kun hän muistelee hyvällä omaansa. Varsinkaan kun hän ei kerro minulle, miksi hän on iloinen siitä että on minun kanssani tai olenko jossain parempi hänelle kuin ex.



Kuulen tavallaan vertailuja eksään koko ajan mutta en sitä, miten vertailussa kävi... :(



Muilla kokemuksia? Rauhoittuuko tämä ajan kanssa vai pitääkö päätellä ettei mies ole päässyt entisestä yli? Ja pitäisikö jatkaa matkaa vai kuunnella sujuvasti? Ahistaa.

Sivut

Kommentit (29)

joka kerta kun tarinaa alkoi tulla, sanoin " tosta tulikin mieleen yks mun yhden illanjuttu jota panin kerran kännissä ja arvaa mitä se teki....juttu jatkuu likaisilla yksityiskohdilla. Huomasin miehen naamasta et se ei tykännyt ja niin jäi exät jonnekin unholaan...

Ulkopuolelta apua ei oikein pysty hakemaan, koska mies suhtautuu asiaan tyyliin " Ai, taasko puhuin eksästä. Voi että, en ikinä muista ettei siitä kannata puhua, unohdin." Eli hän suhtautuu asiaan muistikysymyksenä, ei tunnekysymyksenä tai parisuhteemme kysymyksenä.



Tämä on tässä - on vähän vaikea juttu. Toisaalta pelkään että ylireagoin (tosin ne seksijutut piirtyvät inhottavasti mieleeni ja aina kun olen sängyssä miehen kanssa, muistan myös hänen juttunsa eksästä sängyssä). Toisaalta pelkään että jos jätän muuten hyvän miehen niin tulen katumaan sitä.



Kaipa sitten se vaihtoehto että jatkan ja yritän puhua miehen kanssa. Huoh.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ja nyt kun luen näitä vastauksia ja saan niitä näkökulmia joita kaipasin (Kiitos niistä!) niin oma ahdistukseni asiasta alkaa lievetä.



Alunperin minua masensi koska koin olevani vertailtavana eksään ja koin sen nöyryyttävänä. Nyt tajuan, että mies vain käsittelee eroaan vielä eikä tarkoita vertailla vaikka käytännössä tietysti niin tekeekin jollakin tasolla.



Pitää tehdä nyt selväksi hänelle, että on HÄNEN asiansa kelata ja käsitellä eronsa ja tunteensa eksään ja että hän pitäkööt sen sisällään koska ne eivät kuulu minulle. Ja että vaikka eksä olikin samoissa paikoissa ja tilanteissa kuin minä nyt, ei niistä pidä ääneen muistella minun seurassani.



Jos hän ei sitä kestä eikä pysty, hänen pitää etsiä eroterapeuttinsa jostain muualta, minä jatkan matkaa.

omat elämänvaiheet ja ex:ät läpi mutta ei niistä voi vuoden ajan päivittäin puhua, kyllä se valitettavasti haiskahtaa...

Sano selvästi mitä ajattelet ja vaadi että moinen loppuu, muuten se käy itsekunnioituksen päälle!!

niin ei kyllä ole suhteesta sujut eikä ole sinun kanssa läsnä ja täysillä. Voi olla että eksä on jo jatkanut matkaa mutta " sinun" mies ei selvästi ole vaan haikailee vielä entistä eikä katso eteen päin sinun kanssa.



Kumpi jätti? Ilmeisesti eksä, ja sinä osuit kohdalle kun ei yksinkään osannut olla ja jonkun kanssa kuitenkin on parempi olla...

Meillä oli aluksi just tuollaista. Seurusteltiin vuoden verran. Joka päivä mies hoki kuinka ihanaa exän kanssa oli ollut mutta vakuutti että ei halua häntä takaisin. Yks päivä tulin töistä kotiin (asuimme eri osoitteissa) ja soitin miehelle että olen menossa hänen luokseen. Mies ei vastannut puhelimeen ja laitoin viestiä, kävin ovella yms, mitään ei kuulunut. Sain sit parin päivän päästä selville ihan muuta kautta kuin mieheltäni että ex oli palannut takaisin ja mies unohti minut sillä sekunnilla..... et sellasta.....

Tapasin aikoinani miehen johon ihastuin täysillä. Mies oli vastikään eronnut tyttöystävästään ja oli aika rikki. Mies ei puhunut tästä naisesta mutta sanoi kyllä, että mikäli ex haluaisi palata, hän ottaisi tämän takaisin.



Minä päätin antaa miehelle aikaa 3 kuukautta. Vannoin silloin, että jos mies ei huhtikuuhun mennessä (silloin oli tammikuu) ole täysin ihastunut minuun, unohdan koko tyypin. Huhtikuussa mies olikin sitten kääntänyt kelkkansa.



Tästä on aikaa 5 vuotta ja kolme vuotta olemme olleet naimisissa, 2 lastakin on siunaantunut.

Vuosi on aika lyhyt aika päästä yli jätetyksi tulemisesta ja suhteesta yleensä, varsinkin kun oli kyseessä avioliitto kaikkine odotuksineen. Tai vuodenhan " vasta" olet kuunnellut muisteluja, en tiedä kuinka kauan erosta on, mutta kuitenkin. Ehkä miehellä ei ole aikaisemmin ollut ketään kelle muistella ja purkaa?



Itselläni oli ja on sellainen tilanne, että en voi exää mainitakaan tai tulee nykyiseltä hirveät raivarit. Tämä oli rankkaa varsinkin suhteen alussa jolloin en tosiaankaan tainnut vielä olla kunnolla yli muisteluvaiheesta ja muistot putkahtelivat sentimentaalisina mieleen tämän tästä. Olisi ehkä ollut " kiva" niitä jollekin purkaa, niin hyviä kuin huonojakin muistoja. Nykyään en enää pelkää kovinkaan montaa tilannetta/paikkaa/paikkakuntaa, joka muistuttaisi minua heti ja vahvasti exästä; kaikki on käyty jo vähintään kertaalleen läpi ja aika on himmentänyt muistotkin.



Täytyy kyllä totuuden nimessä sanoa, että en ehkä ole ihan tyytyväinen nykyiseenkään. Ehkä teidän(kin) pitäisi kokeilla muutaman kuukauden koe-eroa ja katsoa sitten uudestaan puhtaalta pöydältä mihin suuntaan lähdetään. Tee selväksi, että muistelu ei sitten enää sovi, vaan nyt aloitetaan uutta elämää. Tai sitten saa jäädä miettimään ja metsästämään exäänsä.

reagoisit miehen muisteluihin ikäänkuin keskustelunavauksina ja vastaisit tyynesti samalla mitalla, " niin joo, oli meilläkin pekan kanssa aikoinaan vähän sama juttu.." . ja seksijutut muistelisit ihan pokkana myös jos mies taas aloittaa.



tai sitten keskeytät muistelut joka ainoa kerta, sanot että pää kiinni, mä en jaksa kuunnella. sano että muistelkoot päänsä sisällä hiljaa niinkuin sinäkin teet (ja normaalit ihmiset yleensä).

Siksi kai se hänelle niin vaikeaa onkin käsittää, että vaikka olenkin hyvä kuuntelija, en minäkään ihan kaikkea haluaisi kuunnella.



Eipä tuo koe-erokaan houkuttele, kun pelkään että mieheni on sen sorttinen että ero jäisi lopulliseksi (kun kerran erotaan niin erotaan)... :/ enkä itse ole vielä niin kypsynyt tilanteeseen että olisin varma haluanko lähteä.



Luulen kyllä että mies ei oikeastikaan halua eksäänsä takaisin. Mutta että hän ei ole vielä täysin yli suhteesta ja tunnetilasta eksäänsä kohtaan ja siksi tämä on mielessä koko ajan. Eihän se kivaa minusta ole :(

ja on todella ikävää jos suhde tähän kaatuu.

Mieshän ajattelee exäänsä koko ajan eikä selvästikään ole päässyt erosta yli. Exän haamu tukahduttaa teidän suhteenne eikä anna sille tilaa kehittyä omaksi ainutlaatuiseksi suhteeksi. Kyllä tuosta varmaan mahdollista on selvitä, mutta aika radikaaleja toimia vaatii. Ei tuo kyllä ihan normaalia ole. Tapasitteko kenties hyvin pian sen jälkeen kun ex oli jättänyt miehesi? Ilmeisesti mies olisi halunnut jatkaa suhdetta, eikä ole osannut käsitellä eroa.



En nyt kyllä osaa neuvoja antaa. Aikanaan minua häiritisi kovasti, kun mieheni kertoi existään. Itse olin nuori ja kokematon, eikä minulla ollut vastaavia muistoja. Kerroin miehelle, että existä puhuminen häiritsee ja mies lopetti niistä puhumisen. Kun suhteemme sitten myöhemmin tuntui olevan vakaammalla pohjalla, kyselin sitten itse näistä existä, mutta suhteen aluksi en ollut valmis kuulemaan heistä. Mies ei tosin silloinkaan puhunut existä päivittäin eikä vain yhdestä tietystä henkilöstä.

Ei mies terapeutille mene. Hän kun muistelee eksäänsä lämmöllä eikä kuulemma kanna kaunaa eikä halua muistella ikäviä asioita mitä eroon liittyi.

Siksi hän ei eroaan käsittelisi terapeutin kanssakaan. Kun ei halua kohdata sitä mielipahaa mitä siihen liittyisi.

Eiköhän tämä eksä-keskustelu lähde johonkin suuntaan kehittymään. Eilen sanoin jo melko selväkielisesti, että ottaa pattiin ja rankasti.



Tänään mies on sitten ollut surullinen enkä tiedä mitä miettii ja miten suhtautuu.



Toivottavasti miettii sen, onko todella niin ettei ole päässyt yli erosta.

Meillä kävi niin, että kun pyysin miestä olemaan hiljaa eksästään, niin hän kuitenkin hautoi ajatuksia hiljaa mielessään. Parempi kai kuitenkin tietää mitä mielessä liikkuu

Mutta en nyt käsitä miten tulevaisuudensuunnitelmien selvillä oleminen ja niiden selväksi toiselle tekeminen liittyy tähän ongelmaan.



Minun tulevaisuuteni suunnitelmat ovat selvät. Miehelläkin on suunnitelmansa. Hän vain muistelee ja kelailee mennyttä elämäänsä minun kanssani (ja puhuu siis entisestä liitostaan ja sen muistoista).



En tykkää asiasta. Mietin miten siihen suhtautuisin. Kysyin olisiko jollakulla kokemusta (jotta saisin näkökulmia asiaan) ja siksi asiasta puhun.



Yleensä pyrin harkitsemaan ennen kuin teen äkillisiä päätöksiä. Mies on mukava ja ihastuttava ja siksi haluan harkita, ennen kuin jätän hänet ex-puheiden takia jos jätän. En usko että mies ilkeyttään asiasta puhuu. Ehkä ymmärtämättömyyttään tai muistamattomuuttaan. Pitää luonnollisena asiasta puhumista eikä muista ettei se minusta ole niin.



Tai sitten hän ei ole päässyt erosta yli eikä uskalla kohdata negatiivisia tunteitaan eksää kohtaan ja siksi vaalii hyviä muistoja. Ehkä taustalla on tukahdettua murhetta ja siksi kuva menneestä on kiillotettu ja yksipuolinen.

Ehkä hän ei ole valmis uuteen suhteeseen. Ehkä minun pitäisikin jatkaa matkaa. Ehkä hän kypsyy suhteeseen kanssani. Ehkä minun pitäisi jatkaa hänen kanssaan.



Näitä tässä mietin.



Edelleen, onko kokemuksia?

:)

Tärkeintä on kuitenkin se miltä sinusta tuntuu. Kauanko olet valmis tätä kestämään?



Olet puhunut asiasta miehen kanssa mutta se ei ole saanut hänen muuttamaan käytöstään. Mikä saisi?



Jos olisin itse samassa tilanteessa, antaisin itselleni kolme vaihtoehtoa:



1) Antaa tilanteen jatkua ennallaan ja yrittää välillä puhua miehen kanssa

2) Hakea apua ulkopuolelta, jos mies siihen suostuu.

3) Todeta, että tämä oli tässä.



Mikä näistä on lähinnä mielentilaasi?

Se mitä mietin nyt on, pitäisikö minunkin jatkaa matkaa vai jäädä kuuntelemaan eksä-juttuja?



Helpottaako tuo jorina ajan myötä, vai mitä tapahtuu?



Eikö kellään kokemusta?

Muutenkin vaikuttaisi siltä, ettei ole päässyt yli erosta. Ei ole aiempaa kokemusta mutta tunnustaisin kyllä tässä vaiheessa tappioni.



Kokemusta on miehestä, joka haukkui mulle entistä tyttöystäväänsä, ja totesin myös silloin, ettei taida olla vielä oikein valmis uuteen suhteeseen.

mun miehellä ei ole ollut mitään avio tai avosuhdetta ennen minua ja jos hän joka päivä jaksaisi muistella jotakuta entistä ihastustaan ja tyyliin se oli aina niin hoikka ja urheilullinen (mitä minä en enää ole) niin mä kyllä antasin tupenrapinat. Mulla ei kantti kestäs kuunnella.



Joskus kun olen havainnut pitkän yhdessäolomme aikana hänen " liiaksi" kiinnostuneen jostakusta niinku esmes ulkonäköasiassa olen kyllä antanut ymmärtää mitä tykkään vertailusta.



Onko sinulla exää? Mikset puhuisi hänestä.

Tai kerro tavanneesi joku entinen ihana luokkakaverisi (mies) ja jutelleesi hänen kanssaan. Ja puhu kuinka tämä sinkkumies pyysi sua kahveille muttet tiedä mitä tekisit ettet loukkaisi puolisoasi.

Tai ala muka kuolaamaa jonku julkkismiehen perään kuka esiintyy taajaan TV:ssä. Ja muka uneksit hänestä tms. Katso miehesi reaktioita..

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat