Vierailija

Ei pihaa ollenkaan! Parveke ei aja samaa asiaa. Itse olen tyytyväinen moderniin rivarinpätkäämme ja ihanaan isoon pihaan :) Muutettiin omakotitalosta eikä kaduta pätkääkään, vaikka piha pieneni puolella. En ole puutarharaatajatyyppiä enkä myöskään kestäisi elämää ilman omaa pihaa :/

Kommentit (19)

Mun on vaikee ymmärtää miten joku voi viihtyä kerrostalossa..siis varsinkin vielä lapsen/lasten kanssa. Oon itekki joitakin vuosia asunu kerrostalossa, suurimman osan elämästäni ok-talossa. Nyt asutaan rivarissa, mutta kohta aletaan omaa taloa rakentaan!

Kerrostaloon en enää mee, paitsi jos toinen vahtoehto ois taivasalla..!!!

Mutta kukin tyylillään, jotku vaan oikeesti tykkää.. ja tokihan kaikissa asumismuodoissa on hyvät ja huonot puolensa!

Kaikille ei todellakaan sovi omakotitaloasuminen saatika rivitaloasuminen. Ja toivottavasti jokainen miettii tarkkaan mitä ovat valmiita tekemään asuinympäristössään.



T. eräs jonka rivarinaapuriin muutti perhe joka ei ole valmis osallistumaan yhteisiin projekteihin, mutta on kyllä vaatimassa taloyhtiöltä vaikka mitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Inhoamme pihanhoitoa ylikaiken, olemme nauttineet ylikaiken kerrostalo elämästä! Lapsien kanssakin erityisen helppoa, ennen jouduin aina tuomaan vaunut sisään, nyt jätän ne vain alakertaan pyörävarastoon, ihanaa ja helppoa. Naapurit mukavia eikä kukaan melua, meillä on ihana rauha.



Emme koskaan muuta kerrostalosta pois, omakotitalo/rivitalo/paritalo olisi meille väärä asumismuoto.

Lapsenikin ovat oppineet pienestä asti käymään mitä erilaisimmissa paikoissa, kuten näyttelyissä, museoissa, teatterissa. Meri ja saaret, puistot ja urheilukentät on lähellä. Hiekkalaatikolla voi istua kakkuja vääntämässä muuallakin kuin ihan omalla pihalla. Kaupungin leikkipuistoissa on toimintaa, kavereita ja paljon kivoja leluja.

Työmatkoihinkaan ei mene ylettömästi aikaa. Ilman omaa autoa voi elää, kun julkiset yhteydet on niin hyvät.

Minusta on ihanaa, kun on maisema, enkä halua katsella pelkkiä pensaiden juuria kuten omakotitalossa. Minun multapeukalolleni parveke on juuri sopivan kokoinen, enkä kerta kaikkiaan keksi, mitä sellaista voisin tehdä omalla pihalla, mitä en voi tehdä kerrostalopihallamme tai parvekkeella. Meidän kerrostalopihalla on leikkipaikka, iso oleskeluryhmä, puutarhakeinu, pyykkinarut ja paljon istutuksia, mutta sitä käytetään todella vähän. Ei sitä tarvita oikein mihinkään. Mikä ihme se pihajuttu oikein on? Olen kotoisin maalta eikä sielläkään pihalla oleskeltu, vaan tehtiin töitä. Minä teen töitäni toimistossa enkä pihalla.

Vaikka se ei olekkaan ihan oma, siellä on silti nurmikkoa, puita, pensaita, grillikatos, leikkiteline, kiikku, hiekkalaatikko...

Parasta on se, että lumityöt, liukkailla hiekoituksen, ruohonleikkuun, istutukset jne hoitaa huoltoyhtiö!

ureiden kanssa avataan viinipullo lasten leikkiessä yhdessä. Siinä näkyy tuon tuostakin jäniksiä ja oravia ja voi siinä maata ja ottaa aurinkoakin. Että ihan oikea oma piha, jonka vaan jaan kivojen naapureiden kanssa ja lapsellani on aina leikkikavereita. Ai niin, ja pihatyöt (niin kuin kaikki muutkin asumiseen liittyvät huoltohommat) tekee joku muu. Että ihan hyvin kestän asua kt-asunnossani, kiitos kysymästä. Minun velattoman kt-asuntoni arvo on muuten n. 300 000, joten ihan tietoisen valinnan tein tähän muuttaa, enkä mihinkään ok-taloon jumalan selän taakse rikkaruohoja nyppimään.

rivarissa ei kyllä kuulu naapureista meille mitään ääniä, kun taas kerrostalossa aina joutui naapureiden riitoja ym kuunteleen.. mutta sehän riippuu talosta tietysti.. Meidän pihalle ei naapureiden pihoilta ole näköyhteyttä ollenkaan... Ja on tätä pihaa enemmän ku muutama neliö.

Niissäkin on eroja. Minä jätän vaunut vaunuosiaan rappuun alakertaan -ei ongelmia, eikä mitään varastoon rahtaamisia.

Parveke on jättisuuri, johon aurinko paistaa koko päivän. Pihalla laspelle keinut ja liukumäet ja leikkikaverit -ei tarvitse lähteä puistoon.

Kun joku hajoaa tai menee vikaan, niin ei hätää, huoltoyhtiö tulee ja auttaa ilmaiseksi.



Olen kuitenkin asunut myös " huonossa" kerrostalossa jossa vaunut piti rahtaa kodin eteiseen eikä mitään ylimääräisiä mukavuuksia, mutta nyt kyllä kelpaa.



Eri ihmisille sopii erilaiset asumismuodot. Turha niistä on tapella. Varmasti moni ihminen sopeutuisi hyvin toisenlaisiin asumiratkaisuihin jos vain pääsisi kaikkea kokeilemaan, mutta ihmiset usein pitävät parhaana sitä johon ovat päässeet tottumaan.

Tämä kun sijaitsee hyvällä alueella, meren rannalla ja lähellä kaikkia mahdollisia palveluja. Piha on viihtyisä ja siinä on lapsille keinut ja hiekkalaatikko. Lisäksi uimarannalle on matkaa tasan 50 m ja siellä on niinikään leikkipaikka lapsille. Kaupungin ylläpitämään asukaspuistoon on matkaa noin 1 km, joka sekin sujuu reippaasti kävellen tai sitten voi ottaa jonkun usein kulkevista busseista ja ajaa sen parin pysäkin verran.



Tietysti oma yksityinen piha olisi kiva, varsinkin kesäisin, mutta pientalot tällä alueella maksavat jotain miljoonasta eurosta ylöspäin, joten kerrostalon tilavaan lasitettuun parvekkeeseen saamme tyytyä niin kauan kun lottovoittoa ei tule :)



Minnekään korpeen kauas kaikesta en halua muuttaa vain jonkun omakotitalon vuoksi.



Ihanaa kun ei tarvitse tehdä lumitöitä!



Ihanaa kun lehdet voi viedä pihan paperinkeräyslaatikkoon eikä tarvitse raijata autolla kilometrikaupalla keräyspisteeseen.



Ei tarvitse hoitaa puutarhaa tai kastella nurmikkoa tai kitkeä rikkaruohoja.



Lämmityslasku on kymmenesosa omakotitalon laskusta.



Jätemaksua tai tieaurausmaksua tai kiinteistöveroa ei tarvitse maksaa.

Olisihan oma piha kiva, mutta toisaalta sen eteen pitaisi jaksaa ja ehtia tehda tyota, etta se olisi kiva. Ei mikaan pelkka ylikasvanut, rikkaruohoinen nurmikon plantti viela ainakaan minua viehattaisi, vaikka oma olisikin.



Meilla on kerrostalossa itseasiassa oikein kiva piha: puita, kukkapenkkeja, pensaita, aurinkoinen grillausalue. Hyvin hoidettuja ja siisteja ja itse ei tarvitse murehtia nurmikonleikkauksista eika kukkapenkkien kitkemisesta eika pihan siivoamisesta yms.

Aina kun päänsä ulos kämpästä pisti niin joku naapuri halusi seurustella ja vertailla pensasaitojen korkeuksia. Sosiaalinen alämä siis ahdisti. Puhumattakaan siitä että minusta on jotenkin outoa kun ikkunasta ulos katson siellä seisoo samalla korkeudella ihmisiä ja näkee meille sisään. Olen kerrostalossa suurimman osan elämääni viettänyt ja sitten minusta on tullut tälläinen epäsosiaalinen erakko.

Viihdymme siis hyvin. On tilaa, uusi asunto, ei liikaa lainaa tai remonttihuolia. Ei tarvitse tehdä pihatöitä ja jos joku hajoaa huoltoyhtiö hoitaa.



Toki voisin omakotitaloonkin muuttaa jos sellaisen saisi kohtuuhinnalla ja täysin vailla remonttihuolia (mahdoton yhtälö pk-seudulla).



Rivariin en muuttaisi mistään hinnasta. Naapurit seinän takana ja pihana yleensä muutaman neliön pieni nurmikko mihin naapureilla yleensä hyvä näköyhteys. Omaa rauhaa ei ole sen enempää kuin kerrostalossakaan.

ite en kestäis jos naapureiden kans pitäis piha jakaa...;)

Ja musta oli niin rasittavaa kerrostalossa kun joutui vanut kuskaan aina johonki varastoon...

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat