Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija


Meillä on aivan käsittämättömän itsepäinen tokaluokkalainen poika. Jos sanotaan, että et sitten kiipeile puissa koulumatkalla, niin 100 % varmasti hän linkuttaa kotiin polvet verillä, kun on kiivennyt ja pudonnut. Jos sanotaan, että ei saa hyppiä lätäköissä lenkkarit jalassa, niin kengät ovat litimärät jo aamulla menomatkalla kouluun. Pitäisikö häntä lähteä vahtimaan koulumatkoilla ja välitunneilla, vai olisiko järkevämpiä ideoita?

Kommentit (14)


Mutta ei se auta mitään. Poika olisi vaikka koko loppuikänsä kotiarestissa, ilman telkkaria, pelejä ja kirjoja. Voisi vaikka laittaa lelutkin patterin väliin ja pitää nälässä, mutta mikään ei tehoa.



-ap-

meillä tuonikäiseen poikaan tepsii varsin hyvin se rangaistuskäytäntö. Joskus kokeiltiin toisenlaista tapaa, palkkiota kun oli toiminut hienosti tietyn aikaa, se ei valitettavasti tepsinyt. 2

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vierailija:

Lainaus:




Ja erityisesti ysille kiitos näpäytyksestä. Oikeassa olet, lapsethan ovat juuri tuollaisia. Joskus vaan rasittaa niiiiiin älyttömästi, kun on juuri aamulla laittanut puhtaat vaatteet päälle ja iltapäivällä ne saa työntää taas suoraan koneeseen. :) Ja kyllähän noihin rupisiin pieniin polviin aina kuitenkin mahtuu vielä yksi laastari.




lisäksi annan sotkea, lapset kun rakastavat kaikkea läträämistä ja sotkemista (yleensä)



Mutta olenkin himopyykkääjä :)

Mulla on lapset alle kouluikäisiä vielä, mutta oon huomannut, että kun vaatteita on reilusti, niin niiden sotkeentumisesta ei tarvi stressata. Varsinkin nyt, kun oon paljoihin vaatteisiin tottunut, niin vähemmät vaatteet varmasti hermostuttaisivat minua, sillä ne housut olisi sitten ehdittävä pestä just sillon, kun ne likaantuvat.



No tietty tää on nyt vielä helppoa, kun lapset on kotihoidossa, ja kotona käytetään sukulaisilta saatuja " kirppisvaatteita" . Tietysti koululaisen vaatevaraston pitäminen laajana on sitten jo toisen hintaluoka juttu, kun olis kiva, että lapsella olis koulussa siistit uutena ostetut vaatteet, eikä valmiiksi kuluneet.

Tein tota kaikkea pienenä, ja pojallani menee tokalla luokalla n. kaksituntia puolen kilometrin matkaan kun kaikkea täytyy puuhastella siinä matkalla. Olisit iloinen että on tollanen reipas lapsi! Ja pesukone pesee, ja laita kännykkä mukaan jos pelkäät että taittaa jalkansa ja tarttee apua.


Ja erityisesti ysille kiitos näpäytyksestä. Oikeassa olet, lapsethan ovat juuri tuollaisia. Joskus vaan rasittaa niiiiiin älyttömästi, kun on juuri aamulla laittanut puhtaat vaatteet päälle ja iltapäivällä ne saa työntää taas suoraan koneeseen. :) Ja kyllähän noihin rupisiin pieniin polviin aina kuitenkin mahtuu vielä yksi laastari.

Jos vahinkoa sattuu myös muille, on oltava sitten tiukkana.



Meillä kohta 8 täyttävä poika on ajoittain aivan päätön koheltaja koulussa, eikä aina esim. mene ip-kerhoon, vaikka niin on sovittu (määrätty).



Silloin on astunut kuvioon " päiväkotisäännöt" , eli olen alkanut viedä ja hakea pojan koulusta tai ip-kerhosta. Kamalaa pojalle, jonka mielestä kavereiden kanssa on niin mahtavaa - äiti tulee hakemaan. Olen aina sanonut, että se ei ole rangaistus vaan seuraamus. Jos homma tuntuu hänestä piinalliselta, voi itse pohtia, onko valmis noudattamaan " koululaissääntöjä" , joiden mukana tulee myös joitakin etuisuuksia.



Pojan vauhdikas eteneminen tilanteissa pitää usein katkaista. Aivan tietoisen hitaasti käyn läpi päivän kulkua hänen kanssaan. Kysyn häneltä ja hän vastaa - joskus vastauksen saaminen kestää, koska se oikea vastaus on niin harmittava.



- " Miten sinä kuuntelet tunnilla opettajaa?"

- " Miten sinä annat työrauhan kavereille luokassa?"

- " Mitä teet tänään, kun koulu loppuu?"

- " Miten sinä olet kavereiden kanssa?" .

- " Millä tavalla sinä teet läksyt kerhossa?" .

- Miten sinä kävelet kotiin?"

- " Voiko mennä kaverin luo, puistoon , kioskille ilman lupaa?"

- yms.



Keskustelu käydään läpi uudestaan ja uudestaan joillakin viikoilla. Sitten yhtäkkiä alkaa sujua. Kun mennyttä päivää käydään läpi, poika kertoo aivan rauhallisesti, mitä on päivän mittaan touhunnut, ja nämä käyttäytymisen ongelmakohdat tulevat mukana varsin neutraalisti.



Vastuuntunnon kehittyminen ottaa näköjään aikansa. Omien tekojen seuraukset voivat tuntua niin kaukaisilta, vanhempien huoli ei ole mikään argumentti silloin.



Tottelemattomuus on niin ärsyttävää, mutta ei voi muuta kuin katsoa eteenpäin. En voi antaa maailman romahtaa jokaisesta keikutteluyrityksestä. Minulla auttaa myös vino huumorintajuni, joka on ehkä siirynyt myös seuraavalle sukupolvelle.



Kun on ollut oikein kenkku päivä koulussa, olen saattanut kysyä pojalta, että toivoisiko hän, että tulen taas välitunnille seuraneidiksi seuraavana päivänä (olen nimittäin ollut syksyllä seuraamassa välitunteja, joten poika tietää, että äiskä saattaa vaikka tullakin...)

palkkio ja rangaistus. Hyvin menneestä viikosta vaikka sarjakuvalehti tai hyvin menneestä kuukaudesta leffakäynti. Muista vaan tehdä selkeät säännöt mitä palkkio koskee ja mistä sen menettä ja pitää niistä myös itse kiinni. Siis jos palkinnon saa kun kulkee koulumatkat siivosti, niin sitten sen saa vaikka samalla viikolla olisikin läksyt jääneet tekemättä kolme kertaa. (Seuraavalle viikolle voi sitten koplata nuo läksyt sopimukseen)



Ja rangaistuksen pitää olla sellainen että se tuntuu. Takavarikoi polkupyörä, kiellä kaverien luona kyläilyt tms. mikä todella kirpaisee. Siis jos todella haluat noista jutuista rangaista - minä kyllä olen sitä mieltä että tuommoisiahan pojat on ja yrittäisin selvitä pelkällä palkitsemisella ja normaalilla nalkutuksella .-)

Varmaan perusluonteet jo erilaisia, mutta erona arjessa kuullostaa olevan:



- selitän aina loppuun saakka, ja annan vähän vastuuta lapsellekin pääökseen esim. " Älä mene nyt lätäköihin lenkkareissa, koulussa on kurja olla jos on märät jalat koko päivän. Jos haluat juosta lätäköissä, niin laitetaan kupparit. Kummin tehdään?"



- Jos pelkäisin kiipeilevän puissa, selittäisin, miksi. En kieltäisi pikkunaarmujen pelossa, vaan ainoastaan jos pelkään, että pääsee niin ylös, että on isommat riskit. Silloin selitän, millaisia riskejä on ja miten ikäviä seuraukset voivat olla.



Perusteletko hyvin?

Annatako lapselle mitään päätäntävaltaa, sellaista joka ikätasoon sopii?

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat